Herättiin aamulla ”pikkuhiljaa-taktiikkaa” käyttäen, minä ensin ja lapset myöhemmin. Herättyäni pötkötin pitkään sängyssä peiton alla koska sehän on oikeasti aivan sairaan hyvä mesta viettää aikaa (jos sitä vaan on). Lopullisesti heräsin kun vaimoni soitti joskus kymmenen maissa. Hän oli menossa kauppaan, ja halusi rupatella matkalla. Oli todella mukavaa kun hän soitti, mutta olin kyllä vielä pienimuotoisessa koomassa. Sovittiin että kilautellaan sitten hieman myöhemmin kun minäkin olen orientoitunut paikkaan ja aikaan.
Sade on muutenkin vähän hankalaa täällä torpalla, koska tämä on pieni paikka. Lapset käyvät herkästi toisensa hermoille kun joutuvat olemaan yhdessä pienellä alueella pidemmän aikaa. Tuo leikkimökki tosin kyllä auttaa jonkin verran, kun poika on aina välillä viettänyt siellä pari tuntia Aku Ankkojen ja Mustanaamion kanssa. Hauskinta on että siinä vaiheessa kun aurinko paistaa (minkä kattaa laskelmieni mukaan about 7% siitä ajasta kun he ovat hereillä) niin silloinkin he leikkivät sisällä (kunnes heitän ne pihalle), mutta todella nätisti. Ilmeisesti tieto siitä että voisi mennä ulos rauhoittaa mielet. Mitäköhän pitäisi tehdä tämän helvetin vesisateen kanssa? Tämä kesä on kieltämättä ollut sellainen että alan kohta kaatamaan noita puita ja rakennan itselleni ja perheelleni arkkia. Eläimiäkin pääsee kyllä mukaan mutta pidätän itselleni oikeuden päättää kuka pääsee kyytiin. Hyttyset ja käärmeet jäävät ainakin tänne, se on varma.
Tänäänkin tuli vettä kaatamalla. Käydessämme kaupassa Loviisassa se ei nyt juurikaan menoa haitannut. Mutta sitten kun olisi pitänyt ajaa nurmikko, käydä merellä, pelata jalkapalloa tai tarkistaa katiskaa niin silloin se haittasi kyllä. Suomen kesä…jos se oli epävarma ennenvanhaan niin nyt nuo huonot säät tuntuvat olevan melko vakiona. Kohta neljä lomaviikkoa takana (kesä- ja heinäkuussa), eikä kovin montaa aurinkoista päivää ole ollut.
Tuo valtava jännitys purkaantui sitten villeihin tuuletuksiin siinä vaiheessa kun ilmeni että katiskassa on kalaa. Kaksi kappaletta, toisella mittaa toistakymmentä cm ja toisella hieman vähemmän (kuvan “pikkutroolarilla” on pituutta tasan 13 cm). Ulkonäkönsä perusteella olisi voinut sanoa että he olivat hieman ahvenien oloisia olematta kuitenkaan ahvenia. Oli mitten oli, fisut kyytiin ja katiska takaisin mereen. Ja sitten kohti suomalaista maaperää tekemään saalistaamme mahtavat ruoka-annokset. ;-)
Katselin meidän suuresta torppaluontokirjasta, ja kuvauksen sekä kuvan perusteella tulin siihen tulokseen että meidän katiskaan oli uinut kaksi sorvaa (Scardinius erythrophthalmus). Kirjassakin sanotaan “Kesällä sorvat iskevät hanakasti mato-onkiin, mutta niistä ei ole herkuksi”. Aamen, kyllä niitä nyt syö jos toinen vaihtoehto on nälkä, mutta ei muuten. Ja jos löydän huomenna katiskasta lisää samanlaisia kaloja niin saavat kyllä jäädä. Ahvenet kelpaavat kyllä, paljon ruotoja mutta hyvänmakuisia. Ja Veeti on aivan vakuuttunut siitä että tuohon katiskaan ui vielä myös hauki tai kaksi… :-)
Veeti jankutti minulle koko eilisen päivän siitä katiskasta, mutta päätin olla menemättä koska kauppareissun jälkeen tuli käytännössä vettä kaatamalla koko loppupäivän. Näin ollen en tylsänä aikuisena tuntenut kovinkaan suurta vetoa lähteä merelle kahden ipanan kanssa. Tänään paistoi sitten aurinko, ja pitihän se katiska nyt sitten mennä katsomaan. Nuo kalathan voivat vaikka kuolla tylsyyteen...
