Some boiled brains today, sir?
Keskiviikkona 30. Heinäkuuta 2008 kello 15:22
Maailmassa on varmasti koko ajan menossa yhtä monta tutkimusta kännyköiden radioaaltojen vaarallisuudesta, kuin on aseellisia konflikteja. Ja niitä ei ole ihan vähän. Aina välillä saadaan kuulla miten joku tutkimus väittää ettei kännyköiden normaalikäytössä ole mitään vaaraa, ja heti seuraavalla viikolla saadaan kuulla miten joku toinen tutkijatiimi on saanut aikaiseksi jonkun aivosyövän jollekin hiiriraukalle joka on puhunut puhelimessa enemmän tai vähemmän 24/7.
Joten mene ja tiedä. Itse haluaisin uskoa niitä tutkimuksia jotka väittävät kännyköiden käytön olevan täysin turvallista. Miksi? Siihen löytyy oikeastaan kaksi syytä. Ensimmäinen on se että luulisi aivosyöpien määrän räjähdysmäisesti kasvaneen tässä maassa, ottaen huomioon kuinka valtavasti niitä kännyköitä on täällä. En nyt tiedä kuinka suurella osalla väestöstä on kännykkä, mutta alan pikkuhiljaa olla siinä uskossa että prosenttiasteikko loppuu kohta kesken.
Toinen syy miksi haluan uskoa että tuonsuuntaiset tutkimukset ovat oikeassa, on se että minä olen varmasti melko suuressa riskiryhmässä saada keitetyt aivot jos asia onkin toisin. Taas kerran kysytään kenties että miksi ihmeessä. Vastaus löytyy tuosta kuvasta, joka edustaa työvuorossa mukana olevaa viestintäkalustomäärää meikäläisellä. Vasemmalta löytyy virve-radiopuhelin, sitten henkilökohtainen työpuhelin, sitten oma puhelin ja viimeisenä yksikön puhelin. Järkyttävää? Oh yes, se asettaa sanoille ”tekniikkapelle” ja ”nörtti” ihan uuden ulottuvuuden. Siirtyessäni vapaavuoroon vähenee sentään noiden koneiden määrä puolella...
Joten näin, radioaallot eivät siis aiheuta mitään vaaraa ihmisten terveydelle. Ja jos joku hiiri on joskus saanut jonkun syövän sen takia että se on puhunut kännykkään koko ajan, niin siitähän voi yksinkertaisesti vain vetää sellaisen johtopäätöksen ettei hiiri yksinkertaisesti sovellu kännykänkäyttäjäksi. Mutta se nyt tuskin on mikään yllätys, enkä oikein jaksa uskoa että yksikään kännykänvalmistaja on tähän päivään mennessä sijoittanut kovin montaa miljoonaa dollaria/euroa yrittäessään kehittää hiirille sopivaa luuria... ;-)
PS . Muistakaa osallistua
Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan 2-vuotisarvontaan! :-) Osallistujia on jo yli 20 kpl, mutta lisää mahtuu kyllä mukaan. Voittomahdollisuus tietenkin pienenee kun tulee lisää väkeä mukaan, mutta pidän kiinni väitteestä että mahdollisuus on kuitenkin suurempi kuin Lotossa. Ja tässä arvonnassa joku voittaa taatusti päävoiton (joka on samalla ainoa voitto), toisin kuin edellä mainitussa suuressa kansansuosiossa olevassa pelissä. Eikä tämä edes maksa mitään... ;-)
KOMMENTOI - jo 43 kommenttia
Tabismetsästystä Nummi-Pusulassa...
Maanantaina 28. Heinäkuuta 2008 kello 23:47
Aloitin aamulla duunit Vaalassa (ja tien päällä) vietetyn viikonlopun jälkeen. Tein pitkin päivää noita paperihommia, ja sain ihan hyvin tuota työvuorolistaa laitettua parempaan kuntoon. Mutta nyt on sitten kolmaskin asia ”things to do”-listalla keikkojen ja enemmän hallinnollisten asioiden lisäksi, ja se on tietenkin
palkintoambulanssin metsästys. The Hunt for the lost ToyAmbulance... ;-)
Ensimmäinen paikka jossa piti käydä oli tietenkin aseman lähellä sijaisteva Saupart-kauppa joka voisi ehkä kuvailla termillä ”itsenäinen Hong Kong-tyyppinen kauppa”. Tällä kertaa kävi niin että jouduin pettymään koska leluambulanssivalikoima ei ollut ainoastaan suppea, vaan se loisti suorastaaan kirkkaana poissaolollaan. Ei yhtään tabista, ei sitten ensimmäistäkään. Joten sitten vain miettimään muita vaihtoehtoja, joita nyt ei Nummi-Pusulan kaltaisessa paikassa hirveästi ole. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ”Nupu” on valtavan hieno paikka mutta jos mielenkiinnon kohteena on leluambulanssit niin ei ehkä mikään keidas aavikon keskellä...
