Toinen (tai itse asiassa neljäs) lomaviikko käyntiin...

Maanantaina 14. Heinäkuuta 2008 kello 13:27

...ja nyt lomailen silleen aikuisten oikeasti kunnolla. Viime viikolla oli vielä duuniin liittyviä asioita työn alla, mutta nyt ne ovat takanapäin. Olen koko tämän viikon torpalla lasten kanssa, ja tavoitteena olisi olla täällä mahdollisimman tiiviisti. Kohtapuolin lähdetään kauppaan ja aion ostaa sitä evästä sillä tavalla ettei ihan heti tarvitse lähteä uudestaan ostoksille. Korkeintaan jotain pieniä ”tukiostoksia” tuolta Pyhtään ABC:ltä...


Paljon on ideoita tälle viikolle varsinkin jos säät sallivat, veneretkeä yms. kesäjuttuja. Toivoisin itse että nuo säät lämpenisivät kunnolla että lapset voisivat viettää hieman aikaa vedessä ilman hypotermian riskiä. Kun he eivät kuitenkaan halua tulla vedestä pois, vaikka vapisevat (6,0 Richterin asteikolla) ja huulet ovat smurffimaisen sinisiä...

Nyt vaatteet niskaan ja kauppaan. Vielä en ole päättänyt mennäänkö Loviisaan vai Kotkaan, mutta jospa suuntaisimme vaihtelun vuoksi matkamme tuonne itään päin. Kirjoittelen varmasti enemmän sitten illalla kun on enemmän aikaa. :-)

KOMMENTOI ENSIMMÄISENÄ

Extreme työvuorolistatekoa...

Maanantaina 14. Heinäkuuta 2008 kello 03:15

Jaahas, jokunen päivä hiljaisuutta takana minun osalta. Nou hätä, en ole mököttänyt. Olen käynyt vähän reissaamassa, mutta siitä lisää myöhemmin. Palasin Suomeen ja torpalle tänään, ja edessä oli vielä seuraavan työvuorolistan hienosäätö, eli kavereiden kesken ”tuunaus”. Aloitin kello 23, ja tavoitteena oli olla valmis kello 03 mennessä. Onnistuin, ja jopa 2 minuutin marginaalilla. En tosin katsonut kelloa viimeiseen tuntiin, joten tuo oli kyllä ihan sattuma.

Tällä kertaa lisähaastetta työvuorolistan laatimiseen toi lomailun ja hieman tiukan aikataulun lisäksi se, että torpan akusta (joka siis latautuu aurinkopaneelin ystävällisellä avustuksella) loppui virta siinä puoli kahden pintaan. Näin ollen tein hommat loppuun Macin valon ja kynttilävalon voimalla. Joten rakkaat työkaverit, yrittäkääpäs huomen...eikun siis tänään aistia tämän ”maalaisromantiikan” kun saatte listan kouraan. Tämä on suurella tunteella väsätty kynttilävalossa keskellä metsää... ;-)

Kiitos ja anteeksi.

PS. Vastaan noihin teidän blogikommentteihin huomenna, nyt ei ihan riitä virta minunkaan akuissa... ;-)

KOMMENTOI ENSIMMÄISENÄ

Good friends, good times...

Torstaina 10. Heinäkuuta 2008 kello 00:19

No niin, eilen ei tullut kirjoiteltua mitään kun Väiski uhkasi käyttää tätä Maciä verkonpainona jos sitä ei laiteta pois. ;-) Ei kyllä käynyt mielessäkään että olisin ruvennut eilen kirjoittamaan mitään blogijuttuja, koska vanha ystäväni Wäiski & vaimo olivat siis käymässä. Näin ollen sain ”terapiaa” ilman että piti kirjoitella enemmän tai vähemmän hölmöjä tekstejä internetiin kaikkien luettaviksi... ;-)