Olisi tietenkin ollut mahdollista että merenkäynti rauhoittuisi iltaan mennessä, mutta koska tänään oli vuorossa myös savusaunan lämmittäminen ja peseytyminen ei uusintakäynti merellä saman päivän aikana ollut mahdollinen. Savusaunaa kun en jätä koskaan vartioimatta... Ilmeisesti huoli mahdollisten kalojen mielenterveydestä sai poikani suostumaan. Ensimmäiset neljä yritystä menivät penkin alle, kun Veeti ei onnistunut saamaan otetta kellukkeesta tai narusta. Neljännen yrityksen aikana alkoi kuulua hyvin huolestuttavaa natinaa ja pauketta vasemmasta airosta (joka maissa osoittautui tosiaankin murtuneeksi), ja ilmoitin seuraavan yrityksen jäävän viimeiseksi.
Törmäsin tällaiseen testiin Epätasajalan blogissa, ja koska sain ihan hauskoja juttuja aikaiseksi Simpsonizeme- ja South Park-hahmopalveluilla päätin kokeilla onneani tälläkin. Se perustuu siihen että tuohon nettisivustoon ladataan kuva omasta naamataulusta, ja sitten joku tietokoneen kesälomasijaisuutta tekevä leivänpaahdin tutkii huolellisesti kasvonpiirteesi ja kertoo sitten ketä julkkista muistutat. How could this go wrong??? ;-)
No, kuten moni tietää en pidä itseäni kovinkaan ”komiana sällinä”, enkä sen takia ollut erityisen yllättynyt kun näin kuka oli listattu ykköseksi: Sean Astin. Monelle saattaa olla tuntematon heebo, mutta ehkä teidän aivosolut heräävät henkiin jos kerron että hän esitti Samvais Gamgia (eli Frodon uskollista matkakumppania, ja siis hobbittia) elokuvasarjassa Saru Hermusten Tarrasta. Ei kun siis...no, kyllähän te tiedätte... ;-)
Mutta sitten... Liam Neeson, Ben Stiller ja John Travolta. John Travolta??? Nyt minä tiedän mille koneelle minun kuvan analysointi osui. Se on se sama perkeleen värkki joka notkuu Nummelan Prisman Veikkauksen toimipisteessä, ja joka ei koskaan onnistu valitsemaan minulle mitään järkeviä numeroita. Verkkopainoiksi moiset vehkeet kun mikään ei tunnu onnistuvan.
Eli kyse on siis Virosta, ja siellä tarkemmin Hiidenmaan saaresta. Hiidenmaa on Viron toiseksi suurin saari heti ehkä tunnetuimman Saarenmaan (joka sijaitsee Hiidenmaan eteläpuolella) jälkeen. Saaren pinta-ala on hieman alle 1000 km2, ja asukkaita reilut 10 000 (eli vähemmän kuin Nummelassa). 70% saaresta on metsän peitossa, ja siellä on myös yksi kaupunki Kärdla noin 4000 asukkaalla. Ja sieltä löytyy jopa toimiva lentokenttä (ja pakko myöntää että se on isompi ja hienompi kuin Nummelan vastaava). Ja se on ihan pirun kaunis ja idyllinen paikka. Mistä tiedän? Juu, olen käynyt siellä. :-)
Viime viikon torstaina tehtiin äitini kanssa ”vahdinvaihdon” täällä torpalla, ja minä otin suuntia kohti Nummelaa. Perjantaiaamuna odotti sitten lähtö Tallinnan kautta Hiidenmaalle. Minut oli ihan kutsuttu sinne erään yhteistyökumppanin toimesta, ja meitä oli Suomesta muutama muukin paikalla. Osa minulle ennestään tuttuja, osa ei. Hirveästi sen enempää en ajatellut käsitellä tämän matkan sisältöä, koska se ei nyt sinänsä kuulu tänne. Mutta koska Hiidenmaa teki minuun syvän vaikutuksen haluan hieman kertoa paikasta ja matkasta noin yleisesti.
