Sairaankuljettaja-marjanpoimija...

Lauantaina 16. Elokuuta 2008 kello 01:08

Vietin tämän päivän työvuorossa Nummi-Pusulan luonnonkauniissa maisemissa, ja keikkojakin oli pari kappaletta. Ei ehkä kuulosta kovin kummoiselta, mutta toiseen keikkaan tuli reilusti yli sata kilometriä ja toiseen aavistuksen vaajaa sata kilometriä. Näin ollen tässä on tullut tehtyä ihan duuniakin. Luonaan jälkeen istahdin tuohon kuuluisaan asematuoliin ja rupesin lukemaan päivän Iltalehteä. Yksi juttu herätti mielenkiintoni...

Ei, se ei ollut juttu siitä miten joku oli kenties kuollut hätäkeskusongelmien takia vaan se koski metsissä olevia miljoonia euroja. Jutun mukaan jopa 90% Suomen metsien marjoista ja sienistä jää joka vuosi sinne metsiin kun meitä suomalaisia ei tunnu kiinnostavan niiden poimiminen. Sitten siinä oli lueteltu joidenkin sienien ja marjojen kilohinnat, eikä nyt puhuta torihinnoista vaan ihan poimijalle maksettavista (verottomista) korvauksista. Ja sehän pisti miettimään. Ja minullahan on tunnetusti kieroutunut ja sairas mieli... ;-)

Katsokaas kun eikös se olisi suorastaan helvetin näppärää homma tällaisella maaseudulla sijaitsevalla rauhallisella sivuasemalla, jos kävisi keikkojen välissä metsässä poimimassa noita metsän aarteita? Siitä sitten vain esim. kantarelleja talteen, varsinkin kun lehtitietojen mukaan niistä maksetaan ihan kuusi euroa kilolta. Tässä vaiheessa napsahti Sammattiin tehtävä, ja matkalla pidettiin kollegan kanssa oikein sellainen brainstorm-sessio jossa tätä juttua mietittiin vähän niin kuin joka kantilta. Päädyttiin mm. seuraaviin havaintoihin:

- Suojavaatetus on loistava. Melkein kaikki käyttävät maihinnousukenkiä ja punaisia vaatteita. Tämän takia käärmeistä ja metsästäjistä ei luulisi olevan suurta vaaraa. Tai ainakaan nuo käärmeet eivät pääse puremaan jalkoihin.

- Jos nyt käärme pääsee puremaan esim. käteen, niin sitten löytyy ainakin läheltä tuo ensihoitopuoli. Adrenalinit, kortisonit, avaavat jne.

- Meiltä löytyy kaikista yksiköistä paikannus suoraan hätäkeskukseen, joten mikäli eksyy ei haittaa kunhan on lähellä ambulanssia. Ja niinhän on pakko olla kun lähtövalmius on 60 sekuntia. Apu löytää perille tai sitten voi painaa navigaattorista jonkinlaista ”Take me home”-nappia. Ja jos nyt menee ihan päin p*rsettä (eli eksyy ihan kunnolla) niin ei ainakaan lopu kännyköistä akut. Kuten on tullut esille jo eräässä aikaisemmassa merkinnässä, niin niitä kännyköitä ja radioita riittää. Ja kriisin iskiessä on aina tuo virven hätänappi...

- Ambulanssin oksennuspussi on mainio keräysastia josta voi sitten helposti kaataa sienet/marjat johonkin isompaan. Sen (siis pussin) saa myös kiinni jotta sienet/marjat eivät pääse putoamaan kyydistä matkalla takaisin yksikölle.

- Kukaan ei usko että lanssarit kävisivät poimimassa sieniä/marjoja työvuoron aikana, ja onhan meidän maine yleisestikin ihan hyvä (?). Tämän takia on helppoa mennä muina miehinä (tai naisina) paikalliseen Veijo Esson baariin ja jutella mukavasti paikallisten kanssa hyvistä sienipaikoista. Ja jos joku paikallisista sitten lähtee kohti The Sienimesta, niin päästään aina nopeammin paikalle kiitos pillien ja sinivilkkujen...

- Meillä Nupussa on vielä nelivetoauto alla, joten pääsemme varsin sujuvasti perille myös vähän hankalampiin paikkoihin.

- Soittamalla hetken aikaa pillejä poimintapaikan läheisyydessä varmistumme siitä ettei kulmilla notku yhtään karhua tms.

- Ambulansseissa on myös loistavat työvalot kolmeen suuntaan (+ tietenkin ajovalot eteenpäin) jolloin poimiminen onnistuu myös hieman vaisummassa päivävalossa.

Joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Jos työvuoron aikana saa kerättyä esim. 20 kg kantarelleja on työvuoron päättyessä molemmille tiedossa 60 euroa rahaa puhtaana käteen. Ja tämä tietenkin tuon meidän muutenkin helvetin hyvän liksan päälle. Jos tekee vaikka kolme päivävuoroa viikossa tekee se kuukaudessa 720 euroa... ;-)

Näinköhän tässä käy että huomenna on hirveä kasa lanssareita ja kenties myös poliiseja sekä palomiehiä (muistakaa sitten nuo varoliivit) p*rse pystyssä metsässä? Ai ei vai, no en minä kyllä uskonutkaan... ;-)

KOMMENTOI - jo 40 kommenttia

Blogilla maailmaa valloittamaan...

Torstaina 14. Elokuuta 2008 kello 19:37

Huhtikuussa kirjoitin tässä blogissa Tuukkasen leipomosta Nummi-Pusulassa. Alkukesästä istuin kollegan kanssa siellä kahvilla (NP191 käy siellä aina ”silloin tällöin”), ja taidettiin me laihdutuskuuristani huolimatta syödä ihan pullatkin. Työpari muisteli ääneen että ”etkö sinä kirjoittanut tästä paikasta keväällä?”, johon vastasin myöntävästi. Silloin viereisessä pöydässä istunut vanhempi herra kiinnostui meidän käymästä keskustelusta.

- ”Anteeksi, sinäkö olet kirjoittanut meistä internetissä?”
- ”Kyllä vain, minulla on eräänlainen nettipäiväkirja ja kehuin tätä paikkaa tuossa jokunen viikko takaperin. Kukas te olette?”

Ilmeni että kyseinen herra oli itse Herra Tuukkanen, ja hän kertoi aika hauskan jutun. Tuukkasen leipomossa oli tuon kirjoittamani blogijutun jälkeen käynyt paljonkin uusia asiakkaita jotka olivat kertoneet lukeneensa paikasta Väsyneen Lanssarin Päiväkirjassa. Se mikä kiinnitti eniten huomiotani oli kertomus virolaisesta naisesta, joka oli myös oli lukenut tätä blogia ja päättänyt käydä Suomenmatkansa aikana tarkastamassa tilannetta ihan henkilökohtaisesti. :-)

Pakko myöntää että Herra Tuukkasen kertoman asiat lämmittivät sydäntä. Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan maailmanvalloitus on siis alkanut. ”Eilen Suomi, tänään Baltia ja huomenna koko maailma!” *hullunkurisella Doctor Evil-äänellä* (vai onko se Paramedic Evil?). Tai sitten ei... ;-)

KOMMENTOI - jo 17 kommenttia

En ole sekaisin, tai en aikaan paljon. Ehkä...

Keskiviikkona 13. Elokuuta 2008 kello 12:12

Tuli tuossa mieleen kun tuli pitkästä aikaa kirjoitettua tuosta Nalle Puhin urasta ensivastekarhuksi, että moni saattaa olla taas hieman ihmeissään. Syy tähän pelkoon on se että tällä blogilla taitaa olla jonkin verran uusia lukijoita, ja kaikki eivät välttämättä ole jaksaneet lukea läpi kaikki nuo wanhat jutut. Tämän takia laitan nyt tähän noiden wanhempien Nalle Puh & Muumit-kirjoituksien linkit, ja toivon että niistä on jotain iloa. Se meneekö maineeni tästä ”selvennyksestä” parempaan vai huonompaan suuntaan en tiedä, mutta laitanpa nyt kuitenkin ne tänne. Enjoy! :-)

Hälytysilmoitus Muumilaakson yksiköt...

"A little Consideration, a little Thought for Others, makes all the difference" - Winnie the Pooh

Nalle Puhin matka kohti hoitotasoa osa I

Nalle Puhin matka kohti hoitotasoa osa II – Ensimmäinen keikka

Nalle Puhin matka kohti hoitotasoa osa III – Rakennuspalo

The Making of the Rakennuspalo...

…sekä tietenkin uusin tarina…

PHM17, Puolen Hehtaarin Metsän oma ensivasteyksikkö
KOMMENTOI - jo 9 kommenttia

Kansalaistiedote (nro 1 koska lisää tulee varmasti jossain vaiheessa)...

Keskiviikkona 13. Elokuuta 2008 kello 10:42

On kieltämättä hienoa kun kansa on selvästi sitä mieltä että sairaankuljettajat, palomiehet ja poliisit ovat niin järkyttävän päteviä, osaavia, rauhallisia ja vahvoja että he kykenevät hoitamaan suorastaan tilanteen kuin tilanteen yhden auton voimin. Jos joku riehuu veitsen kanssa kaupan kassalla, niin katsotaan vain mikä yksikkö on lähimpänä ja lähetetään se paikalle. Eihän se haittaa vaikka se olisikin paloauto. Eihän tässä ole järjen häivääkään, mutta monella tuntuu ajatusmaailma kulkevan tällaisia polkuja pitkin.

