''In the depth of winter, I finally learned that within me there lay an invincible summer''
Keskiviikkona 30. Syyskuuta 2009 kello 00:41
Tänä aamuna jouduin ensimmäistä kertaa tänä syksynä poistamaan jäätä auton tuulilasista lähtiessäni viemään tyttö kerhoon. En ole mikään talvi-ihminen (vaikka talvessa on tietenkin omat hyvät puolensa), ja tämä ensimmäinen jäänpoisto-operaatio on aina masentanut minua hieman. Merkki siitä että talvi tulee, aamut ovat pimeitä (ihan niin kuin aamuissa ei olisi riittävästi haastetta muutenkin), lapsille pitää pukea h*lvetinmoisia määriä vaatteita että pystyy lähtemään mihinkään, nollan yläpuolella jatkuvasti seilaava lämpötila (ja tietenkin teille levitettävät suolaliuostonnit) ja sen aiheuttama ”vettä nilkkoihin asti”-efekti synkistävät iloisimmankin ihmisen...
No, mutta kohta on joulu ja sitten onkin jo pääsiäinen, vapusta nyt puhumattakaan. Ja jos synkkyys meinaa valtaa toivon että tästä viime kesänä otetusta valokuvasta voisi olla hyötyä, ja laitoinkin sen taustakuvaksi kesällä hankimassani Nokia N97-puhelimessani. Siinä neljävuotias tyttäreni poseeraa jopa pelottavan mallimaisesti Pyhtään torpalla sään ollessa ilmiömäisen kesäinen. Miten minusta tuntuu että tuo tyttö tulee vielä aiheuttaman minulle harmaita hiuksia (siis jos minulla olisi hiuksia). Kenkiä, vaatteita ja ennen kaikkea tuo bitch-asenne. Isin tyttö kuitenkin... ;-) *todella syvä huokaus*
Olen edesmenneen päätoimittajan poika, ja uskon kirjoitettuun sanaan sekä myös siihen että lehdistöllä on merkittävä yhteiskunnallinen rooli. Uskon että lehdistöllä on tärkeä rooli yhteiskunnan jonkinlaisena omatuntona (vaalirahoitusjupakka toimii varmasti hyvänä esimerkkinä) ja tiedon levittäjänä. Harmi vaan kun maailma on muuttunut ja lehdistö on muuttunut skandaalihakuisemmaksi. En nyt suoraan syytä valehtelemisesta, mutta mm. sikainfluenssan uutisoinnissa on ollut havaittavissa aikamoista liioittelua ja myös vääriin asioihin keskittymistä. Samalla (ainakin) tämä kansa on mennyt avuttomammaksi. Kiitos internetin ja tehokkaiden hakurobottien meillä on käytössämme enemmän tietoa kuin ikinä aikaisemmin, ja myös viranomaisten tuottamaa faktatietoa. Siitä huolimatta ihmiset juoksevat terveysasemilla ja sairaaloissa sekä soittavat hätänumeroon aivan täysin turhista asioista jotka hoituisivat pienellä määrällä omatoimisuutta ja tiedonhakua. Hyvän muistutuksen tästä sain luettuna tänään aamulla kollegan tuoreimman Facebook-statuksen:
”Olen saikulla, jotta päivä menisi joutuisasti niin taidan tasatunnein soitella terveysneuvontaan, hätänumeroon ja ihan randomina Peijakseen. Niinhän ne muutkin tekee.”
Tämä sikainfluenssa on hyvä esimerkki. Taksit yrittävät kieltäytyä kuljettamasta sikainfluenssipotilaita (onneksi valtiovalta pisti sen kuriin) ja ihmiset ostavat aivan sairaan kalliita kertakäyttöisiä hengityssuojaimia. Kerrotaan kyllä ilomieleen kuinka monta kymmentä ihmistä on kuollut sikainfluenssaan missäkin maassa, mutta jotenkin jää usein puuttumaan se fakta että Suomessa kuolee joka vuosi parituhatta ihmistä influenssan tuomiin terveysongelmiin. Miksi ei kerrota? En tiedä, mutta arvaan yhden syyn olevan se että se vie vähän pohjan siltä sokkiuutisoinnilta jolla myydään lehtiä ja saadaan katsojat liimautumaan TV-ruutujen eteen. Pahimmat jutut tuntuvat maalaavan kuvan jossa sikainfluenssa johtaa muutaman kuukauden sisällä jonkinlaisen ”I am Legend”-tyyppisen tilanteen jossa valtaosa maapallon ihmisistä ovat joko kuolleet tai sitten jonkinlaisessa ”olen hullu motherf*cker ja tykkään syödä muita ihmisiä”-tilassa. Ns. lintuinfluenssastakin oli ihan hirveä ”älämölö”, mitä sillekin tapahtui?
