Väsyneen Lanssarin Päiväkirja

Päivä maatilalla...

Sunnuntaina 10. Elokuuta 2008 kello 20:55

Pialla oli tänään nukkumapäivä kahden yövuoron välissä, joten otin lapset autoon ja lähdettiin kotoa pois jonkinlaisen unirauhan takaamiseksi. Mutta koska olen itse ilmeisesti tulossa kipeäksi ja olo on sen mukainen, en jaksanut keksiä mitään uutta ja jännittävää ohjelmaa. Otettiin siis suuntia kohti Hennolan kotieläinpihaa, joka sijaitsee Vihdin Ojakkalassa (eli siis mukavan lähellä meitä). Ollaan käyty siellä melkein joka vuosi, ainoastaan kesä 2007 taisi jäädä väliin. Sekin tapahtui lähinnä sen takia että Pia oli silloin vielä hoitovapaalla, ja vietti melkein koko kesän lasten kanssa torpalla Pyhtäällä.

Olen kovin tyytyväinen siihen että meidän lähellä sijaitsee tuollainen paikka. Olen itse viettänyt lapsuuteni kesät ja viikonloput ihan oikealla maatilalla Snappertunassa (kunta joka liitettiin 1977 Tammisaareen ja Karjaaseen) joka oli edesmenneen isäni synnyinpaikka. Näin ollen minä olen siis ihan oikeasti nähnyt maatilalle tyypillisiä eläimiä, toisin kuin moni tämän päivän lapsista (vai voiko todellakin asia olla näin pahasti). Anyway, tuo Hennola on tosiaankin mukavan lähellä eikä siellä rahasteta mitään hävyttömiä summia. Aikaakin menee siellä mukavasti kun ottaa välillä kahvitauon, ja sitten käy nuo eläimet läpi uudestaan. Ja uudestaan. Ja ehkä vielä kerran uudestaan... ;-)

Tällä kertaa sieltä löytyi myös puolenkymmentä kissanpentua, ja molemmat lapset olivat kerrankin ilahduttavan yksimielisiä jostain asiasta: kissat olivat päivän parasta antia. Niitä kissoja sitten käytiin silittelemässä kerran jos toisenkin, ja lähtö viivästyi parinkin otteeseen kun piti ”käydä kerran vielä silittelemässä niitä, pliiiiis...”. Sain kissaemon kanssa mielenkiintoisen tilanteen aikaiseksi kun leikittiin vähän. Hän pötkötti selällään ja yritti tassuillaan töniä ja vielä vähän ”purrakin”. Ihan leikkimielistä touhua, ja pitihän siihen ryhtyä vaikka olenkin hyvin allerginen noille kateille. Tilanne pääsi hieman eskaloitumaan siinä vaiheessa kun kissan kynsi jäi vahingossa kiinni vihkisormukseeni (painonpudotuksen riskejä, sormukset löystyy). No, siitäkin selvittiin niin että kumpikaan ei tarvinnut lääkäriä ja molemmilla oli kunnia tallessa. :-)

Se mikä on mukavaa tuollaisissa paikoissa on myös se että eläimet ovat tottuneita ihmisiin, ja ovat melko sosiaalisia (jotkut tietenkin enemmän kuin toiset). Tällä tavalla lapset saavat onnistumisen tunteen kanssakäymisistä erilaisten eläinten kanssa, ja näin ollen saadaan todennäköisesti luotua taas yksi eläinten ystävä lisää tähän maailmaan. :-)

Näin, vaaka näyttää muuten tällä hetkellä vajaat 101 kg, joten elämäntapamuutoksen alusta on lähtenyt reilut 12 kg. Päätin tuossa pyrkiä 95 kiloon, joten kuusi olisi vielä jäljellä. Ja se menee muuten todella hitaasti. Minusta tuntuu että tahti on hidastunut kiloon kuukaudessa. Tiedän että tämä on ihan normaalia ja tiedän myös että se edistää saavutetun painon pitämistä, mutta kyllä se kieltämättä käy vähän hermoille kun ehti jotenkin tottua tuohon kg/viikko-tahtiin. No, suunta on oikea ja olen kovin onnellinen menetetyistä 12 kilosta. :-) Ehkä hienointa on ollut kuulla sellaisten ihmisten kommentteja joita en ole nähnyt pitkään aikaan, ja myös vaimoni lausunto vähentyneestä kuorsaamisesta oli myös piristävä. Jotta näin, pidän teitä edelleenkin ajan tasalla mutta koska tahti on hidastunut noinkin paljon taitaa olla parempi että kerron aina kun olen saanut taas kilon pois. Eipä noissa viikkoraporteissa taida enää paljoakaan järkeä olla...

KOMMENTOI - jo 5 kommenttia

Mitä kaikkea voi kirjoittaa netissä?