Mistä päättelen näin? Koska vaarallisin osa hälytysajoa on silloin, kun kaksi tai useampi yksikkö ajavat peräkkäin "pillit päällä". Osa ihmisistä (liikkuvat sitten autoilla , polkupyörillä, mopoilla tai kävellen) eivät edes näe sitä ensimmäistä yksikköä ja ajavat onnellisina tientukkona. Sitten on se toinen osa joka suhteellisen nopeasti havaitsevat lähestyvän hälytysajoneuvon ja onnistuu ehkä jopa väistämään. Jonka jälkeen ne laittavat peukalon takaisin takapuoleensa, ja blokkaavat pelottavalla tehokkuudelle seuraavien hälytysajoneuvojen eteneminen. Tai sitten tulevat melkein kylkeen. Jäljelle jää vähemmistö joka pitää koko tämän minuutin ajan silmät auki, ja onnistuvat väistämään kunnialla kaikkia.

Kyllähän se näin on, että monesti kun hälytysajoneuvo menee jonnekin pillit soiden, niin niitä voi tulla enemmän kuin yksi. OK, maaseudulla se tapahtuu harvemmin mutta se tapahtuu kuitenkin. Ja ihan vain jotta ei tulisi mitään väärinkäsityksiä: tieliikennelaki ei sano mitään siitä että pitää väistää ainoastaan sitä ensimmäistä yksikköä. Tietenkin ”saattueajo” vaatii myös meiltä osaamista, tarkkaavaisuutta, ennakointia, erityistä varovaisuutta sekä sovittuja pelisääntöjä. Mutta löytyy pelottavia esimerkkejä siitä miten jalankulkija on kiltisti odottanut että ensimmäinen yksikkö ajaa ohi, ja sitten astuu kadulle/tielle suoraan seuraavan yksikön eteen. Mitä tapahtuikaan tuolle ”katsotaan molempiin suuntiin ennen kuin lähdetään ylittämää tietä...”?

Sitten lopuksi yksi pieni tiedote. Tuo vanhempi Mac on nyt sitten kotona ja toimii ongelmitta (myös netti Mokkulan kautta). Näin olleen sähköpostiongelmani ovat nyt vihdoin ja viimein ohi. Jostain syystä kun en ikinä onnistunut saamaan sähköpostejani toimimaan kunnolla tuossa uudemmassa koneessa. Mac sanoi että vika on palveluntuottajassa, ja palveluntuottajan Helpdesk väitti yhtä pontevasti että vika on Macissä. Aivan sama, nyt se toimii. :-)

KOMMENTOI - jo 10 kommenttia

PHM17, Puolen Hehtaarin Metsän oma ensivasteyksikkö

Tiistaina 12. Elokuuta 2008 kello 23:46

Puolen Hehtaarin Metsässä on ollut hyvä ja mukava kesä. Aurinko on paistanut melkeinpä joka päivä, ja hunajaakin on riittänyt kiitos hyvien säiden. Ensivasterintamalla oli ollut hiljaista, ja koska Puolen Hehtaarin Metsä oli täynnä Ystäviä oli Puh kovin onnellinen asiasta. Yksi asia sai kuitenkin Puhin melkeinpä toivomaan että jotain tapahtuisi...

Väsyneen Lanssarin Päiväkirja-niminen paikka oli Puhille tuntemattomasta syystä päättänyt tukea rahallisesti Puolen Hehtaarin Metsän ensivastetoimintaa hankkimalla yksikön Puhin käyttöön. Nalle Puh oli tietenkin kovin onnellinen tästä, ja hän käytti valtavasti aikaa yksikön sisätilojen varusteluun ja järjestämiseen. Ja huolellinen opettelu oli kyllä paikallaan, koska Puh on tunnetusti karhu jolla on pienet aivot ja näin ollen myös huono muisti. Jos nyt ollaan ihan rehellisiä niin Puh istui suorastaan huolestuttavan suuren osan kesästä autossa keikkaa odotellessa, ja Nasu oli aivan varma että Puh oli myös muutaman otteeseen nukahtanut siihen. Tästä voi päätellä että Puolen Hehtaarin Metsässä on tämän kesän aikana ollut evy-yksikkö melkoisen ripeässä lähtövalmiudessa.

Mutta onneksi Puhin sinnikkyys palkittiin eräänä kauniin iltana loppukesästä, vaikka hän hälytyksen tullessa ei istunutkaan autossa vaan sisällä syömässä iltahunajat Nasun kanssa. Sen verran Puhilla katosi konseptit radion hälyttäessä, että hunajapurnukka tipahti lattialle ja särkyi. Se ei tosin menoa haitannut, vaan yksikkö oli matkalla niin nopeasti että Puh teki aloittelijamaisen virheen. Intoa oli liikaa ja keikkapaniikkikin taisi iskeä, koska PHM17 liikahti ennen kuin Puhilla oli edes mitään havaintoa minne piti mennä...

