Ottaa päähän...

Maanantaina 4. Elokuuta 2008 kello 10:42

Valtaosa tämän blogin lukijoista eivät tunne minua henkilökohtaisesti, ja tiedän että näistä teksteistä saattaa saada sellaisen kuvan että olen hyvin positiivinen ja elämänmyönteinen heebo. Kyseinen kuva ei ole ihan väärä, sillä juuri nuo toimivat hyvin pitkälti ohjenuorana meikäläisellä. Huonoja päiviä on tietenkin, mutta yritän aina elää niin ettei ympärillä olevat ihmiset saa kärsiä siitä. Perhe tietenkin näkee hieman ”suoremman lähetyksen”, mutta yritän kyllä säästää heitäkin.

Totuus on kuitenkin se, että minuakin ottaa välillä päähän. Väillä minua stressaa ja v*tuttaa niin paljon ettei meinaa veri kiertää päässä. Väillä makaan hereillä sängyssäni ja vatvon asioita. En ole ikinä ollut suoranaisesti masentunut, vain kyse on enemmänkin vain kyse ”laiffista”. Ja mitä nyt on tullut ihmisten kanssa höpötettyä, on ollut lohduttavaa huomata etten ole ainoa ihminen maailmassa jolla on tällaisia pieniä haasteita.

Saan kirjoittamisesta tietenkin helposta, mutta enemmänkin puran asioita puhumalla vaimoni ja joidenkin ystävien kanssa. Monelle ihmiselle blogi on paikka jossa voi kirjoittaa ties mistä, mutta minun kohdalla se ei oikein toimi. Minä kirjoitan omalla nimellä, joten siellä ei luonnollisesti voi selvittää ihan mitä tahansa asioita. Ja älkää ymmärtäkö väärin, en haluaisi muuttaa mitään tämän blogin suhteen. Minun näkökannalta se on hyvä juuri sellaisessa muodossa kun se on tällä hetkellä

Anyway, tämän kirjoituksen idea ei ole olla masentava ja ahdistava. Olen onnellinen ihminen, ja minulla on paljon sellaisia asioita josta olla iloinen. Eikä myönteisen elämänasenteeni ole mitään teatteria. Ja jotenkin minulla on sellainen olo että ”minua ottaa päähän”-listani on aika lailla samanlainen kuin monella muullakin ihmisellä...

Tällä hetkellä minua ottaa pannuun...

- Vein Venlan aamulla ensimmäistä kertaa kesän jälkeen perhepäivähoitajalle (ja vielä uudelle sellaiselle), ja Veeti aloittaa kohta koulun. Eli syksy on kohtapuolin täällä. Ei minulla nyt sinänsä ole mitään syksyä vastaan, mutta syksyn jälkeen tulee talvi. Ja se on pitkä, pimeä, märkä, kylmä, synkkä ja perseestä. Ainakin nykyään.

- Laskupino ja nettipankin kertoma saldo eivät koskaan tunnu olevan sovussa keskenään. OK, meillä on työtä ja se on tietenkin valtavan hieno homma mutta joskus olisi mahtavaa maksaa kaikki laskut jonka jälkeen olisi vielä ihan mukavasti käyttörahaa kuukaudeksi. No, kaksi hoitajaa samassa perheessä... Ja miten se nyt menikään, ”raha ei tee onnelliseksi”.

- Kahden vuorotyöläisen ja kahden lapsen aikataulujen yhteensovittaminen. On hajottavaa kun kaikki lastenhoitojärjestelyt tuntuvat uppoavan arjen pyörittämiseen, eikä kahdenkeskeiseen aikaan jää juurikaan mitään. Pia saa tänään uuden työvuorolistan ja silloin kyllä väännän jotain meidän kalenteriin, vaikka sitten väkisin.

Näin, ei tainnut olla mitään kovinkaan dramaattista tai yllättävää? Kuten totesin jo tuossa aikaisemmin, niin eipä nämä varmasti eroa monen muun perheen arjesta. Mutta harmittaa kuitenkin. Lopetan Bobby McFerrinin hitin sanoilla: ”Don´t worry, be happy” sekä aina hymyn huulille tuovalla upealla kuvalla Conan O´Brianista. :-)

KOMMENTOI - jo 5 kommenttia

Synttäreitä Shrekin seurassa

Sunnuntaina 3. Elokuuta 2008 kello 15:48

Lopetin aamulla työt ja otin pikaisesti suuntia kohti kotia. Vaimoni täyttää tänään vuosia, ja halusin olla mahdollisimman aikaisessa vaiheessa kotona että ehtisin viettää hänen kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Varsinkin kun että hän aloittaa tänään taas valvomisen (hän on siis yöhoitaja, ei univaikeuksista kärsivä).