Mentiin Tallinnasta lentokoneella Hiidenmaalle Avies-lentoyhtiön 17-paikkaisella potkuriturbiinikoneella. Olen lentänyt useita kertoja aikaisemmin, mutta aina nykyaikaisilla isoilla matkustajakoneilla. Nyt siis ensimmäistä kertaa pienessä potkurikoneessa, ja minä olin intona kuin pieni lapsi. OK, olihan se lentokone hieman vanha ja kulunut, mutta kuitenkin selvästi hyvin pidetty sellainen. Lentomatkan kesto oli arvioitu 30 minuutiksi, joka on varmasti pitkä aika jos kärsii lentopelosta. Minä taas olisin voinut istua siellä pidempäänkin, enkä missään vaiheessa kyllästynyt katselemaan ikkunasta ulos. Lentokorkeutta en tiedä koska koneessa ei ollut minkäänlaista kuulutusjärjestelmää millä kapteeni olisi voinut kertoa esim. tämän seikan meille. Mutta lensimme selvästi alempana kuin isot koneet, ja maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniit. Menomatkalla oli vain vähän pilviä ja maa sekä meri näkyivät hyvin, kotimatkalla oli taas enemmän pilviä ja juuri niiden yläpuolella lentäminen oli mahtavaa sekin. Lentokoneen ikkunasta katsominen antoi myös heti ihan uuden kuvan Virosta. Olen käynyt siellä useasti, mutta käytännössä aina Tallinnassa. Se on kaunis maa, maaseutua, järviä, peltoja ja paljon metsää.
Tuosta lentokoneen puuttuvasta kuulutusjärjestelmästä tuli mieleen että edes ensimmäinen penkkirivi ei tainnut kuulla sanaakaan lentoemännän puheesta kovan moottorimetelin takia, mutta kovasti hän yritti ja vielä hymyilikin. Mutta tuskinpa siinä nyt sen kummempaa juttua ollut, jos mennään reippaasti alaspäin vedetään pelastusliivit niskaan, päät (omien) polvien väliin, parit Isä meidän ja loput onkin sitten kiinni ihan muista asioista kuin itsestään... ;-)
Kärdlan lentokenttä oli hieno paikka. Pieni ja hyvin vaatimaton, mutta toimiva ja palvelu oli ripeää. Harvoin (lue: ei koskaan) olen saanut matkalaukkuni 3,21 sekunnissa käteeni, mutta kyllähän tuon ymmärtää kun tuo kentän matkustajatilat ovat samaa kokoluokkaa kuin meidän asunto. Tai ehkä aavistuksen verran isompi. Luin netissä että vielä 60-80-luvuilla oli tuo Kärdlan kenttä hyvin vilkas (taisi olla melkein 25 000 matkustajaa vuonna 1987), mutta Viron itsenäistymisen myötä tilanne rauhoittui hieman (?) ja pohjanoteeraus tuli vuonna 1995 jolloin ainoastaan 727 matkustajaa käyttivät kyseisen lentokentän palveluita. Seuraavien 10 vuoden aikana tuo luku on onneksi kymmenkertaistunut.