En minä sano etteivätkö nämä ole potentiaalisesti vaarallisia asioita, mutta voisimmeko puhua näistä oikeassa mittasuhteissa sellaisella tavalla joka ei aiheuta turhaa pelkoa ja yhteiskuntaa lamaavia ongelmia? Esim. taksit... jos taksit eivät kuljettaisi sairaita kansalaisia hoitoon niin kuka helvetissä ne sitten vie? Ambulanssitko? Kaikkiko? Ihanko jokaista helvetin nuhanenä??? Onko teille tietoa mikä organisaatio Suomessa suorittaa eniten sairaankuljetuksia? Jep, taksit. Ei sairaankuljetuspuolella ole kapasiteettia ryhtyä niitä suorittamaan, eikä se sitäpaitsi ole millään muotoon perusteltua...
Ja sitten nämä hengityssuojaimet. Ihan kiva, mutta kerronpa lyhyen tarinan. Katselin eräänä kauniina päivänä paikallisessa marketissa miten kansalainen nousee autostaan ulos ja laittaa kertakäyttöisen hengityssuojaimen suun ja nenän eteen. That’s nice, ei iske taudit. No, tulin yhtä aikaa kauppaan ja päätin mielenkiinnosta kävellä em. kansalaisen perässä ainakin osan kauppa-ajasta. Puettuaan sen hengityssuojaimen otti hän ostoskorin paljain käsin ja lähti ostoksille (onko joku teistä koskaan nähnyt että kaupan henkilökunta pesee ostoskorit?). Kauppareissun aikana tämä kansalainen ”räpläsi” vähän kaikkea, osti tai ei. Tutun toisen kansalaisen tullessa kohdalle laski hän hengityssuojansa leuan alle, kätteli ja rupatteli (suoja on kertakäyttöinen ja oltuaan pois paikoiltaan se on ”saastunut”, ja olikohan ystävä pessyt kätensä milloin viimeksi?). No, ei nyt käydä tässä Prisman anatomiaa läpi sen enempää, mutta kuinka moni on ikinä nähnyt että kassalla oleva työntekijä puhdistaa korttitositteita varten kassalle asetettua kynää jokaisen asiakkaan jälkeen? Ja mitä tekee kansalainen päästyään Prismasta ulos? Joo, hän poista hengityssuojaimen, heittää sen roskiin ja pyyhkii hiet otsalta ajatellen ”huh, selvisin taas yhden kauppareissun ilman sikainfluenssaa...”. Näinköhän siinä kävi? Oikeasti?
Flunssakausi tulee joka vuosi, lapsiperheissä se kestää syyskuusta huhtikuuhun. Ainakin. Influenssojen alkuperä on ollut eläinmaailmassa myös ennen lintu- ja sikainfluenssaa, ja maailmanlaajuisesti niihin on aina kuollut aivan helvetinmoisia määriä ihmisiä. Peskää kätenne, käyttäkää aivojanne ja varautukaa tautiin hankkimalla etukäteen reseptivapaasti lääkkeitä jolla voitte lievittää oireitanne. Ei tarvitse soittaa 112 sen takia että ”jalat ei oikein kanna", kun kipeänä pitää maata sängyssä ja levätä...
Ai niin joo, ostakaa myös sitä helvetin laastaria ettei teidän tarvitse soittaa ambulanssia sen takia että keittiöveitsi osui sormeen. Riskihan kasvaa kun heikottaa... ;-)
Lapsena kävelin jatkuvasti unissani, ja jos nyt ei ota huomioon sitä etten aina osunut ihan kohdilleen vessareissuillani niin ei kai niistä sen enempää harmia ollut. Mutta onhan se niin että jos isovanhempien luona käveli yöllä unissaan vessaan samanlaista reitti käyttäen kuin kotona, niin voihan lopputulos olla vähemmän hieno (varsinkin kun tuota reittiä käyttäen päädyin Snappertunassa vaatekomeroon). No enivei, Wikipedian mukaan jopa 25% lapsista kävelevät unissaan joten eihän siinä nyt sinänsä ollut mitään sen kummallisempaa. Ja sitten minulle kävi samalla tavalla kuin muillekin (edelleenkin viittaan Wikipediaan), eli unissakävely jäi pois kun ikää tuli lisää.
