Konttorimaisemani...

Maanantaina 26. Toukokuuta 2008 kello 10:48

Yksi työni hyvistä puolista on se, että maisemat vaihtuvat toimistoikkunani ulkopuolella. Eikä tässä vielä kaikki. Kun heti tilaat saat kaupan päälle vielä vallan mainiot maisemat. :-)

Vihti ja muu läntinen uusimaa on hyvin kaunista seutua (ihan niin kuin muukin Suomi ei olisi myös hyvin kaunista). On metsää, peltoja, maatiloja, hieman korkeuserojakin sekä runsaasti järviä. Ja tietenkin se että meillä paistaa aina aurinko (jos ei muuten niin korvien välissä sitten). Olen ajanut kyytiä monessa muussakin paikassa, lähinnä kaupunkiympäristöissä ja on kyllä pakko sanoa että kyllä nämä meidän kulmat tekevät enemmän hyvää pienen ihmis...anteeksi sairaankuljettajan sielulle.

Muistan erään kauniin kesäpäivän joskus tämän vuosituhannen alussa jolloin vanha duunikaveri soitti minulla Helsingistä. Hän oli työvuorossa sikäläisessä ambulanssissa, ja piti kuljettaa potilas Vihdin Mäntyrinteen vanhainkotiin. Tämä oli ennen navigaattoreiden aikaa, ja hän kyseli ajo-ohjeita jotta löytäisi perille "siellä maaseudulla".

Tunnin kuluttua sain samalta mieheltä tekstiviestin jossa luki jotain seuraavankaltaista: ”V*tun mul**u kun saat tehdä duunia näin v*tun kauniissa paikassa!”. Silloin koin saavani jotain pientä hyvitystä siitä, että minua katsottiin hieman omituisesti siinä vaiheessa kun ilmoitin lähteväni Helsingistä töihin maaseudulle. ”Siis mitä, lähdetkö stadista landelle??? Pitkiä työvuoroja??? Kotipäivystystä??? Ai että Nummelassa oikein 10 000 asukasta???”. Jep, silloin kaikki nämä pitivät paikkaansa. Nyt moni asia on muuttunut, vaikka on tämä tietenkin edelleenkin pieni paikka asukasmäärältään jos vertaa esim. Helsinkiin. Kokoa "mallia pinta-ala" on sitten taas reippaasti enemmän. ;-) Niin, siis moni asia on muuttunut mutta maisemat ovat edelleen yhtä kauniit. Paitsi tietenkin se ettei täälläkään ole nykyään kovin paljon lunta ”talvisin”, ja paljas talvimaisemahan näyttää aika karsealta riippumatta siitä missä sijaitsee.

Olen iloinen siitä että Nummelan taajama (kyllä, Nummela ei ole kaupunki vaan taajama Vihdin kunnassa) kasvaa, tänne investoidaan ja täällä on kaikki palvelut. Mutta yhtä lailla olen jopa onnellisempi siitä että Nummela on edelleenkin pieni paikka jonka ympärillä on ”landee”... :-)

PS. Toinen laihdutusviikko on takana ja vaaka näytti tänä aamuna 109,8 kg. Eli painoa on pudonnut 3,2 kg ensimmäisen kahden viikon aikana. Toinen viikko oli vaikeampi kuin ensimmäinen, mutta ei vielä mitään kidutusta. Matka jatkuu... :-)

KOMMENTOI - jo 8 kommenttia

http://www.vasynytlanssari.net...

Lauantaina 24. Toukokuuta 2008 kello 18:49

Tervetuloa Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan uuteen kotiin. Ja vaikka kirjoittaja asustelee (vieläkin) Vihdin Nummelassa, sijaitsevat tätä blogia pyörittävät palvelimet nykyään Helsingin keskustassa. No, en jaksa valittaa siitä, koska a) minä pidän myös Helsingistä, b) nyt nuo ovat huomattavasti lähempänä minua kuin aikaisemmin ja c) en tiedä löytyykö ihan vihtiläisiä vuokrapalvelimia... ;-)

Eli kuten tuossa vähän uhkailinkin, tein melko nopeasti sopimuksen palvelintilasta uuden yrityksen kanssa. Ja koska olin lukenut aika paljon kauhutarinoita siitä miten tuskaista jonkun domainin siirtäminen RackGlobalilta (kyllä, tuo se on ja pysykää kaukana) pois toiselle palveluntuottajalle voi olla, päätin mietittyäni asia muutaman tunnin tehdä täysremontti ja tilata uudet domainit kokonaan. Samalla saisin paikattua huonosti valittua nimeä (www.mediedkoulutuspalvelut.net ei ole hyvä domain), ja koska tämä blogi on kasvanut yllättävän suuriin mittoihin päätin ottaa myös sille oma domain.

Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja palveluita tilaamaan. Tuo oma pikku ”firma” sai vihdoin ja viimein ansaitsemaansa .fi-päätteen, ja samalla nimestä huomattavasti lyhyemmän version. Blogikin löysi hetken miettimisen jälkeen ihan oman domain-nimen. Ja nyt vanhempana ja viisaampana osasin olla valitsematta vasyneenlanssarinpaivakirja.jotain-osoitetta... ;-)

No, miten tämä vaikuttaa teidän elämäänne? Totuuden nimissä ei juuri mitenkään, muuten kuin se että joudutte vähän ”säätämään” teidän selaimenne suosikit/kirjamerkit-kansiota. Ja sitten olen varma ettei noita käyttökatkoksia tule niinkään paljon kuin niitä oli edellisellä palveluntuottajalla (jolle niitä tuli aina välillä varsinkin tietokantapuolella). Eli tuskin joudutte enää katselemaan pelkkää taustakuvaa ja vielä vähemmän mitään piilolinssimainoksia. Suurin ero on kuitenkin siinä, että voitte elää elämäänne rauhallisin mielin tietäen ettei minun tarvitse enää stressata tuon palvelun pystyssä pysymisen kanssa. Tai rukoilla laskuja. Tai odottaa vastauksia tukipyyntöihin viikkoj...ai niin joo, eihän niihin koskaan vastattu ollenkaan. Siitä huolimatta että RackGlobal kehuu omalla kotisivuillaan siitä miten asiakaspalvelua parannellaan koko ajan ja kuinka asiakaspalvelussa on nykyään ihan oma henkilökunta. Mistäköhän sekin henkilökunta on raahattu? Jonkun hautaustoimiston kylmähuoneesta...?

Lopuksi hävyttömän suuri kiitos it-gurulleni ja veljelleni Mosselle kaikesta käytännön työstä tämän muuton kanssa. Vielä on hieman hienosäätöä, mutta kohta valmista. Sitten ei muuta kuin kirjoittelemaan täysillä, eli lisää juttuja on tietenkin tiedossa. Vielä kerran tervetuloa vanhat ja uudet lukijat! :-)

KOMMENTOI - jo 8 kommenttia

Missing in action

Perjantaina 23. Toukokuuta 2008 kello 10:19

Viime viikkoina poikani on saanut suorastaan kunnioitettavan paljon aikaa kulumaan niihin 900 metreihin jotka erottavat meidän kodin pojan koulusta. Aikaa on mennyt jopa 3,5 tuntia, eli on melko todennäköistä että takaraajahalvaantunut ja burnoutissa oleva kilpikonna voittaisi hänet useamman metrin marginaalilla. Silloin kun viimeksi tuli kolme tuntia täyteen lähdin autolla etsimään, koska vaikka hän onkin pieni poika joka suorittaa kotimatkan käytännössä ”tetsaamalla” ojia pitkin niin jotain rajaa pitää olla kun sopimus on se että hän tulee heti kotiin koulun jälkeen. Ollaan keskusteltu, huudettu, uhkailtu, lahjottu, rankaistu ja tietenkin kehuttu (silloin kun on ollut syytä) mutta näköjään huonolla menestyksellä.

Eilen olin päivän töissä Siuntion sakuasemalla, joten siinä vaiheessa kun vaimoni soitti puoli neljältä kertoakseen että poika ei ole vielä tullut kotiin, olin siis ihan ”väärässä” paikassa. Koulupäivä oli loppunut puoleltapäivin, joten oltiin jo reippaasti yliajalla. Tästä tuli sitten pitkä ja hyvin stressaava iltapäivä ja ilta, ja selostan nyt tässä hyvin lyhyen version tapahtumista...

Soitin aika aikaisessa vaiheessa Vihdissä vuorossa oleville ystävilleni ja pyysin niitä tekemään pienet kierrokset kylillä jos vaikka osuisi silmään. Mutta mitä pidemmälle iltapäivä edistyi, sitä enemmän ruvettiin tietenkin stressaamaan. Loppujen lopuksi poikaamme etsi kahden ambulanssin lisäksi hyvin kunnioitettava määrä sukulaisia ja ystäviä omilla autoilla, polupyörillä ja jalan. Itse sain tekijän tilalleni, ja pystyin näin ollen lähtemään itsekin Nummelaan etsimään. Luokkakavereita tuli soitettua läpi, ja etsijät antoivat vielä pojan tuntomerkit (melkein) kaikille vastaantulijoille. Loppujen lopuksi taisi olla aika monta sataa silmäparia mukana etsinnöissä.