Eilen aamulla kiskoin pennut sängystä jo (?) aamuyhdeksältä (evil däd), ja samalla kuin ne yrittivät syödä aamupalaa pistin paikkoja edustuskuntoon. Ensivaikutelma you know... Oltiin sovittu että Wäiski soittelee kun lähtevät meille päin ajelemaan, ja ajatuksena oli tavata Loviisassa kaupassa synkronisoitua eväshankintaa varten. Päätin kuitenkin lähteä hieman etupainotteisesti liikkeelle, tavoitteena oli tietenkin löytää ja ostaa nelitahtiperämoottoriöljyä jotta pääsisimme lasten kanssa merelle jossain vaiheessa. Kiitos Mawatin loistavan vihjeen minun ei edes tarvinnut mennä nettiin etsimään venetarvikeliikkeitä, vaan yksi löytyi juuri sieltä missä hän oli väittänyt. Litran pullo maksoi kokonaiset 10 euroa joka voi olla kova hinta (tai ei oikeastaan mikään ”voi olla”, vaan se on pirusti rahaa pienestä öljypullosta), mutta en todellakaan ajatellut lähteä metsästämään halvempaa. Jos sitä menee vajaa litra vuodessa, niin ihan sama vaikka se maksaisi enemmänkin (venetarvikekauppiaat, ette sitten lukeneet tuota).

Sitten oli hieman aikaa tapettavana, ja otin apteekkikäynnin jälkeen suuntia kohti Loviisan vanhaa kaupunkia. En tiedä miksi en ikinä ole käynyt siellä aikaisemmin (tai ei ainakaan niin että muistaisin siitä mitään), mutta paikka on todella upea. Yritin saada takapenkkiäkin innostumaan hienosta vanhoista rakennuksista ja kapeista kaduista, mutta jotenkin Veetin suusta kuultu ”...onhan se ihan kiva, saadaanko me nyt jäätelöä” ei oikein vakuuttanut tätä kyynistä ja väsynyttä isää... ;-)

Rantaan päästyämme näin ehkä hienoimman leikkipuiston jonka olen ikinä nähnyt. Ihan oikeasti, sopii miettiä miten minustakin on tullut näinkin tasapainoinen ja rauhallinen heebo kun minun lapsuudessani ei ollut tuollaisia. Eli nykyaikainen, turvallinen ja hauska leikkipaikka runsailla virikkeillä varustettuna, ja ennen kaikkea vielä rakennettu isoksi purjelaivaksi. Oli kansi ja pystyi myös menemään ”kannen alle”, ja olen täysin vakuuttunut siitä että nykylapset leikkivät siellä aivan mahtavia leikkejä. Silloin kun minä olin lapsi luin kirjoja merirosvoista, mutta kai pennut tänä päivänä leikkivät enemmän tuota Pirates of the Caribbeania. Ja riitelevät siitä kuka saa olla Johnny Depp ja kuka Keira Knightley... ;-)

Silloin kun minä olin lapsi asuttiin Turussa, ja Kupittaan puisto oli siinä about kilometrin päässä. Siellä oli leikkikentällä vanha ihan aito moottorivene jossa oli katettu ohjaamo keskellä, ja sitten pääsi lyhyitä rappusia pitkin niin keula- kuin peräkajuuttaan. Se oli ilman pienintäkään epäilystä puiston suosituin leikkipaikka, mutta jotenkin olen varma siitä että Turun kaupunki on kuskannut kyseisen patin romuttamolle jo aikoja sitten. En nimittäin oikein jaksa uskoa että se täytti EU-standardit koskien lasten leikkipaikkoja. Siinä kun oli tuota ruostetta ja muutama terävä kulmakin. Mutta jos olen väärässä niin kertokaa toki, olisi mahtava kuulla että se vielä on siellä... :-)

Leikin jälkeen jäätelölle ettei lasten verensokeri vahingossakaan pääsisi laskeutumaan sellaiselle normaalille ja terveelliselle tasolle, ja sitten kauppaan. Kaupan pihassa näkyi tuttu auto ja sen vieressä pari tuttua kasvoakin. :-) Kauppareissu meni todella rennosti ja yhteinen sävel löytyi kertaheitolla. Kerättyämme S-bonukset Loviisasta lähdettiin toistamaan samaa temppua Pyhtään ABC:lle, kun olimme jo aikaisemmin sopineet hoitavamme lounaan alta pois tien päällä. Näin ei tarvitsisi heti torpalle saapumisen jälkeen ryhtyä kokkaamaan.