Aikuisena en ole kävellyt unissani. Tai sanotaanko vaikka näin että kukaan ei ole koskaan nähnyt moisen tapahtuvan, enkä ole herännyt ”vääristä” paikoista. Viime yönä kaikki se muuttui. Olin kotona lasten kanssa ja menin joskus puolenyön maissa nukkumaan alakerran sohvalle. Nukuin omasta mielestä hyvät (vaikkakin hieman lyhyet) yöunet, ja olin melkoisen ihmeissäni kun kännykkäni ryhtyi sinnikkäällä metelöinnillä herättämään minua 7.30-maissa. Makasin nimittäin omassa sängyssäni kotimme yläkerrassa. Ja känny tietenkin alakerran pöydällä...
Wikipedia sanoo unissakävelystä seuravaa:
”Unissakävely (somnambulismi) tarkoittaa kävelemistä tai muiden valvetilaan kuuluvien toimien tekemistä tietämättään unitilassa. Unissakävely kuuluu NREM-unen aikaisiin poikkeaviin tapahtumiin eli parasomnioihin. Muita parasomnioita ovat esimerkiksi hampaiden narskuttelu en harrasta, yökastelu en tunnusta sekä levottomat jalat ei sekään. Unissakävelijällä on silmät auki, mutta ei ole tietoinen toimistaan mulla ihan normimeininkiä 24/7.
Unissakävelijöitä on 1–15 prosenttia väestöstä, ja yleensä kävely alkaa 4–8 vuoden iässä. Unissakävely on yleistä nuoressa lapsuusiässä ja se saattaa usein liittyä painajaisiin. Lapsista jopa neljännes saattaa kävellä unissaan minähän sanoin, mutta kävely vähenee iän myötä, niin että aikuisista enintään pari prosenttia harrastaa yöllistä kävelyä. Lasten unissakävelyn taustalla ei yleensä ole psyykkisiä häiriöitä paitsi tietenkin minulla, kysessä synnynnäinen tyhmyys, mutta aikuisilla siihen voi liittyä psyykkisiä ongelmia ja myös täysin terveillä aikuisilla voi väsyneenä haa, siinä se oli esiintyä unissakävelyä ja Stende kuuluu ryhmään...?. Unissakävely ei siis ole sairaus, eikä se ole merkki mielenterveysongelmista mutta aikuisen kannattaa kuitenkin kääntyä lääkärin puoleen, jotta mahdolliset elimelliset sairaudet voidaan sulkea pois taidan kuitenkin jättää väliin, laitetaan tämäkin ongelma väsymyksen piikkiin. Unissakävely voi joskus johtua korkeasta kuumeesta. Aikuiset unissakävelijät ovat yleensä kävelleet unissaan myös lapsena. Unissakävely on usein perinnöllistä.
Unissakävelijä ei yleensä muista unissakävelyään jälkeenpäin no joo, enpä muista paljon muustakaan mitään. Jos ensikertalainen unissakävelijä herää kesken kävelynsä, hän voi ihmetellä, kun löytää itsensä sängyn sijaan jostain väärästä paikasta, miten sinne päätyi. Jos unissakävelyä esiintyy usein, voidaan turvautua rauhoittavaan lääkkeeseen käykö siideri?.
Jos asunnossa on joku, joka kävelee unissaan, terävät esineet kannattaa piilottaa lapsilukot takaisin kaappeihin ja laatikoihin siis. Joskus unissakävelijä voi lähteä ulos asunnostaan tapahtuu mm. silloin kun lähden öisin keikalle. Eräs tunnetuimmista suomalaisista fiktiivisistä unissakävelijöistä lienee Herra Hakkarainen, joka seikkailee monissa Mauri Kunnaksen kirjoissa.”