Siinä vaiheessa kun kello oli seitsemän (ja kotimatka oli siis kestänyt seitsemän tuntia) pääsin sitten jonkinlaisen käännekohtaan, ja kilautin uudemman kerran poliisille. En tiedä millaisilla aikarajoilla muuten mennään, mutta tuttu kenttäjohtaja otti tiedot ylös ja lupasi laittaa saman tien ”haku päälle”. Koska liikenteessä oli niin paljon etsijöitä, päätin jo viiden maissa itse siirtyä Nummelan harjulle metsään juoksemaan ristiinrastiin. Ja tulihan siinä muutaman kilometri kuntoiltua samalla. Tässä vaiheessa alkoi jo tulla todella epätoivonen olo, koska olin ollut ihan varma että tällainen etsintäjoukko löytää pojan hetkessä. Kaikenlaiset ajatukset alkoivat pyöriä päässä, ja taas kerran huomasin turhan selvästi että ”tieto lisää tuskaa”.

Klo 19.40 soitti vaimoni ja kertoi että poika oli juuri saapunut ovesta sisään. Ja missäs sitä oltiin oltu? No, kun pitää lähteä soosaamaan niin saattaa käydä silleen että a) ajan kulku ei oikein pysy hallinnassa ja b) kun vihdoin ja viimein pitää lähteä kotiin ei sitten siitä ajoittaisesta koppavuudesta huolimatta ole täysin selvää missä päin se koti sijaitsee. Ja sitten pask* osuu tuulettimeen...

Pystyn usein stressaavissa tilanteissa pysymään rauhallisena, mutta sitten kun tilanne on ohi iskee melkoinen stressinpurkureaktio. Näin tänäänkin. Sen jälkeen kun vaimo oli ilmoittanut pojan löytymisestä, soitin poliisin kenttäjohtajalle ja Vihdin sairaankuljetusyksiköihin kertoakseni muuttuneesta tilanteesta (vaimoni ilmoitti kaikille muille), mutta sen jälkeen piti istua viisi minuuttia kannon päällä metsässä ja odottaa tunnemyrskyn laantumista. Eikä siinä kyyneliltäkään säästytty. Ja minulla oli ehkä tavallaan kuitenkin helpompaa, koska minä pystyin olemaan liikenteessä. Vaimoni oli kotona Venlan kanssa, ja siinä kyllä seinät kaatuivat päälle pahemman kerran. Tämän jälkeen lähdin raahautumaan parin kilometrin matkan takaisin omalle autolle. Siihen meni hetki, koska aikaisempi energiataso oli täysin poissa. Ei muuta kuin kotiin perheeni luokse hetkeksi, ja sitten yöksi V190:aan. Oli todella raskas päivä, enkä enää ikinä halua kokea mitään vastaavaa. Sen verran pahasti poika säikähti, että taisi opetus upota jopa kaikkeatietävään seitsemänvuotiaaseen poikaani...

Ja taas pitää kiittää suuri joukko hyviä ja ainutlaatuisia ihmisiä. 08 joka tuli (taas) päästämään minua pois vuorosta todella lyhyellä varoitusajalla, V190 ja V191:en miehistöt (04, 11, 13, ja 16) jotka etsivät poikaa tuntitolkulla ympäri Nummelaa, Vihdin poliisia sekä kaikkia etsintöihin osallistuneita ystäviä ja sukulaisia (en laita nimiä kun kaikki eivät sitä välttämättä pitäisi). Kiitokset myös kaikille tuntemattomille ihmisille jotka kuuntelivat pojan tuntomerkit ja lupasivat pitää silmät tarkasti auki. Kuulin minä vielä tuossa illalla että paikalliset lapset olivat perustaneet oman etsintäpartion johon värvättiin innokkaasti lisää jäseniä. Nämä lapset olivat jopa saanut luvan vanhemmilta olla vähän pidempään ulkona etsintöjä varten. Tämä on hyvä paikka elää. :-)

KOMMENTOI - jo 11 kommenttia

Ladies and Gentlemen, can I have your attention please. :-)

Tiistaina 20. Toukokuuta 2008 kello 19:14

Tämä päivä ei ole ollut parhaimmasta päästä, ja yksi keskeisimmistä ongelmista on liittynyt tähän blogiin. Moni teistä on ehkä huomannut syyn tämän päivän aikana, kun blogini tilalla on ollut täysin hyödytön linkkisivusto (piilolinssejä, ovulaatiotestejä, potenssilääkkeitä jne.). Kun on kirjoittanut blogia kohta kaksi vuotta ja tekstiä on about 300 sivua on blogin ”häviäminen” iso asia, vaikka kuinka olisi suurimmasta osasta varmuuskopioita. Päivän aikana on tullut muutamia puhelinsoittoja ja sähköposteja jossa ollaan varovaisesti tiedusteltu onko Väsyneen Lanssarin Päiväkirja tullut tiensä päähän. Kiitos vaan huolenpidosta, mutta ei asia ihan näinkään ole.