Seuraavaksi otettiin sitten suuntia kohti Kasvihuoneilmiötä. Tämä valtavan hieno paikka ykköstien varrella on varmasti monelle täällä päin liikkuvalle tuttu (tauko)paikka. Vaikka ei olisi pienintäkään aikomusta ostaa mitään, niin siellä menee helposti tunti jos toinenkin kierrellessä paikkoja ja tutkiessa kaikkea sitä myynissä olevaa tavaraa. Ja siellä on runsaasti sellaista tavaraa mitä ei ole juuri missään muualla. Jos olisi helvetisti rahaa, kävisin varmasti tutkimassa tarkasti kyseisen paikan huonekaluvalikoimaa joka koostuu melkein ainoastaan upeista antiikeistä. OK, harva on varmasti innokas ostamaan kahta kaksimetristä pronssileijonapatsasta etuovea vartiomaan (varsinkin kun hinta on 6000-7000 paikkeilla) mutta siellä on myös paljon muutakin.
En nyt ollut kovinkaan toiveikas siihen että löytäsin sieltä arvontaan sopivaa palkintoambulanssia, eikä sellaista kyllä löytynytkään. Mutta sieltä löysin hienon Nalle Puh-kärryn (kyydissä Nalle Puh himself, Tiikeri ja Nasu) ja näin jo silmieni edessä tuunauksen lopputuloksen: PHM17, eli Puolen Hehtaarin Metsän ensivasteyksikkö. Ikävä kyllä kärryn pohjassa oleva hintalappu kertoi sen maksavan kolme kertaa enemmän kuin olen päättänyt pitää hintakattona joten se jäi hyllyyn. Mutta isot rattaat pyörivät pari kierrosta lisää tuossa korvien välissä ideapuolella, joten eiköhän tämä tästä. Seuraavat etsintäkohteet sijaitsevat sitten Nummelassa jossa onneksi on vähän parempi valikoima.
Että silleen. Ja kyllä me muuten ajettiin tuota kyytiäkin. Ja pestiin auto. Eli ei mennyt ihan koko päivä tuohon ambulanssimetsästykseen. Mutta jos ajelette täällä päin niin käykää ihmeessä tutustumassa tuohoon Kasvihuoneilmiöön. En ole ikinä syönyt siellä, mutta ymmärtääkseni siellä on ihan kelpo eväät (korjatkaa jos on parempaa tietoa). Mutta ennen kaikkea se paikka yksinkertaisesti pitää nähdä. Ja onneksi näyttää siltä että se voisi säilyä uudesta moottoritiestä huolimatta, koska siitä on vain yksi kilometri tulevaan Sammatin liittymään. Hieno homma, olen pahoin pelännyt (kohtapuolin) vanhan ykköstien varrella olevien palveluiden puolesta. Tänään kuulin huhun että Hiidenpirtti laittaa syksyllä ovensa kiinni pysyvästi, ja se on kyllä harmi. Hyvä aamupala ja seisova pöytö lounasaikaan... :-( Tulipa taas nälkä... ;-)
---
Lisäys 29.7.2008 klo 11.19
Tässä
linkki Kasvihuoneilmiön kotisivuille.
KOMMENTOI - jo 11 kommenttia
Tyhmyys ja itsekeskeisyys on the move...
Maanantaina 28. Heinäkuuta 2008 kello 23:45
Aikaisemmassa
blogimerkinnässä menin sitten sanomaan että matkalla Vaalaan liikenne sujui mallikkaasti, ja ettei tarvinnut törmätä idiootteihin tien päällä. Joku joka päättää maailman menosta ilmeisesti lukee tätä blogia, koska paluumatkalla sunnuntaina niitä oli sitten molempien reissujen edestä. Jos sallitte voisin tässä hieman purkaa sydäntäni, ja kertoa muutamista havainnoista ja mitä mieltä minä olen niistä... Jaahas, ei kuulu vastalauseita joten käydään sitten nämä läpi...
