Väsyneen Lanssarin Päiväkirja

Muutama kuva Oulusta

Keskiviikkona 4. Kesäkuuta 2008 kello 23:40



Eli tässä kuva joka kuvastaa aika hyvin Oulun Hupisaarten luontoa. On siellä tietenkin muutakin, mutta ainakin paljon vettä, pieniä koskia, pieniä valkoisia puusiltoja ja paljon lintuja. Ja ainakin tänään tuuli mukavasti mereltä joten hyttysiäkään ei ollut. Todella hieno paikka! :-)



Tällainenkin löytyi ja Veeti halusi kokeilla. Hyvin se meni, ja pysyi kuivana vaikka piti tietenkin vähän pelleilläkin Mutta luulen kyllä että tuosta paikasta voisi saada otettua myös hauskoja valokuvia. Muutama pentu varmasti testannut veden lämpötilaa silleen kokonaisvaltaisesti... ;-)



Onhan tuo Oulu aika kaunis kaupunki, ainakin täältä päin katsottuna. ;-)



Tuo Oulun tori oli todella hieno paikka kaikkine vanhoine kahviloineen. Vielä kun sieltä löytyy hyvässä kunnossa oleva vanha kunnon kauppahalli niin kyllähän siellä kelpaa kävellä ja kuluttaa aikaa. :-)



Oulun toripoliisi. Sain jopa pyynnön Nummelasta käydä kertomassa kyseiselle äijälle terveisiä. ;-) Kuulin tuossa että ainakin 1960-luvulla töissä ollut toripoliisi oli ilmeisesti ollut varsin tiukkapipoinen ja kuiva sälli. Kun torilla oli kokoontumiskielto, niin hän oli vakaasti ollut sitä mieltä että neljä ihmistä samassa paikassa oli jo kokoontumista, ja hän oli puuttunut näihin rikkomuksiin tiukasti. Että silleen... :-)

Tässä muutama esimerkki päivän kuvasaaliista. Moni hieno kuva jäi pois, mm. onnistuin ottamaan muutaman todella hyvän valokuvan kauniista vaimostani. Niitä ei kyllä laita tänne... ;-)

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 9 kommenttia

Aktiivinen eutanasia, kyseessä polkupyörä...

Keskiviikkona 4. Kesäkuuta 2008 kello 23:09

Eli (loma)reissussa ollaan. Ja ennen kuin kaikki konnat ryntäävät murtautumaan meidän asuntoon totean että siinä on a) murtohälyttimet, b) talonvahti mallia sukulainen ja c) naapureita jotka sparraavat dunkkuun. Eli helpompiakin kohteita löytyy varmasti. Lähdettiin eilen aamulla ja ajettiin Ouluun, jossa olin varannut meille hotellihuoneen. Matka meni kohtuullisen hyvin, mitäs nyt pienestä matkapahoinvoinnista, kiukuttelusta sekä suoranaisesta raivoamisesta. Ja taisi siinä olla jonkun verran itkua ja uhkailuakin. Mutta varttia vaille kuusi illalla pistin auton parkkiin Holiday Inn-hotellin lähelle, ja ainoa hävinnyt asia oli Venlan farkkutakki. Se tosin löytyi kun soitin Heinolan ABC:lle ja tiedustelin sen perään, ja se luvattiin laittaa sivuun. Hyvää palvelua, ja vieläpä bonukset (taas kerran ilmainen joulu siis) päälle. :-)

Illalla sivistynyt illallinen aidossa ravintolassa (ei, McDonalds ja Hesburger eivät edusta tätä ryhmää) vaimoni veljen sekä hänen serkkunsa kanssa. Serkulla oli vielä tyttö (mallia tosi pieni) matkassa mukana, joten voitte arvata että hulinaa riitti. No saatiin sentään syötyä eikä mikään mennyt rikki. Eli voidaan siis pitää kyseistä hetkeä suoranaisena voittona... ;-)

Aamulla lähdettiin tuhdin aamupalan jälkeen katsastamaan Oulua ja vietimme ensin pari tuntia hotellin vieressä olevilla Hupisaarilla. Hyvin kaunis paikka joka koostuu useasta eri saaresta joita yhdistää melko kunnioitettava määrä siltoja. Sitten on leikkikenttiä, kahvila, museo ja muuta mukavaa. Sää oli tänään suorastaan ilmiömäisen mainio, joten viihdyttiin hyvin. Laitan myöhemmin pari kuvaa tuosta paikasta (koska eikös olekin suorastaan h*lvetin mukavaa katsoa muiden ihmisten lomakuvia???), mutta nyt eteenpäin.