Torpalla hoidettiin tietenkin ensin tuo Grand Tour jossa näytettiin paikat. Siinä samassa ryhdyttiin myös saunalämmityspuuhiin, koska se operaatio kestää tosiaankin esivalmisteluineen sen reilu neljä tuntia. Vieraamme olivat hyvin kiinnostuneita savusaunan lämmittämisestä, ja oli lohduttavaa tavata muitakin ihmisiä jotka kuvaavat saunan sisäosaa suurella innolla ja yrittävät saada savun näyttämään jotenkin hyvältä. Joskus melkein hävettää kun ajattelen kuinka helvetin monta kuvaa meillä on tuosta saunasta...

En nyt todellakaan rupea käymään näitä viimeisiä päiviä läpi silleen minuutti minuutilta, joten älkää stressatko. Minä kävin ensin lasten kanssa saunassa ja pesin ne. Saunasessiomme meni todella hyvin, vaikka jossain vaiheessa mietin että loppuukohan minulta kädet kesken saunassa jossa pitää sekoittaa pesuvedet ja kaataa ne ihan käsin ihmisten päälle. Varsinkin kun tuo tyttö ei ihan valtavasti rakasta koko pesuhommaa, ei varsinkaan hiusten huuhtelua. Tultuamme saunasta pois, ryhdyin pikkuhiljaa tekemään ruokaa ja vieraamme lähtivät testaamaan onko torpan sauna niin hyvä kuin olen väittänyt kaikki nämä vuodet. Sen verran hyvin he siellä viihtyivät, että päättelin ihan senkin perusteella että taisi saada vähintään kohtuullisen hyvän arvosanan. Saunan jälkeen ruokailua, viiniä, todella mainiota single malt-viskiä ja iloista rupattelua ja menneiden aikojen muistelemista. Aika meni itse asiassa niin nopeasti että kello oli neljä aamulla ennen kuin pääsimme nukkumaan.

Sovittiin että pyrimme nousemaan ylös kymmeneltä, mutta minä heräsin pirteänä jo yhdeksältä. Uskokaa tai älkää, mutta minulla oli jopa inspiraatiota ja tein siinä sitten tunnin verran taas tuota työvuorolistaa ja pääsin näin taas lähemmäksi valmista listaa. Aamupalan jälkeen oli tarjolla rentoa yhdessäoloa, kävely lähimaastossa, valokuvausta, lounasta, kahvia sekä tietenkin hieman herkkuja (josta lapset söivät 90%). Lapset olivat hulluja meidän vieraisiin, ja Venla oli niin innokas viettämään heidän kanssa aikaa että halusi mukaan jopa vessaan. ;-) Ystäväni lähtivät kotimatkalle kuuden maissa, ja sen jälkeen olen useamman kerran käynyt Venlan kanssa seuraavankaltaisen keskustelun:

- ”Minne ne lähtivät?”
- ”Kotiin.”
- ”Miksi?”
- ”No kun heillä on kissoja siellä kotona, ja ne tarvitsevat ruokaa.”
- ”Typerää...”

Ja kohtapuolin uudestaan...

Näin, on ollut mukavat pari päivää. Eilen oli tuo keli hieman huono, mutta ei sentään tullut vettä. Tänään on ollut sitäkin parempi päivä: aurinkoa, reilu 20C lämmintä ja kevyt tuuli mereltä. Lisää tällaista säätä kiitos! :-) Nyt soitan vaimolle joka laittaa kotona kaappeja kuntoon, eli en varmastikaan löydä seuraavaan kahteen kuukauteen yhtään mitään. Elämä on...good. Ja olisi tietenkin vielä huomattavasti better jos tuo vaimokin olisi täällä. ;-)

KOMMENTOI - jo 16 kommenttia

Kyllä kannatti taas katsoa ikkunasta ulos...

Maanantaina 7. Heinäkuuta 2008 kello 23:15

...siellä kun ei ollut Homssun mainitsema tappajasilpoja vaan todella upea auringonlasku. :-) Se oli selvästi ”loppusuoralla”, ja vähän harmitti etten huomannut asiaa aikaisemmin. Olin työn touhussa. Kyllä, teen seuraavan työvuorolistan loppuun täällä nyt parina iltana. Aikomukseni oli saada se tehtyä viimeisen lomaa edeltävän työvuoron aikana, mutta se oli sen verran kiireinen (+se ”täydellinen kesäpäivä” perjantaina) että homma jäi kesken. Päätin silloin suosiolla jättää se tänne torpalle, koska sillä sain tuon stressin hieman pienennettyä. Anyway, ei minua haittaa pieni puuhastelu täällä ja teen sen iltaisin kun lapset ovat menneet nukkumaan. Tänäänkin sain päivän työtavoitteen tehtyä tunnissa joten ei se edes vie paljon aikaa.