Siis joo, sopiihan tuo. Itse asiassa sen verran hyvin että pitää varmasti luopua tuosta toisesta teoriasta, nimittäin ufosieppaus. Kun jossain vaiheessa ajattelin että ovatkohan jotkut ufoukot siepanneet minut alukseensa, suorittaneet lääketieteellistä, jaloa, vakavasti otettavaa, galakseja pelastavaa tutkimustyötä (ei mitään s*ksi- ja p*llyjuttuja siis ;-) ) aluksessaan. Jonka jälkeen nämä vuosituhansia Linnunrataa kiertäneet uffamiehet eivät enää muistaneet mistä kohtaa ne minua sieppasivat, vaan totesivat että homo sapiens-rodun edustajat nukkuvat pääsääntöisesti sängyissä jos moinen on käytettävissä. Tai sitten mun siirroista vastasi joku (kirjaimellisesti) vihreä kesähessu joka ei oikein osannut hommansa. Ja tähän sopii erinomaisen hyvin eräs loistava Pixarin lyhytanimaatio jonka olen laittanut tähän blogiin aikaisemminkin (pidempään tätä blogia seuranneet muistavat varmasti). Silloin vertasin sitä kylläkin hoitotason testaukseen valvovan vastuu-/ensihoitolääkärin silmien alla... ;-)
Olen kouluttanut ensiapua vuositolkulla, ja yksi keskustelun aihe on usein ollut paineluelvytyksen taajuus. Eli miten saada se pysymään sopivana koko elvytyksen aikana? No, netistähän löytyy vastaus asiaan kuin asiaan ja tällainen osui sitten silmään. ;-) Ihan hauska idea ja näyttäähän tuo ihan hyvältä, mutta epäselväksi jää se edellyttääkö tämä opetustekniikka että kurssilaiset saavat kurssitodistuksen mukana MP3-soittimen josta löytyy tuo loistava Queenin ”Another one bites the dust”-biisi...? ;-)
''Marriage is not just spiritual communion, it is also remembering to take out the trash''
Torstaina 24. Syyskuuta 2009 kello 00:52
Ihminen on todella ihmeellinen eläin. Ihminen (tai ehkä pitäisi puhua ihmiskunnasta) pyrkii aina parempaan, isoimpaan, korkeimpaan jne. Pitää lentää ilmapallolla maapallon ympäri, lentää raketilla kuuhun, kiivetä ihan tolkuttoman korkeille vuorille, sukeltaa hysteerisen syvälle ja rakentaa naurettavan korkeita taloja (just to name a few). Ja onhan tämä todella hieno piirre josta varmastikin saamme kiittää siitä ettei enää asuta luolissa ja odoteta ukkosmyrskyä jotta saisimme nuotion sytytettyä...
Mutta tällä todella hienolla piirteellä on tietenkin myös vähemmän positiivisia puolia. Yksi on pistänyt silmään viime aikoina (eikä kyse ole vain julkisista paikoista). Kyse on ihmisen tarpeesta laittaa yhä enemmän jätteitä roska-astiaan sen sijaan että tyhjentäisi sen. Vaikka on kaikille täysin selvää että tämä roskis on nyt täynnä ja ainoa järkevä toimintamalli olisi tyhjentää se isoimpaan roskikseen (jossa kenties on myös vähän enemmän tyhjää tilaa), niin siihen laitetaan vielä (jolloin tyhjentämisvastuu voisi näppärästi siirtyä seuraavalle) tämä tyhjä kolmioleipäpaketti, tyhjä jogurttipurkki tms. Ja vaikka tämän esineen varovainen asettaminen roskavuoren huipulle johtaa ainoastaan siihen että ”koko roska” (eli useamman tunnin aikana huolellisesti ja varovaisesti rakennettu roskistorni) hajoaa käsin ja leviää pitkin lattiaa, niin tämänkin jälkeen em. torni rakennetaan mieluummin uudestaan kuin luovutetaan.
No joo, minäkin syyllistyn tietenkin tähän joskus itsekin mutta välillä kyllä mietin että ollaanko oikeasti käyty kuussa vai tapahtuiko kyseinen tapahtuma todellakin studiossa Hollywoodissa... ;-)
Tänä aamuna jouduin ensimmäistä kertaa tänä syksynä poistamaan jäätä auton tuulilasista lähtiessäni viemään tyttö kerhoon. En ole mikään talvi-ihminen (vaikka talvessa on tietenkin omat hyvät puolensa), ja tämä ensimmäinen jäänpoisto-operaatio on aina masentanut minua hieman. Merkki siitä että talvi tulee, aamut ovat pimeitä (ihan niin kuin aamuissa ei olisi riittävästi haastetta muutenkin), lapsille pitää pukea h*lvetinmoisia määriä vaatteita että pystyy lähtemään mihinkään, nollan yläpuolella jatkuvasti seilaava lämpötila (ja tietenkin teille levitettävät suolaliuostonnit) ja sen aiheuttama ”vettä nilkkoihin asti”-efekti synkistävät iloisimmankin ihmisen...