Päivä Oulussa jäi odotettua lyhyemmäksi koska kesken shoppailun alkoi tuo neiti väsyneenä kiukutella (huonosti nukuttu yö taustalla) eikä tuo poikakaan osannut oikein käyttäytyä. Se ei tosin johtunut mistään väsymyksestä, vaan lähinnä asennevammasta. Kolmen maissa hypättiin siis autoon, ja ajettiin kohti Vaalaa ja ”anoppilandiaa”.

Kuvia ja lisää tarinaa tosiaankin myöhemmin, mutta lopuksi pääsen jopa tuohon otsikon ideaan. Miksi ihmeessä ihmisillä on pakottava tarve lopettaa polkupyörien elämänkaarteen heittämällä ne veteen? Onko tässä jotain syvempää symboliikkaa, vaiko ihan uskonnollisia piirteitä? Vai johtuuko se siitä että ollaan katsottu mallia amerikkalaisista poliisisarjoista jossa pahat heebot aina dumppaa autot mereen. Hei ihan oikeasti, polkupyörien kanssa se ei ole millään muotoon yhtä äijämäistä touhua! Kun käveltiin ympäri Oulua tai lähinnä sen rantoja (Hupisaaret ja sieltä kohti toria) näin meressä (syvyyttä ei ole ihan valtavasti) varmasti 10 polkupyörää. Enkä edes mitenkään etsinyt niitä. Sama asia on Helsingissä jossa mm. Kolera-allas taitaa olla niin täynnä niitä, ettei laivat pääsisi laituriin kiinni ilman säännöllisiä siivousoperaatioita. Ja olen aivan vakuuttunut että tämä sama ”pyhä pyöränuhrausseremonia” (johon epäilemättä liittyy aika paljon tuota alkoholia) on vähintään yhtä suosittu jossain pienissä maaseutupaikoissa jossa ne pyörät dumpataan johonkin pieneen järveen paikallisen tanssilavan välittömässä läheisyydessä. Kertokaa te jos on enemmän tietoa, Stende kun ei ymmärrä...

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 11 kommenttia

Tabisvideoita

Maanantaina 2. Kesäkuuta 2008 kello 21:28

Istahdin hetkeksi koneelle ja kävin vähän etsimässä työaiheisia videoita. Pari hyvää osui silmään, josta toinen oli vanha tuttu. Luulisi kuitenkin muutaman hymyn irtoavan… :-)



Tässä piilokameratyyppisessä videossa on jo yritystä. Pitää joskus kokeilla jonkun sellaisen potilaan kohdalla jonka luona me käydään käytännössä useita kertoja viikossa täysin pöljien syiden takia. Soittaisi asemalta lähtiessä Kotipizzaan, ja tekisi tilauksen. Sitten kesken niiden samojen h*lvetin itkujen ja valituksien kävisi avaamassa potilaan asunnon oven, ottaisi pizzat ja rupeaisi ihan pokkana syömään. Tulisikohan kenties sanomista? Toisaalta, voisi toimiakin… ;-)



Tämä toinen on jo klassikko, jossa on monelle eteläisessä Suomessa työskenneelle lanssarille oi niin tuttuja asioita (itsekin olin useita vuosia kyseisen yrityksen palkkalistoilla, 90-luvun lopussa vakituisena ja sen jälkeen jokusen vuoden vielä keikkalaisena). Kyseessä on (ymmärtääkseni hollantilaisen) vakuutusyhtiön mainos, mutta kuvattu Suomessa ja suomeksi Hessin autolla. Ihan hysteerisen hauska! :-) Sami laittoi tänne linkin jo kauan sitten yhteen kommenttiin, mutta siitä on jo tosiaankin aikaa ja tämä video ansaitsee ehdottomasti päästä kunnolla “eetteriin”. :-)

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 8 kommenttia

Kolme viikkoa, viisi kiloa...

