Muumipeikko mukana kyydeillä...

Tiistaina 19. Elokuuta 2008 kello 21:32

Ei, kyse ei ole siitä että Muumipeikko meinaisi perustaa Muumilaaksoon oman ensivasteyksikön PHM17:an tyyliin, tai edes siitä että olisin sopinut viime viikonloppuna että Muumipeikko tulee harjoittelemaan meille Vihtiin. Voisi muuten olla mielenkiintoinen tilanne nähdä miten asiakkaamme reagoisivat siihen että Muumipeikko hyppäisi autosta ulos kohteessa. ;-) Muistan joskus aikoinaan kun olin 04:n kanssa Joulun duunissa varallaolossa, ja päätettiin että käymme vuoroin vierailemassa toistemme kodeissa Joulupukkina (meillä on siis molemmilla lapsia). Sovittiin että kollega tulisi ensin meille ja menin kadulle ”pukkia vastaan”. Siinä odotellessa huomasin että muutama kansalainen katseli suu auki katua pitkin, ja syykin selvisi nopeasti. Sieltä saapui ambulanssi, ja puikoissa oli itse Joulupukki. Kollega oli päättänyt vetää kamppeet niskaan jo kotona (asuttiin silloin parin kilometrin päässä toisistamme, nykyään väliä on ehkä 200 metriä), ja ajeli sitten tabiksella meille. Sain hyvät naurut, ja Joulumieli vahvistui entisestään. :-)

Anyway, taas lähdettiin harhailemaan aiheen ulkopuolelle... Tavallaan Muumipeikko on kuitenkin meillä kyydissä mukana kun kiinnitin tänään Nipsun kaupasta ostetun pinssin työvaatteisiin. Jotenkin se tuntui sellaiselta luonnolliselta asialta kaikkien noiden satujen jälkeen. Ja voihan se olla että se tuottaa iloa jollekin, jos ei muuta niin ainakin meidän lapsipotilaille... :-)

KOMMENTOI - jo 27 kommenttia

Vapaapäivä mallia Väsynyt Lanssari

Tiistaina 19. Elokuuta 2008 kello 17:20

Minulla on tänään vapaapäivä, ja itse asiassa myös hieman ”omaa aikaa”. Aikaisemmin päivällä oli tilanne jossa vaimoni nukkui yövuorojen välissä, Veeti oli koulussa ja Venla hoidossa. Ja minä kotona ihanassa hiljaisuudessa. Mitä sitä sitten oikein tekisi? Sohvalle pitkälleen ”leipävuoren” kanssa ja olympialaisia katsomaan oikein urakalla? Kuulokkeet korville ja musiikkia kuuntelemaan? Sauna päälle? Pitkät päiväunet? Ei, kaikki oikein mainioita ideoita mutta minä tein jotain aivan muuta...

Minä otin esille tyhjän paperin ja kynän, ja rupesin laittamaan ylös ranskalaisilla viivoilla kaikki keskeneräiset tai ihan ”piikissä” olevat hommat, ja loppujen lopuksi niitä oli 11 kappaletta. Ja sitten ryhdyin töihin. Valtaosa oli töihin liittyviä, mutta oli siinä myös pari kotiasiaa.

Joku saattaa miettiä että onko nyt sitten tuossa mitään järkeä. En tiedä, mutta olen nyt saanut kuusi asiaa tehtyä, ja illalla teen lisää. Ja stressitason lasku tuntuu heti hyvin mukavalla tavalla. Joten eipä oikeastaan mikään huono tapa viettää vapaita. Niiden tarkoitushan on vähentää stressiä ja antaa voimavaroja, ja tällä kertaa se onnistui kaikkein parhaiten tekemällä duunia. En minä saa tänään kaikkia pois, mutta toivon että huomenna illalla on asiat vielä paremmin. Menen töihin ja vuoro alkaa päivällä Nummi-Pusulassa. Onhan siellä tietenkin sitä keikkaakin, mutta usein ehtii kyllä tehdä muutakin. Tänään olen tehnyt paljon ”pikkuhommia” ja sitten tuota seuraavaa työvuorolistaa, huomenna painopiste on tuossa listassa...

Mitä muuta? No, eipäs tässä mitään erikoista. Veljeni Mosse teki muuten Wäiskin (ja ehkä joidenkin muidenkin) niin kovasti kaipaaman muutoksen tähän blogiin. Eli ”20 viimeisintä kommenttia” on tästä päivästä lähtien ”50 viimeisintä kommenttia”. Saattaa tosiaankin tulla tarpeeseen näillä kommenttimäärillä... :-)

KOMMENTOI - jo 2 kommenttia

Nalle Puh ja ulosajo...