Lahjan olin ostanut Gigantista jo viikolla, eli samalla reissulla kun kävin hakemassa sen DVD/VHS-yhdistelmän. Eilen hain vielä paikallisesta kukkakaupasta ison ruusukimpun, ja sitten ruokakaupasta hieman herkkuja. Kakkua en työvuoron takia voinut leipoa, mutta tiesin että pakastealtaan Prinsessakakku maistuu meidän perheen molemmille prinsessoille. Sitten vielä vähän suklaata (niin makeis- kuin kahvimuodossa) ja vähän muutakin.

Lahjaksi ostin uuden Canon Ixus (8,0 megapixeliä) digikameran, koska vaikka noissa meidän Nokia N95:issa on hyvät kamerat niin ne ovat kuitenkin kännyköitä. Ja henkilökohtaisesti ottaa optisen zoomin puuttuminen välillä pannuun, koska digitaaliset vastaavat ovat harvemmin juuri mistään kotoisin. Vaimoni pitää kuvaamisesta, varsinkin luonto- ja lapsikuvauksesta (molemmat haastavia) ja nyt on sitten hieman laadukkaampi peli millä kuvata. Meidän vanha digikamera oli Canon Ixus mallia ensimmäinen (2,1 megapixeliä) ja se on hyvin väsynyt. Eläkepäätös hyväksytty... ;-)

Ilmoitin heti aamusta että vaimo saa sitten tänään päättää täysin siitä mitä tehdään, ja vaimoni toiveesta otettiin rennosti sohvalla Shrek-maratonin merkeissä. Tuli sitten katsottua kaikki kolme pätkää, ja oli todella mukavaa katsoa niitä pitkästä aikaa. Nyt sitten ruokapuolen kimppuun, kunhan synttärisankari ensin päättää mitä me syödään.

Vielä näin nettimaailman välityksellä suuret onnittelut ihanalle vaimolleni! :-) Toivoopi Väsynyt Lanssari & Pikku-Lanssarit... :-)

KOMMENTOI - jo 6 kommenttia

Who wants to live forever, kyseessä lanssi...

Lauantaina 2. Elokuuta 2008 kello 00:02

Eilen kävin illalla (siis torstaina) päivystämässä lanssilla Vihdin kartingradalla jossa oli iltakisat menossa. Olen varsinkin nuorena aikuisena (about 18-25 v) päivystänyt niin paljon erilaisissa autokilpailuissa (pienistä sprinttikisoista Jyväskylän MM-ralliin) niin ambulansseissa kuin paloautoissa, että jossain vaiheessa alkoi tulla mitta täyteen. Olen kuitenkin autourheilun ystävä, ja kyllä minä vielä aina välillä haluan mennä päivystämään. Vähäksi aikaa, mitään toistoa Jyväskylän kolmen päivän istumisesta en kyllä halua kokea enää...

Anyway, eilen oltiin tosiaankin #70:en kanssa särmänä (?) paikallisella kartingradalla, ja siinä vaiheessa kun V190 tuli käymään meidän kanssa kahvilla tuli samalla käveltyä läpi varikkoalueen. Menoa ja vilskettä, suuria suunitelmia, vielä suurempia unelmia sekä varmasti muutamia pettymyksiäkin. Mitäs me niistä, kun meistä kukaan tuskin uneksii pääsevämme jonkun ulkomaalaisen "tabistallin" palkkalistoille ja että pääsisi näin näkemään maailmaa ja tienaamaan valtavia summia rahaa. ;-) Mutta me näimme siellä myös kartinghuoltoautona toimivan vanhan tabiksen, "langin"...

Ennen vanhaan (kun miehet oli...äh, unohdetaan nyt tuo) noita ns. langiambulansseja oli Suomessa paljonkin, ja vielä 10 vuotta sitten pohjois-Suomessa melko yleisiä. No, vuodet vierivät ja langit senkun vähenivät perinteisemmän pakettiautomallisen ambulanssien tieltä. Hoitotilat paranivat, mutta ajettavuus ja ajomukavuus menivät huonompaan suuntaan. Minä olen ollut alalla niin pitkään että olen ehtinyt ajaa jokinverran (eli vähän mutta kuitenkin) kyytiä langeilla, ja on kyllä pakko todeta että pitkillä matkoilla nuo langit olivat(/ovat) kyllä todella hyviä. :-)

Kontit olivat kieltämättä "hieman ahtaat", ja joissain autoissa (niissä oli tietenkin eroja) oli todella vaikea tehdä mitään mm. potilaan jaloille. Myös tilanne jossa konttiin pitäisi saada yksikön hoitajan ja potilaan lisäksi myös MediHelin lääkäri + hänen varusteet vaati jo aikamoista huumorintajua. Tässä kohtaa pitää tietenkin aina muistaa että on hyvin suunniteltuja ambulansseja, huonosti suunniteltuja ambulansseja ja sitten tietenkin kaikkea siitä välistä.