Sunnuntaina 10. Elokuuta 2008 kello 11:22

Ja mitä kaikkea voi kirjoittaa nimettömyyden antaman suojan takaa? Tuossa jonkin aikaa sitten luin netistä jutun siitä miten Memphisin poliisijohtaja vaatii oikeusteitse nettioperaattoria AOL:ää paljastamaan MPD Enforcer 2.0-blogissa kaupungin poliisilaitosta anonyymisti kritisoineiden nimet. Itse en ole käynyt lukemassa tuota blogia, koska minulla on yksinkertaisesti muutakin tekeistä. Mutta tuon lehtijutun perusteella kyse olisi “välillä kovasanaisestakin kritiikistä poliisilaitoksen toimintaa vastaan”. Mutta tosiaankin, vaikea ottaa itse kantaa lukematta.

Mutta rupesin kuitenkin miettimään tätä asiaa näin yleisesti. Ja onhan meillä täällä Suomessakin ihan omat vastaavat versiot tällaisista tilanteista, lähinnä tulee nyt mieleen tuo Susan Ruususen (vai mikä sen nimi nyt olikaan) suoranainen haukkuminen niminmerkkien takaa netissä. Tässä jutussahan asiat eteni niin että kirjoittajien (taisi olla enemmän kyse keskustelufoorumeista kuin blogeista, mutta periaatteessa puhutaan samasta asiasta) henkilöllisyydet selvitettiin, ja kyseiset kansalaiset löytävät kohtapuolin itsensä (muistaakseni) Espoon käräjäoikeudesta.

Tiedän että astun nyt ehkä hieman heikoille jäille, mutta luulen että tämä on hyvä asia. Don´t get me wrong, puolustan voimakkaasti sananvapautta ja ihmisen oikeutta lausua mielipiteensä. Mutta se pitää tietenkin tapahtua niin ettei tule rikottua lakeja samalla. Sanavapaushan ei (onneksi) ole ehdoton tai loputtomiin venyvä, kuten ei ole muuten jokamiehen oikeuskaan (terveisiä vain kaikille pihapiiriin tuleville sientenpoimijoille). Mitä tahansa paskaa ei voi lausua ja/tai kirjoittaa ilman seurauksia, ja luulen ettei netistä löytyisi kovin montaa sellaista paikkaa jossa keskustelu olisi hyvällä tasolla jos saisi. Tai täsmennetään tuo hieman, sellaisia paikkoja jossa on mahdollisuus keskustella nimettömnä (vaikka eihän rekisteröitikään ole idioottivarma keino).

Jotenkin minulla on sellainen tunne ettei moni joka kirjoitteleee täysin ala-arvoisia asioita nimimerkin taakse kätkettynä ymmärrä että henkilökkisyyden selvittäminen on mahdollista. Hyvin vaikeaa varmastikin, mutta kuitenkin mahdollista. Mahdollisuus kirjoittaa blogeja, kommentoida blogeja ja ottaa osa keskustelufoorumeiden toimintaan nimettömäni on erittäin hieno asia, ja sitä pitää ehdottomasti säilyä. Mutta yhtä lailla on hyvä asia että julkisuudessa on tullut selvästi esille se että henkilöllisyyden selvittäminen on loppupeleissä teknisesti mahdollista. Tämän kun pitää mielessä siinä vaiheessa kun näpyttelee tuota juttua kaikkien nähtäväksi, niin luulisi kaiken menevän mukavasti.

Tämän kirjoituksen aihe ei millään tavalla ole ajankohtainen tällä hetkellä tässä blogissa, jos nyt ei ylläpitäjän laadullisesti surkeita aikaansaannoksia lasketa. ;-) Kommentteja tulee todella mukavasti, mutta ei ole koskaan ollut tarvetta edes harkita yhdenkään kommentin poistoa, ja se tosiasia ilahduttaa minua suuresti. Roskakommenttejakaan ei ole näkynyt varmasti reiluun 1,5 vuoteen kiitos veljeni Mossen “systeemien” (en lähde tarkemmin määrittelemään), joten toistaiseksi ei taida olla tarvetta laittaa mitään “roskaajarobotteja” estäviä laskutoimituksia yms. tuohon kommenttikenttään...

KOMMENTOI - jo 7 kommenttia

Viime hetken hälytyksen Kirous...

Lauantaina 9. Elokuuta 2008 kello 23:16

Jokainen sairaankuljettaja tietää sen. Älä sovi mitään tapahtuvaksi mallia puoli tuntia tai tuntia työvuoron päättymisen jälkeen. Tai jos näin teet, niin varmista ainakin että kyseisen menon pystyy helposti ja ketään suuttumatta siirtämään pari-kolme tuntia eteenpäin. Homma menee nimittäin niin että silloin kun väsyttää erityisen paljon aamulla tai on sitä sovittua menoa, niin voi olla melko varma siitä että joku kansalainen aktivoi ensihoitojärjestelmän about puoli tuntia ennen työvuorosi loppumista...