”Olen saikulla, jotta päivä menisi joutuisasti niin taidan tasatunnein soitella terveysneuvontaan, hätänumeroon ja ihan randomina Peijakseen. Niinhän ne muutkin tekee.”
Ja sitten nämä hengityssuojaimet. Ihan kiva, mutta kerronpa lyhyen tarinan. Katselin eräänä kauniina päivänä paikallisessa marketissa miten kansalainen nousee autostaan ulos ja laittaa kertakäyttöisen hengityssuojaimen suun ja nenän eteen. That’s nice, ei iske taudit. No, tulin yhtä aikaa kauppaan ja päätin mielenkiinnosta kävellä em. kansalaisen perässä ainakin osan kauppa-ajasta. Puettuaan sen hengityssuojaimen otti hän ostoskorin paljain käsin ja lähti ostoksille (onko joku teistä koskaan nähnyt että kaupan henkilökunta pesee ostoskorit?). Kauppareissun aikana tämä kansalainen ”räpläsi” vähän kaikkea, osti tai ei. Tutun toisen kansalaisen tullessa kohdalle laski hän hengityssuojansa leuan alle, kätteli ja rupatteli (suoja on kertakäyttöinen ja oltuaan pois paikoiltaan se on ”saastunut”, ja olikohan ystävä pessyt kätensä milloin viimeksi?). No, ei nyt käydä tässä Prisman anatomiaa läpi sen enempää, mutta kuinka moni on ikinä nähnyt että kassalla oleva työntekijä puhdistaa korttitositteita varten kassalle asetettua kynää jokaisen asiakkaan jälkeen? Ja mitä tekee kansalainen päästyään Prismasta ulos? Joo, hän poista hengityssuojaimen, heittää sen roskiin ja pyyhkii hiet otsalta ajatellen ”huh, selvisin taas yhden kauppareissun ilman sikainfluenssaa...”. Näinköhän siinä kävi? Oikeasti?
Aikuisena en ole kävellyt unissani. Tai sanotaanko vaikka näin että kukaan ei ole koskaan nähnyt moisen tapahtuvan, enkä ole herännyt ”vääristä” paikoista. Viime yönä kaikki se muuttui. Olin kotona lasten kanssa ja menin joskus puolenyön maissa nukkumaan alakerran sohvalle. Nukuin omasta mielestä hyvät (vaikkakin hieman lyhyet) yöunet, ja olin melkoisen ihmeissäni kun kännykkäni ryhtyi sinnikkäällä metelöinnillä herättämään minua 7.30-maissa. Makasin nimittäin omassa sängyssäni kotimme yläkerrassa. Ja känny tietenkin alakerran pöydällä...
Mutta tällä todella hienolla piirteellä on tietenkin myös vähemmän positiivisia puolia. Yksi on pistänyt silmään viime aikoina (eikä kyse ole vain julkisista paikoista). Kyse on ihmisen tarpeesta laittaa yhä enemmän jätteitä roska-astiaan sen sijaan että tyhjentäisi sen. Vaikka on kaikille täysin selvää että tämä roskis on nyt täynnä ja ainoa järkevä toimintamalli olisi tyhjentää se isoimpaan roskikseen (jossa kenties on myös vähän enemmän tyhjää tilaa), niin siihen laitetaan vielä (jolloin tyhjentämisvastuu voisi näppärästi siirtyä seuraavalle) tämä tyhjä kolmioleipäpaketti, tyhjä jogurttipurkki tms. Ja vaikka tämän esineen varovainen asettaminen roskavuoren huipulle johtaa ainoastaan siihen että ”koko roska” (eli useamman tunnin aikana huolellisesti ja varovaisesti rakennettu roskistorni) hajoaa käsin ja leviää pitkin lattiaa, niin tämänkin jälkeen em. torni rakennetaan mieluummin uudestaan kuin luovutetaan.