No, tekevälle sattuu ja kuten Puh itselleen totesikin: ”Jopa maailman paras sairaankuljettaja on joskus ollut uusi alalla”. Vakuutteluista huolimatta Puhia ärsytti pysähtyä osoitteen selvittämistä varten, varsinkin kun Nasu katseli ovensuusta. Tehtäväosoite oli Puhille hyvinkin tuttu, eli Muumitalo. PHM17:n hälyttäminen Muumilaaksoon oli Puhille yllätys, mutta oli siihen ihan järkevä syykin. MU190 oli kuljettamassa potilasta Ankkalinnaan, ja Muumilaakson paloyksiköt olivat tiukasti kiinni metsäpalon sammutustöissä. Muumitalolla oli 705B, ja lisätiedot kertoivat kyseessä olevan rajusta ja nopeasti tapahtuneesta yleistilan laskusta.

Puhin saapuessa kohteeseen hän näki huolestuneen Muumiperheen pihassa sekä maassa makaavan Hemulin. Puh-karhu meinasi jo syyllistyä pahemman kerran hötkyilyyn, mutta sai itsensä kerättyä juuri ennen kuin nousi autosta. Tai itse asiassa Puh-karhu on kyllä sen verran lyhyt että hän lähinnä laskeutui autosta alas. Hemuli oli hereillä, mutta ei juurikaan puhunut mitään. Sai vain sanottua kuinka paha olo hänellä on. Hemulin sydän löi vähän turhan kovaa, ja verenpainekin oli vähän koholla. Hikikin virtasi. Puh mietti päänsä puhki, kun yritti keksiä mikä voisi olla Hemulissa vikana. Hän tunsi miten Muumiperhe katseli häntä ja odotti hänen tekevän jotain, ja stressi kasvoi. Puh mietti oliko hänestä oikeasti ensivastekarhuksi, vai pitäisikö luovuttaa suosiolla. Murtunut ja kipeä jalka on jotenkin niin selkeä, mutta Puhilta tuntui siltä ettei nämä sisätautiset ongelmat onnistuneet häneltä ollenkaan yhtä hyvin.

Sitten hän muisti jotain MU190:ssa vietetyistä harjoitteluvuoroista. Ohje joka sairaankuljettajien mukaan toimii keikalla kuin keikalla. Ja näin Puh otti uuden suunnitelman käyttöön: hän unohti diagnoosit ja keskittyi peruselintoimintoihin ja oireisiin. Hän käänsi Hemulin kunnolla kylkiasentoon, laittoi hänelle happimaskin ja ryhtyi tarkkailemaan arvoja sekä juttelemaan mukavia. Tässä vaiheessa MU190 ilmoitti olevansa matkalla, ja kyseli Puhilta tilannetietoja. Puh onnistui hyvin antamaan radioitse raportin, mutta häntä häiritsi suunnattomasti se tosiasia että hänen äänensä vapisi...

MU190:n tulessa kohteeseen oli Hemuli jo paremmassa kunnossa. Sairaankuljettajat ottivat vielä sydänfilmin, eikä siinä ollut mitään normaalista poikkeavaa. Onneksi Hemuli pystyi jo itse selostamaan tilannetta hieman. Hän oli pari viikkoa aikaisemmin saanut Tiuhtiltä ja Viuhtiltä hänelle täysin tuntemattomia kukkia. Hemuli oli sitten tutkinut ja hoivannut näitä kaukaa tulleita ruusuja yötä päivää, jättäen unet, syöminen ja juominen turhan vähälle. Tilanteen selvitettyä asiat kääntyivät nopeasti parempaan suuntaan. Muumipeikko ja Nipsu lupautuivat kukkavahdeiksi, ja Muumimamma ilmoitti tekevänsä Hemulille kunnon aterian. Tämän jälkeen Hemuli pääsisi Muumitalon upouuteen vierashuoneeseen nukkumaan kunnon unet. Näin sekä MU190 että PHM17 ottivat koodiksi X-5, eli ei tarvetta ja poistuivat paikalta. Sairaankuljettajat esittivät suuret kiitokset ja kehut Puhille hyvin tehdystä työstä, ja Puh puolestaan kiitti saamistaan hyvästä opeista.

Tämän jälkeen Puh palasi kotiin, onnellisena ja nälkäisenä. Onneksi hänen hyvä ystävänsä Nasu oli Puhin poissa ollessa siivonnut hunajasotkun ja tehnyt lisää iltapalaa. Hän tunsi karhuystävänsä hyvin, ja tiesi että hänellä olisi kotiin palattuaan iso nälkä.

KOMMENTOI - jo 9 kommenttia