Ensinnäkin ihmiset jotka ajavat 10 km/h alle nopeusrajoituksen, ja sitten kun porukka lähtee ohittamaan painetaan kaasu pohjaan jolloin ohitusyritys epäonnistuu. Jonka jälkeen homma jatkuu saman (ilmeisesti hauskaksi todetun) mallin mukaan. Ihan oikeasti, puhevuoro suoraan kaikille teille jotka tätä tekevät. Jos elämäsi on sellaisessa kunnossa että koet jotain pakottavaa tarvetta harrastaa tällaista toimintaa niin ota ajokorttisi, pidä se naamasi vieressä ja mene seisomaan jonkun peilin eteen. Katso sitten itseäsi ja ajokorttiasi, mieti elämääsi ja jos korviesi välissä on yhtään toimivaa aivosolua niin otat sen ajokorttisi, työnnät sen leivänpaahtimeen ja kun se pomppsahtaa takaisin ylös pistät päälle margariinia ja vaikkapa pari kinkkuleikelettä ja pistä sen poskeesi. Sitten voit tehdä ihan mitä lyystäät kunhan teet sen yksin ja niin ettei ketään ulkopuolisia aseteta hengenvaaraan
Toiseksi, sinä joka lähdet ohittamaan edessä ajavia niin että rako on pelottavan pieni tai niin ettet varmastikaan näe tuleeko autoja vastaan tai ei. Matkalla Vaalasta Nummelaan jouduin puolenkymmentä kertaa ohjaamaan tien oikeaan reunaan ja painamaan jarrua (sekä tietenkin vilkuttamaan pitkiä) koska vastaantulevan liikenteen joukossa oli taas joku kansalainen jolla on a) harhaluuloja siitä kuinka hyvin 1,6 litranen keskikokoinen perheauto kiihtyy, b) täysin sokea joka ajaa kuulon perusteella (jos kuulet raapivaa ääntä oikealta käännä rattia hieman vasemmalle), c) itsemurhakandidaatti joka ei välitä mistään tai d) ihan muuten vain v*tun tyhmä. Sinulle on vain yksi viesti: jos koet pakottavaa tarvetta leikkiä hengelläsi, mene jonnekin keskellä metsään ja tee se niin ettet uhkaa minua, perhettäni ja kaikkia muita liikenteessä olevia.
Kolmanneksi ottaa päähän se kun joku joskus tässä maassa tekee jotain mukavaa jonkun toisen eteen liikenteessä, niin ilmeisesti on käynyt niin hassusti että valtaosa ihmisistä ajaa toinen peukalo takapuolessa. Mistä olen päätellyt tämän? No ihan sen takia kun harva osaa enää kiittää saamasta avusta ja ystävällisyydestä, sitä vain ajetaan tiukasti eteenpäin tiukka ilme naamataulussa. Vaimoni on varmasti jo tottunut siihen että mutisen aina näissä tilanteissa ”...juu ei tarvitse kiittää, rekisterinumero on tallessa”. Minä jaksan edelleenkin antaa tietä ja yritän edistää sujuvaa liikennettä, mutta luulen kyllä että ajotottumukset menevät koko ajan itsekeskeisempään suuntaan. Ja varmasti kiittämättömyys on yksi syy monen muun syyn joukossa.
Ajoin tämän matkan saman periaatteen mukaan jonka käytän aina pidemmillä matkoilla: käytän navigaattoria osoittamaan todellisen nopeuden ja sitten kytken vakionopeudensäätimen päälle. Ja ai että osaa kanssa-autoilijoista tuntuu kärsivän tästä (ei voi olla hauskaa ajaa 30 cm päästä meikäläisen takapuskurista). Tiedoksi teille, saatte ”kärsiä” jatkossakin koska minulla ei ole pienintäkään aikomusta muuttaa ajotottumuksiani huonompaan suuntaan (parantamisen varaa on kyllä).