Maanantaina 18. Elokuuta 2008 kello 23:57

Käytyään Muumilaaksossa katsomassa huonossa kunnossa olevaa Hemulia, Nalle Puh ei ehtinyt kuin kotiovelle kun tuli uusi hälytys. Ja tällä kertaa Puh muisti ottaa rennosti. Hän pysäytti auton ja katsoi rauhallisesti tiedot radiosta, ennen kuin syötti käsin osoitteen navigaattoriin. Puh esitti hiljaa toiveen että joskus saisi kannettavan tietokoneen autoon johon tulisi samantien tehtävä ja navigaattoripalvelut. Mutta samalla hän oli kyllä hyvin tietoinen että Puolen Hehtaarin Metsän asukaslukumäärällä ei moisesta ollut juurikaan toivoa, varsinkin kun ottaa huomioon kyseisen laitteen hankintahinnan. Pientähän se on verrattuna PHM17:aan, mutta kallis kuitenkin.

Tälläkin kertaa Puhin piti ottaa suuntia kohti Muumilaaksoa, mutta onneksi ei tällä kertaa Muumitalolle vaan kaukaiseen kolkkaan vuorten keskelle. Ilmoituksen mukaan siellä oli henkilö joka oli saanut sähköiskun. Tässä vaiheessa Ankkalinnan hätäkeskus kutsui Puhia.

- ”PHM17, Ankkaluola kutsuu.”
- ”Puh...eikun PHM17 kuulee”
- ”Ilmoittaja on rouva Vilijonkka, joka kertoo että yksi hänen kolmesta lapsesta on saanut sähköiskun Hattivateilta. Olivat jonkinlaisella luontoretkellä luolassa siellä vuoristossa. Potilas on tajuissaan.”
- ”Onko tuo MU190 matkalla?”
- ”Ei ole vielä, Ankkalinnassa ja Muumilaakson välissä on linja-auto kaatunut mutkassa ja potilaiden määrä ei ole tiedossa. Se on toistaiseksi menossa sinne. Selvitetään ambulanssitilannetta sinne vuorille.”
- ”PHM17 kuittaa ja matkalla.”
- ”Matkalla.”

Ja näin Puh lähti ajelemaan kohti kohdetta. 10 minuuttia myöhemmin hän saapui Muumilaakson ohitustielle joka on ainoa asfaltoitu tie Muumilaaksossa. Puh oli ihan täpinöissään tasaisesta tiestä, ja painoi kaasun pohjaan. Ja tuo PHM17 oli varustettu isolla koneella ja automaattivaihteistolla, joten kun siinä painoi kaasun pohjaan niin sehän lähti. Eikä Puh ollut kovinkaan kokenut kuljettaja, ja kyseinen tie oli vielä kaiken lisäksi hänelle aika lailla tuntematon. Ja näinhän siinä sitten kävi, että eräässä mutkassa alkoi fysiikan lait olla sitä mieltä että auton pitäisi viedä kuljettajaa eikä kuljettaja autoa. Ja näin PHM17 ajautui tieltä ulos. Puh otti tiukan otteen ratista ja painoi jarrua niin paljon kuin ikinä pystyi pienillä jaloillaan. Puh katseli tuulilasista ulos ja näki ison puun lähestyvän. Sen ympärillä oli runsaasti tilaa, mutta hän oli sen verran kauhuissaan oleva pikku ensivastekarhu ettei muistanut kääntää rattia. Hän painoi vain jarrua kovempaa ja kovempaa, mutta puu vain lähestyi ja lähestyi. Loppujen lopuksi se osui keskelle auton keulaa, ja siihen loppui PHM17:n matkanteko...

Ulosajon jälkeen Puh hengitti pari kertaa todella syvään ja kokeili että kaikki paikat olivat ehjät. Moottori kuulosti todella hassulta joten hän sammutti sen, ja päästyään auton ulkopuolelle Puh joutui toteamaan että moottorista valui suuria määriä jotain kirkasta nestettä. Savuakin tuli hieman, tai se taisi ehkä enemmänkin olla jonkinlaista höyryä. Kyllähän Puhia on sapettanut maailman meno monta kertaa, mutta tämä vei kyllä voiton. Puhia otti niin pahasti päähän että hän muisti hädin tuskin että hänen kuuluisi ilmoittaa hätäkeskukseen tapahtuneesta. Autoon hän ei enää uskaltanut mennä, mutta hän otti käsiradion käteen ja ilmoitti värisevällä äänellä tapahtuneesta.

- ”Ankkaluola, PHM17.”
- ”Ankkaluola kuulee.”
- ”Ajoin ulos tieltä.”
- ”Onko siis X-0 tyyppinen tilanne?”
- ”On, en pääse jatkamaan matkaa. Anteeksi hirveästi.”
- ”Onko siellä henkilövahinkoja.”
- ”Ei ole, harmittaa vaan aivan valtavasti!”
- ”Selvä, rauhoitu niin selvitetään tilanne.”