Niin, tuosta auringonlaskusta vielä. Ajattelin ensin että harmi kun joku luontoilmiö ei koskaan näytä kuvattuna yhtä upealta kuin aidossa elämässä. Hetkeä myöhemmin muutin mieleni kun oivalsin että sinä päivänä kun kuva pystyy kilpailemaan luonnon kanssa taidamme menettää jotain hyvin tärkeää, aidon luonnon kauneuden arvostaminen. Viime kesänä istuimme rouvan kanssa savusaunan pukuhuoneessa ja katseltiin kohti torppaa. Oli pimeää, täysin kirkas tähtitaivas, kynttilät torpan ikkunoissa sekä pihassa nuotio ja myrskylyhtyjä. Varsinkin nuotion liekit sai torpan koko ympäristön ”tanssimaan”. Näky oli yksi elämäni henkeäsalpaavimmista, ja tiedän etten olisi millään tavalla onnistunut vangitsemaan tuon näyn filmille/muistikortille. Hyvä valokuvaaja hyvillä kameroilla olisi saattanut tulla lähelle, tai varmuudella ainakin lähemmäksi. Onneksi me muistamme sen varmasti lopun ikäämme. Tarvitsee vain laittaa silmät kiinni. :-)

Hups, tähän tulikin aika paljon tekstiä vaikka ajattelin vain laittaa tuon kuvan esille. No, haitanneeko tuo... Nyt tiskaan päivän tiskit ja sen jälkeen heittäydyn sohvalle lukemaan. Tilaisuuteen varmasti sopisi parhaiten joku klassikkokirja, mutta ajattelin ihan lukea lapsuuteni Aku Ankkoja. Anteeksi vaan... ;-)

KOMMENTOI - jo 9 kommenttia

Se on markkinoinnista kiinni...

Maanantaina 7. Heinäkuuta 2008 kello 21:04

Eräänä päivänä luin jostain iltapäivälehdestä, että naiset ihan oikeasti rakastuvat renttuihin. Tätä asiaa oli ihan tutkittu jollain tavalla (taisi olla jopa Suomessa) ja oli tehty päätelmä että tässä vanhassa uskomuksessa on paljon totuutta. Rentuissa kun on (kuulema) tuota charmia, jännitystä, ennalta-arvaamattomuutta ja mitä kaikkea muuta siinä sanottiinkaan. Niin, tähän tutkimuksen päätelmiin en ota sen enempää kantaa koska en ole renttu enkä nainen. Joten se ei oikeastaan kosketa minua...

Seuraavana päivänä tuli kyyti jossa kaksi nuorta äitiä soittavat hätänumeroon koska eivät saa väsynyttä matkamiestä (joka on aivan eri asia kuin väsynyt lanssari) hereille. Näin jo kaukaa että kyseessähän oli vanha tuttu asiakas, joka sitten heräsi varsin ongelmitta minun hellään käsittelyyn. Saatuaan silmät auki tämä meidän kanta-asiakkaamme totesi heti että ”Terve vanha tuttu”, ja vaihdettiin siinä nopeasti viime kuulumiset (kuten esim. milloin pääsit putkasta pois ja vieläkö olet vailla omaa kämppää). Koska hän ilmoitti lähtevänsä takaisin Alkoon saman tien kun jalat taas kantavat, pyydettiin paikalle sinimusta sydänambulanssi huolehtimaan kansalaisen hyvinvoinnista siihen asti että jalat kantavat taas turvallisesti.

Mistäs tuo otsikko? No, jos renttu haluaa naisen niin eikun pötköttämään näkyvälle paikalle ja hyvä mainoslause sopivaan paikkaan. Sellainen jossa kaikki oleellinen tule esille muutamassa sanassa. Ei tainnut tehota hätäilmoituksen tehneisiin naisiin, vaikka kerroin tuosta tutkimuksestakin. Toisaalta, toisella oli lastenvaunut ja toinen oli raskaana, joten ehkä he olivat varattuja. Muuten olisi ehkä tärpännytkin. Tai sitten ei... ;-)

KOMMENTOI - jo 4 kommenttia