No entäs se Hiiumaa sitten. Koko tuon reissun aikana ei aurinko näyttäytynyt kovin montaa kertaa, mutta kyllä tuo saaren kauneus ja idylli tuli hyvin esille pilvisestä säästä huolimatta. Todella upeita rakennuksia, vanhaa oli säilytetty ja uudetkin rakennukset noudattivat pääsääntöisesti perinteistä linjaa. Ei Hiidenmaa mikään kovin varakas alue varmastikaan ole, ja tietenkin se tulee esille. Mutta yleisesti kaikki oli todella siistiä, eikä esim. roskia tai ns. grafiittia näkynyt missään. Isäntämme kertoi että myös saaren nuoriso on erittäin kohteliasta ja hyvin kasvatettua väkeä, ja mikäli esim. juomatölkki tyhjenee (sattuuhan sitä joskus) niin sitä ei heitetä luontoon vaan se viedään kierrätykseen tai roskikseen. Yleisestikin pitää todellakin todeta että väki oli ystävällisemmästä päästä, ja niiden kanssa tuli todella hyvin toimeen. Näin vaikkakin ne eivät pääsääntöisesti osaa suomea (joka on ihan oikeasti terveellinen juttu) ja varsinkin vanhempi väki ei englantiakaan.
Turistit ovat tärkeä tulonlähde Hiidenmaalle, mutta suomalaiset eivät selvästi vielä ole löytäneet sinne. Valtaosa tuntui olevan muista Baltian maista ja sitten jonkin verran Ruotsista ja Saksasta. Tämä oli mielestäni ihan mukava asia, koska moni Tallinnassa asuskelevalla on varmasti hieman huono kuva meistä suomalaisista. Näin, vaikka käyttäytymismallimme ovat kyllä siistiytyneet paljon. Ongelma kun vaan on se että menetetyn maineen korjaaminen on hidasta puuhaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä että suomalaiset turistit voisivat kantaa euronsa myös Hiidenmaalle, varsinkin koska luulen etteivät nuo ”ördääjät” kuitenkaan jaksa mennä niin ”pitkälle”. Pikapaatilla Tallinnaan, viina v*tusti, ”käydään naisissa” oksennellaan ja kustaan kaduille sekä myöhästytään illalla laivalta. Ihanaa...
Meille oli myös kunnon kieroajelu saarella ja saatiin nähdä monta upeaa paikkaa, josta varmasti parhaiten jäi mieleen Kopun majakka. Oliko se nyt sitten niin että se on Euroopan ja maailman kolmanneksi vanhin vielä toiminnassa oleva majakka... Oli aikamoinen homma päästä ylös jyrkkiä ja ahtaita rappusia, mutta näköala oli huima ja mieleenpainuva. Toinen upea paikka oli vanha villatehdas jossa tehtiin villatuotteita (saarella on erittäin paljon lampaita) 100 vuotta vanhoilla koneilla. Koska oli lauantai ei koneet olleet käynnissä, mutta sinne pääsi katsomaan ja tehdaskauppa oli auki. Vaikka pyrin välttämään vaateiden ostamisen vaimolleni silloin kun hän ei ole mukana, päätin nyt tehdä poikkeuksen ja ostaa hänelle villapaidan. Pistin kaikkeni likoon muistaakseni mitä hän on kertonut vaatteiden ostamisesta, ja marssin tyytyväisenä kaupasta ulos yhden luonnonvalkoisen villapaidan kanssa. Tämä oli varsin onnistunut homma koska en oikein onnistunut löytämään mitään muuta järkevää Tallinnasta sunnuntaina (joko helvetin kallista tai sitten paskaa) ja sen takia että Pia tykkäsi kovasti lahjasta. Ja kokokin oli vielä ”just eikä melkein” (eli wanha koira voi siis oppia uusia temppuja). No, ostin minä vielä vähän paikallista suklaata ja pullon kuohuviiniä. Lapsille se on niiiin paljon helpompaa...
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126