Ongelma on yrityksessä josta ostan webhotellipalvelut. Palvelimet toimivat kyllä kohtuullisen hyvin, mutta kaikki muu on kyllä ihan silkkaa pask**. Laskuja ei näy eikä kuulu, vaikka minä asiakkaana laitan sinne jatkuvasti viestejä tyyliin ”olkaa niin ystävällisiä ja lähettäkää minulle lasku”. Nyt ollaan jo aika pitkällä yliajalla, ja tänä aamuna olin aivan varma että olen menettänyt domainin. 10 vihaista sähköpostia ja muutama puhelinsoitto (vastaajaan meni) on mennyt palveluntuottajan suuntaan tämän päivän aikana, ja broidi on käynyt melkeinpä vastaavanlaisen tappelun. Pari tuntia sitten blogini ilmestyi taas linjoille, mutta en tiedä ollenkaan kuinka pitkäksi aikaa. Nyt on onneksi tuore varmuuskopiointi tehty myös broidin koneelle eikä vain siellä yhdysvalloissa.

Anyway, tuossa on jo työ menossa että pääsisin tämän ongelman yli. Kyllä, olen etsimässä Väsyneen Lanssarin Päiväkirjalle uutta kotia, ja näyttää siltä että se on nyt löytynyt. Mutta koska mikään ei ole toiminut vanhan palveluntuottajan kanssa (joka on ihan suomalainen yritys), niin en osaa sanoa kuinka kivuttomasti ”muutto” tulee menemään. Eräästä keskustelufoorumista olen saanut varoituksen että se saattaa kyseisen yrityksen kohdalla käytännössä vaatia uuden domainin varaamista, jolloin voi olla että osoitekin muuttuu tässä matkan varrella. Mutta se selviää varmasti tässä seuraavien parin viikon aikana.

Syy tähän kirjoitukseen on se että ihan sama mitä paskaa (hups, tähdet jäivät pois) te näette kun yritätte lukea blogiani, niin en ole hävinnyt mihinkään. Voi olla että joskus lopetan bloggaamisen, mutta silloin minä kyllä kerron asiasta. Eli ongelmia saattaa tulla (varsinkin palvelinvaihdon yhteydessä), mutta pyrin pitämään teidät mahdollisimman hyvin ajan tasalla. Ja mikäli tulee pidempi käyttökatko laitan tietoa vaikka tuohon Blogilistaan (blogin tieto-osioon).

Thank you for your attention. :-)

KOMMENTOI - jo 11 kommenttia

Elämäni ensimmäinen laihdutusviikko takana...

Maanantaina 19. Toukokuuta 2008 kello 08:42

Huomenta vaan ja silleen. Poika lähti kouluun, vaimo meni juuri nukkumaan yövuoron jälkeen ja tyttö saa nukkua vielä hetken. Kohtapuolen käyn herättämässä hänet ja sitten lähdetään käymään Espoon IKEA:ssa, koska sakuasemien makuuhuoneisiin pitää hakea hieman tavaraa (mm. säilytyslaatikoita ja päiväpeittoja). Istun koneen edessä ja syön ruisleipää pelkällä ohuella broilerinleikesiivulla varustettuna. Kyllä, olen vieläkin ”laihiksella”...

Ensimmäinen viikko on ohi, ja toistaiseksi on mennyt ihan hyvin. Jopa viikonloppuna äidin luona pystyin hillitsemään itseäni, ja söin ihan järkeviä määriä. Loppujen lopuksi on pakko sanoa että odotin pahempaa, nälkää ja tuskaa. Ja kyllähän niitäkin hetkiä tietenkin on. Pieni nälkä on tällä hetkellä melkein koko ajan mutta se johtuu vain siitä että olen tottunut syömään enempää, en minä oikeasti ole näkemässä nälkää. On se omituinen homma, vaimo on puhunut minulle näistä asioista jo pitkään, mutta homma lähti käyntiin vasta kun ”itse keksin sen”. Olen kuulema tässä asiassa tyypillinen mies...

Mutta moni asia on muuttunut. Eilenkin illalla tein itselleni hedelmäisen salaatin MM-kisojen finaaliottelun erätauolla, ja sitten vaan syömään. On muuten varmasti pakko käydä neuvottelemassa jänisten kanssa joku uusi diili. Minä(kin) tein nuorempana miehenä niiden kanssa sopimuksen joka sanoi että minä en syö niiden eväitä, ja ne eivät aja minun polkupyörälläni. Onneksi sopimukseen ei laitettu mitään sanktiopykäliä. ;-)

No paljonko tuota painoa on sitten tippunut ensimmäisen viikon aikana? 1,5 kg, eli tällä hetkellä vaaka näyttää 111,5 kg. Homma jatkuu, ja ”sopimuksemme” mukaisesti pidän teidät ajan tasalla siitä missä mennään. Nyt tyttöä herättämään. :-)

KOMMENTOI - jo 13 kommenttia