Oli miten oli, langeilla on hyvin tärkeä rooli tämän maan sairaankuljetuksen historiassa ja olen iloinen että ehdin silloin aikoinaan istua niissä edes vähän. Ja nyt ainakin tuo yksi langi jatkaa elämänsä kartingtiimin huoltoautona, ja niissä samoissa kaapeissa jossa joskus aikoinaan on ollut hoitotarvikkeita löytyi nyt enemmän tai vähemmän sovussa eläviä työkaluja. Eikä siinä mitään, vanha ambulanssi varmasti toimii ihan hyvin tuollaisissa hommissa. Tämä ei ole ensimmäimen vanha tabis joka on tullut vastaan erinäköisinä huoltoautoina, mutta langeja ei kyllä enää usein näe. Kyllähän niitä on vielä ihan ambulansseinakin ajossa, ja kai joku koritehdas niitä vielä rakentaa (ainakin Ruotsin puolella) mutta alkavat kyllä olla harvinaisia.

Itse en muuten kyllä ihan heti menisi ostamaan itselleni vanhaa käytöstä poistettua ambulanssia, ei ainakaan "omaksi autoksi". Ei muuta mutta ambulanssit saavat kyllä aina joskus hieman kovakouraista käsittelyä (osa ihan työn luonteen takia ja osa sen takia että ne ovat joidenkin mielestä "vain työkaluja"), ja ambulanssin työvuosien aikana sen ratin takana on joissain paikossa istunut kymmeniä tai jopa satoja erilaisia kuljettajia. Ei millään pahalla, mutta auto jossa on useampi satatuhatta ajettu kilometri ambulanssina takana on wäsynyt. Niin wäsynyt...

KOMMENTOI - jo 13 kommenttia

Väsyneen Lanssarin paras kaveri

Perjantaina 1. Elokuuta 2008 kello 23:29

Päivystin tänään päivän NP191:ssä Saukkolassa. Eilisen sääennusteen perusteella odotin heti aamusta kovia sateita ja ukkosta, mutta aurinko paistoikin melkein pilvettömältä taivaalta. Tässä vaiheessa totean että "melkein pilvetön taivas" tarkoittaa nyt hieman sellaista "Simpsonmaista taivasta" (if you know what I mean), mutta kuumaa oli kyllä. Kollega ilmoitti lounaan jälkeen menevänsä pihalle istumaan. mutta palasi viisi minuuttia myöhemmin takaisin sisälle valittaen ulkona olevaa "uuni-imitaatiota". Minä en hirveästi jaksa palvoa tuota aurinkoa, joten parkkeerasin itseäni samantien aseman tuoliin..

Niin, tuo tuoli. Ihan oikeasti, voiko wanhalle, wäsyneelle ja yläselkäkiwuista kärsivälle lanssarille olla parempaa paikkaa kuin tuollainen Tuolien Aatelia? Siinä voi rennosti istua ja lukea siitä miten kansalainen oli mennyt elottomaksi ja menehtynyt välittömästi puhallettuaan poliisin alkometriin (pitää siis jatkossa harkita tarkasti ennen kuin suostuu moiseen) tai siitä miten Stockmann aikoo ruveta jakaamaan "tuntuvia" lahjakortteja vanhoja ruokia hyllyistä löytäville (meikäläisen seuraavan vapaapäivän ohjelma on siis tiedossa). Ja sitten kun rupeaa silmät painumaan kiinni on kaksi vaihtoehtoa, josta kumpikaan ei ole "nouse ylös ja siirry sohvalle"... ;-)

Vaihtoehto "a" on se että laittaa silmät kiinni, tiputtaa silmäluomiin parit tipat pikaliimaa ja avaa ne taas (menetelmästä patentti haettu Vihdin #04:en toimesta), jolloin voi varsin näppärästi jatkaa lukemista vaikka siitä miten laulaja Janne Tulkki on menossa naimisiin. Tai sitten voi ottaa käyttöön vaihtoehto "b" joka pitää sisällään kaksi asiaa: vedä tuolin kahvasta ja nojaa taaksepäin. Ja näin pieni sairaankuljettajapoika (joka muuten lähestyy uhkaavasti neuvolapainorajaa) voi mahdollisimman pienellä rasituksella paeta hetken unten maailmaan. :-)

Jotta näin, ei muuta kuin viestiä meidän eurokansanedustajille että pitäisi ehdottomasti saada aikaiseksi joku asemadirektiivi siitä että tällaiset tuolit tulisivat pakollisiksi kaikilla sairaankuljetusasemille Suomessa. Jos nyt löytyy direktiivi siitä millainen on kurkku EU-alueella, niin kyllähän tämä asia on vähintään yhtä tärkeä! Ja lopuksi myös maailmanlaajuisen internetin kautta suuri kiitos Sikulle tuolin lainaamisesta myös kollegoiden käyttöön. Hieno teko, taivaspaikka lunastettu. ;-) Ja vielä "tänk juu" jotta myös Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan kaikki englanninkieliset lukijat (?) tieäisivät mistä on kyse... ;-)

PS. Ja kyllä tuo Ukkonen & Sade aloitti "soittamisen" sitten siinä kolmen maissa...