Maanantaina 2. Kesäkuuta 2008 kello 11:06

Kolme viikkoa sitten päätin siis pistää ruokailutottumukseni remonttiin. Päätös oli kypsynyt jonkin aikaa, ja ehkä lopullinen päätös liittyi jotenkin viime viikolla vietettyyn 34 v. syntymäpäivään. Minulla (kuten monella muullakin suomalaisella) on aika tuntuvat sukurasitteet tuolle sepelvaltimopuolelle, enkä halua saman kohtalon kuin oma isäni. Hän menehtyi Siuntiossa (joka toimi silloin enemmän vapaa-ajanmökkinä) vajaa 15 vuotta sitten 49 vuoden ikäisenä... :-(

Nämä kolme viikkoa ovat menneet yllättävän helposti, vaikka ne eivät missään nimessä ole olleet helppoja. Tässä asiassa ehkä auttaa se ettei tämä päätös syntynyt minkään hetken mielijohteesta. Tänään vaaka näytti ilahduttavasti 107,9 kg! Oli ihan oikeasti pakko nollata vaaka ja astua takaisin ihan varmuuden vuoksi. Samaa se näytti edelleenkin, joten kai siihen pitää uskoa. Painoindeksi on nyt 28,1. :-)

Nyt pitää vaan olla tarkka ettei homma karkaa lapasesta loman aikana. Tiedostan riskin, joten eiköhän tämä tästä. :-)

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 8 kommenttia

''Vacations often go to fast! Enjoy every minute!'' - Catherine Pulsifer

Maanantaina 2. Kesäkuuta 2008 kello 00:13

Do diin, lauantaiaamuna jäin siis vapaalle ja maanantaina (eli huomenna tämänhetkisen ajatusmaailmani mukaan) jään sitten ihan virallisesti lomalle. Työvuorolistakin valmistui tänä aamuna, joten nyt voisi ihan oikeasti yrittää elää kaksi viikkoa ilman että ajattelee noita ambulanssiasioita sen enempää. Tuo kännykkä on kyllä tietenkin mukana, ja odotankin mielenkiinnolla sitä kuinka monta kertaa se soi loman aikana. No, eipä siinä mitään kunhan sen saa delegoitua...

Lomalla on luvassa matkustelua kotimaassa (”anoppilandia” ja Pyhtään torppa nyt ainakin) ja varmasti tulee oltua ihan kotonakin. Kuun puolessavälissä minä palaan työmaalle ja ihana vaimoni jatkaa lomailua vielä pari viikkoa. Heinäkuussa minua odottaa sitten vielä pari lomaviikkoa, ja silloin lähdetään koko perheen voimin käymään Naantalin Kylpylässä ja Muumimaassa jossain vaiheessa kun vaimolla on sopivasti vapaata. Tuo Muumimaa voi olla aikamoinen hitti tässä perheessä, ja toivon hartaasti että Muumipeikko & The Gang ei muistele pahalla sitä että poltin niiden talon tuossa pari viikkoa sitten. Mutta jos luette ensi kuussa Ilta-Sanomissa että ”Muumiperhe pahoinpiteli suomalaisturistin Muumimaassa” niin tiedättepä sitten mistä on kyse. Ettekä ihmettele jos blogissa on hetken aikaa vähän hiljaista... ;-)

Jonkun verran tarinaa on varmasti odotettavissa lomankin aikana, mutta toukokuussa esiintynyttä juttu/päivä-tahti taitaa olla turhan optimistista. Varsinkin kun ajattelin yrittää tehdä loman aikana jotain muuta kuin ne jokapäiväiset asiat, ja blogikirjoittelu on kyllä yksi niistä. Aivoni on jo kovaa vauhtia kutistumassa lomatasolle, ja ajattelin keskittyä täysin a) perheeni ja b) siihen ettei helvetti tarvitse herätä öisin.

Että silleen, kosketelkaa toisianne...tai jotain. ;-)

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 7 kommenttia

Sivu: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40
41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60
61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80
81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100
101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120
121 122 123 124 125 126

Lisää