Ja vielä yksi autoiluun liittyvä asia. Tämä on tapahtunut minulle kerran
aikaisemminkin, ja silloin taisin reagoida voimakkaammin. Nyt se meni jotenkin vähän siinä liikennekäyttäytymisen ihmettelemisen ohessa, eli en edes huomannut kuin autossa mentiin yli 100 000 ajetun kilometrin. Ymmärsin kyllä jo perjantaina että viikonloppuna tulee käymään näin, mutta koska autonvaihto ei nyt ole läheskään ajankohtainen (jos en nyt saa tuota Audi R8:a työsuhdeautoksi...vinkki vinkki) niin en nyt jaksa stressata asiasta. Ongelma tuossa kilometrimäärässähän on että auton arvo laskee hieman tuota rajaa ylittäessä. 97 000 km näyttää kai paremmalta myynti-ilmoituksessa kuin 103 000 km, vaikkakin niillä 6000 km ei varmastikaan ole mitään käytännön vaikutusta autoon...
Ugh, olen puhunut...
KOMMENTOI - jo 5 kommenttia
''Old age is not so bad when you consider the alternatives'' – Maurice Chevalier
Sunnuntaina 27. Heinäkuuta 2008 kello 00:53
Hyvin harva blogi on enää hengissä siinä vaiheessa kun se täyttää yhden vuoden. Bloggailuhan on tällä hetkellä jonkinlainen muoti-ilmiö ja moni ihminen aloittaa sen tohkeissaan, mutta mielenkiinto lopahtaa useimmiten melko nopeasti. Luulen että jaksaakseen kirjoittaa riittävän usein pitää joko a) rakastaa kirjoittamista, b) haluaa käsitellä jotain tiettyä asiaa (kenties nimettömänä) tai c) asustelee (tilapäisesti tai pysyvästi) ulkomailla ja haluaa helpolla tavalla laittaa kuvia ja kuulumisia kotipuolelle. Minun kohdalla kyse on rakkaudesta kirjoittamiseen, olenhan päätoimittajan poika.
Väsyneen Lanssarin Päiväkirja täyttää 8.8.2008 kaksi vuotta, ja on selvästi ”survivortyyppiä”. Kirjoitustahti sen kuin kovenee, ja joskus menee ehkä jopa vähän liiankin lujaa (esim. Nalle Puh-jutut?). Nyt kesän aikana on ollut hieman enemmän ”ei ensihoitoon liittyviä juttuja”, koska olen ollut jopa lomalla. Mutta ei huolta, säilyn kyllä edelleenkin uskollisena sille ajatukselle että ensihoito- ja sairaankuljetustyö toimivat jatkossakin tämän blogin punaisena lankana. Lukijoita on ilahduttavan paljon, ja kommenttejakin tulee todella mukavasti. Seurailen joitakin blogeja (joista en ole vieläkään saanut listaa aikaiseksi omaan blogiin, anteeksi siitä) ja muutamassa on ollut syntymäpäivien kohdalla arvontoja jossa lukijoiden kesken arvotaan jonkun palkinnon. Tuo kuulostaa sen verran hyvältä idealta että päätin tehdä vastaavanlaisen homman tänne Väsyneen Lanssarin Päiväkirjaan..
Joten arvoisa lukija, homma toimii niin että laitat kommentin tähän ketjuun. 8.8.2008 johonkin sopivaan kellonaikaan laitan sitten Vihdin sakun tabispipoon kasan paperilappuja jossa jokaisessa on nimi/nimimerkki. Kaunis vaimoni saa nostaa yhden lapun, ja ilmoitan sitten juhlallisesti voittajan tässä blogissa. Voittaja voi sitten olla minuun sähköpostitse yhteydessä, jolloin henkilöllisyys ei selviä muille lukijoille. Palkinnon pistän postiin, tai toimitan henkilökohtaisesti jos on lähellä.
Mikäs se palkinto sitten on? Tietenkin (uusi) leluambulanssi, ja vieläpä Väsyneen Lanssarin ”tuunaama”. Taatusti uniikki... ;-)
---
Lisäys 29.7.2008 klo 18.04
Jotta ei tulisi mitään epäselvyyksiä kerron nyt että ilmoittautuminen arvontaan loppuu perjantaina 8.8.2008 klo 12.00.00 (palvelimen kommentille asettama aika ratkaisee). Arvonta suoritetan sitten sopivana ajankohtana. Olen nimittäin silloin työvuorossa...
KOMMENTOI - jo 82 kommenttia
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
Lisää