KOMMENTOI - jo 3 kommenttia

Humac190, tehtävä 705B, kyseessä iBook...

Torstaina 31. Heinäkuuta 2008 kello 10:52

Eilen sain sitten vihdoin ja viimein vietyä tuon meidän vanhemman Macin pajalle. Ottaen huomioon että kyseinen kone meni rikki kesäkuun alkupuoliskolla on kyllä kestänyt suorastaan luvattoman kauan, mutta kun noita Macejä ei ihan joka paikassa osata korjata. Minulle suositeltiin Humac-nimistä firmaa, ja heillä on liikkeitä Helsingissä ja Turussa. Ja tähän mennessä ei ole osunut menoja stadiin sopivaan aikaan jotta sen koneen olisi saanut vietyä samalla.

Eilen oltiin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan koko perhe kasassa, mutta samalla vaimollani oli yövuorojen välinen nukkumapäivä. Joten lähdettiin lasten kanssa liikenteeseen, ja hoidettiin muutama roikkunut asia pois alta. Ensin käytiin viemässä tuo Mac Ruohonlahteen. Tuosta Humacin liikkeestä tuli jotenkin niin Apple-olo että tunsin itseäni heti kotoisaksi. Ja vaikka liikkeessä ei selvästi oltu yhtä optimistisia kuin minä sen suhteen että tuossa koneessa olisi joku pikkuvika, niin tuli heti sellainen tunne että jätin sen hyviin käsiin. Liikkeessä oli myös ystävällinen ja hyvä palvelu, josta yksi osa on työn seurantamahdollisuus netissä. Tänä aamuna viesti oli seuraavanlainen:

Tilaus #18*****
Otettu vastaan: 30.07.08
Tilauksen status: Jonossa
Käsittelijä: Olli

Mutta katsellaan mitä siitä tulee. Ja koska juuri nyt ei ihan olisi varaa ostaa uutta konetta (maksaa noin 1000 euroa) toivon hartaasti että se tulisi kuntoon kohtuullisilla kustannuksilla. Joten nyt kaikki blogilukijat hieman positiivisia ajatuksia tuonne Ruoholahdenkatu 8:n suuntaan please jotta korjaaja saisi Voimia hoitaa homman kotiin sellaiseen sairaankuljettajaystävälliseen hintaan. En viitsi puhua rukouksista, koska se ei ehkä olisi soveliasta... ;-) Mistä muuten johtuu että Jumalaan uskominen on täysin hyväksyttävää, mutta jos uskoo aaveisiin voi joutua lääkärin juttusille? ;-)

Helsingistä lähdettiin kohti Lommilan Giganttia Espoossa. Meillä on kotona LG:n DVD+VHS-yhdistelmäkone jossa DVD-puoli on temppuillut jo pitkään. Toissapäivänä se ei enää edes tunnistanut sinne laitettavien levyjen formaattia, joten päätin todeta sen menehtyneeksi (X-1) eikä sen jälkeen ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa uusi. Mehän tallennamme kaiken nykyään digiboksin kovalevylle, mutta meillä on paljon elokuvia (varsinkin lastenelokuvia) VHS:llä joten sellainenkin pitää kyllä löytyä. Silloin kun pitää saada hieman torkuttua perheessä jossa molemmat lapset ovat vuorotyöläisiä, ei Muumin, Nalle Puhin ja Aku Ankan tärkeyttä voi väheksyä yhtään... ;-)

Ostin samankaltaisen LG:n koneen, koska ajattelin pääseväni näin helpommalla. Ja vaikka tuo vanha kone ei kestänyt kuin 3 vuotta, pidän edelleenkin kyseistä merkkiä luotettavana. Kerrankin olin oikeassa, kaukosäädin oli melkein identtinen ja vaihoin vain piuhat uuteen koneeseen. Koko homma kesti ehkä 2 minuuttia siitä kun rupesin avaamaan pahvilaatikkoa...

PS. Otsikossa olevan koodi 705 tarkoittaa muuten ”peruselintoimintojen häiriötä” ja kai se on juuri sitä kun kone pysyy pystyssä korkeintaan 20 sekunta...

KOMMENTOI - jo 13 kommenttia