Ja jos koko vuoro on ollut rauhallinen, seesteinen tai D-painotteinen tähän pisteeseen asti, niin tässä vaiheessa se infarkti sitten kehittyy. Jokunen työvuoro sitten nukuttiin koko yö kollegan kanssa kuin pienet, karvaiset ja onnelliset eläimet, mutta sitten 8.30 napsahti kyytilöinen. C-kyyti, terkkarikamaa me ajattelimme... Eli kollega ehtisi siis viedä auton huoltoon ennen hänen seuraavaa ohjelmanumeroa. Kunnes asiakkaaseen kiinnitetty EKG kertoi että hänellä on kammiotakykardia taajudella 210/min. Kyseinen tilanne ei ehkä sano kaikille tämän blogin lukijoille kovinkaan paljon, joten helpotan hieman: serious shit...

Kollega ei sitten päässyt pois vuorosta kello 09, vaan se taisi olla lähempänä yhtätoista. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, myös viime hetken keikat ovat osa tätä duunia mutta se on mielenkiintoista että juuri silloin kuin on pakosta sopinut jotain aamupäivälle niin 87,89% varmuudella maailmankaikkeus kehittää juuri silloin kyseisen sairaankuljettajan toimialueelle jonkun A-bingon. Ja sitten mennään...

Tästä syystä meillä on meidän(kin) duunissa sellainen pieni sopimus siitä että pyritään olemaan työpaikalla viimeistään varttia vaille työvuoron alkamista. Näin ollen wanhan vuoron ei enää tarvitse lähteä kiirekeikalle varttia vaille. Se että pitää lähteä kyydille 10 minuuttia ”etuajassa” ei ota läheskään niin paljon tuohon ajatteluelimeen, kuin se että pitää venyttää vuoroa pari tuntia.

Sitten on tietenkin sellaisia sairaankuljettajia jotka ovat ihan omaa luokkaa näissä asioissa. Paras tuore esimerkki on Vihdin #13 jonka päälle on langetettu ”Puoli Kuuden Keikan Kirous”. Onkohan tullut sanottua pahasti jollekin deekumummolle joka olikin sitten noita-akka? ;-) Eikä kyse tietenkään ole 17.30, vain nimenomaan 5.30... Tämä on jatkunut jo niin pitkään että kollega toteaa nykyään täysin vakavalla naamalla illalla nukkumaanmenoaikaan että ”nähdään sitten viiden jälkeen...”. ;-) Pelottavaa. Saa nähdä jos tällä kirouksella on vaikutusta tuleviin työvuorotoiveisiin... ;-)

KOMMENTOI - jo 27 kommenttia

The Arvonta

Perjantaina 8. Elokuuta 2008 kello 17:20

Tänään on sitten se Suuri Päivä! :-) Väsyneen Lanssarin Päiväkirja täyttää tänään 2 vuotta, ja sen lisäksi tänään on vihdoinkin The Arvonnan aika. Osallistujia tuli todella mukavasti, lopullinen määrä oli niinkin hyvä kuin 43 kappaletta. Kiitosta vaan suuresta mielenkiinnosta, ja lukuisista onnitteluista! Ja onnea kaikille arvontaan! :-)

Mutta sitten asiaan. Olen tänään työvuorossa, ja kuten arvata saattaa on noita kyytejä yms. hommia ollut melkoisen kiitettävästi. Mutta nyt pääsin käymään kotona, ja ryhdyttiin välittömästi valmistelemaan tuota arvontaa. Onnettarena toimii kuten sovittu kaunis vaimoni, ja arvonnan virallisina valvojina Venla ja Veeti. Voitte siis olla täysin rauhallisin mielin koska varsinkin Venlalle ei tunnetusti kelpaa mikään.... ;-)

Sellainen muutos oli pakko tehdä (vastalauseita ei sitten hyväksytä) että arvonta suoritettiin Vihdin sakun lippiksestä eikä piposta. Nyt kysytte kenties että miksi. No tietenkin sen takia että tuo tabispipo on jossain syvällä kaapissa odottamassa tulevaa talvea, joka epäilemättä tulee olemaan kylmä ja runsasluminen...

OK, arvonta käyntiin. Jotain rumpuja tähän kohtaan pliis... ;-)

Ja arvonnan onnellinen (ainakin tämän jälkeen) voittaja on P611!!! Onnea onnea, ja niin pois päin. :-) Nummelassa olisi nyt sitten yksi kappaletta Puolen Hehtaarin Metsän ensivasteyksiköitä sekä yksi kappaletta EVY-karhuja tulossa uuteen kotiin. :-)

P611, ota yhteyttä minuun sähköpostitse niin sovitaan miten tuo palkinnon luovutus tapahtuu. Ja käytä tuota mats.stenstrom@ vihdinsairaankuljetus.fi koska jostain syystä tuo @vasynytlanssari.net-osoite nyt temppuilee vielä.

Ja sitten haluan kiittää teitä kaikkia näistä kahdesta vuodesta! :-) Kiitos siitä että jaksatte lukea ja kommentoida, ja voitte olla varmoja siitä että jatkan vielä tätä kirjoittelua (ja lisää Nalle Puhiakin on kyllä tulossa). Seuraava arvonta tapahtuu varmasti jonkun kuukauden kuluttua kun tämän blogin 100 000:s lataus tapahtuu. Ja se on jo aika lähellä... :-)

KOMMENTOI - jo 21 kommenttia