Puh mietti kovasti Vilijonkkaa ja hänen lapsiaan, ja mitä heille kuului. Onneksi tässä vaiheessa Puh kuuli radiosta että tieltä ulosajaneessa linja-autossa ei ollut muita kuin kuljettaja, joten MU190 pääsi irrottautumaan kohti Muumilaakson vuoria. Tämän kuultuaan tunsi Puh-karhu olonsa vähän paremmaksi, mutta oli kyllä vielä kaukana hyvästä. Ajatelkaa, PHM17:n toinen hälytys ja auto romuna. Puh ei tiennyt autoista kovinkaan paljon, mutta hän tiesi sen ettei hän pystyisi korjaamaan tuota autoa. Ja hän tiesi myös sen että Puolen Hehtaarin Metsässä ei löytynyt ketään joka siihen pystyi. Voi harmi...

Ankkalinnan hätäkeskus hälytti tapahtumapaikalle hinausauton, ja näin ollen homma lähti eteenpäin. Puh joutui kyllä tosin odottamaan sitä aika pitkään. Itse asiassa niin pitkään että MU190 ehti kuljettaa Vilijonkan ja lapset Ankkalinnan sairaalaan seurantaan, jonka jälkeen he tulivat Puhin avuksi ulosajopaikalle. Ja he olivat paikalla ennen hinausautoa. Puh oli tässä vaiheessa jo hyvin maassa, mutta sairaankuljettajat lohduttivat häntä kertomalla että auto oli kyllä vakuutettu ja että sen kyllä pystyisi korjaamaan. Myös poliisimestari kävi paikalla, ja ilmoitti että Puhin harmin määrä oli niin suuri että hän tyytyisi antamaan Puhille suullisen varoituksen liian suuresta tilannenopeudesta...

Hinausauton vietyä PHM17:n kohti Ankkalinnaa, otti MU190 Puh-karhun kyytiin ja vei hänet kotiin. Kotona Puh istui pöytänsä ääressä ja yritti syödä iltapalaa. Mutta sen verran aikaisemmat tapahtumat pyörivät vielä päässä, ettei edes hunaja maistunut. Puh meni sänkyyn mutta hän vain pyöri ja pyöri. Puh ei tiennyt sitä sillä hetkellä, mutta sinä päivänä hän oli ottanut monta suurta askelta kohti parempaa osaamista. Jos hän vain oppisi virheistään eikä tekisi niitä uudestaan. Kasvaminen akuuttiin hoitotyöhön vaati omat kasvukipunsa. Ja ennen aamua Puh nukahti. Hän ei nukkunut hyvin, mutta hän nukkui...

KOMMENTOI - jo 12 kommenttia

Top Gun á la Nupu

Maanantaina 18. Elokuuta 2008 kello 14:49

Joskus se vaan tapahtuu, eikä sille edes voi mitään. Se hiipii yksikköön ja työparin väliin aaveen tavoin, nimittäin levottomat ja vaaralliset ideat. Ja sitten kun on ”tilanne päällä”, niin se vaatii melkoisen pienen ”ärsykkeen” että alkaa ajatus lentää. Välillä mennään korkealla ja kovaa, välillä taas törmätään seiniin (siis ihan kuvainnollisesti) ja pahasti. Naurua riittää, ja itsensä pitäminen kasassa keikoilla voi joskus olla melkoisen haastavaa. Varsinkin jos asiakkaalla on ongelmana esim. ”liian painava perse, en jaksa kävellä”-tyyppinen tilanne. ;-) Eräänä kauniina päivänä Nummi-Pusulassa oli taas ”Pöljien Ideoiden Päivä”. Ensin tuli tuo marja- ja sienijuttu mieleen, ja illemmalla seurasi jatkoa...

Vuoron loppupuolella alkoi kahvihammasta kolottaa, ja kahvimaidon puutteen takia päätimme lähteä käymään Saukkolan Essolla kahvilla. Käännettyämme ykköstielle painoin kaasun pohjaan ja NP191 lähti määrätietoisella moottorihuminalla kiihtymään maantietä pitkin. Ja vaikka se ihan hyvä auto onkin, niin eihän se nyt kiihdy suihkukoneen tavoin. Simuloitiin kuitenkin varsin sujuvasti tilannetta jossa valtavat G-voimat työntävät meitä päin auton penkkejä (moni lanssari tekee tätä, turha kiistää!), ja siitä se ajatus sitten lähti. Kyllähän lansseissa pitäisi olla vastaavat kamat kuin esim. ilmavoimien F-18-koneissa. Eli kypärät ja ennen kaikkea se hienon näköinen maskisysteemi joka takaa että happi riittää myös tiukoissa tilanteissa. Ruvettiin miettimään miten sen voisi toteuttaa meidän autoissa, ja konsepti oli valmiina jo ennen Essolle saapumista. On se ihmeellistä mitä kaikkea voi tehdä nykyaikaisessa ambulanssissa. Ja olihan tässä se hyöty että tuli taas kasattua tuo CPAP-laitteisto. Sitä tarvitaan nykyään sen verran harvoin että kertaaminen on aina välillä paikallaan... ;-)

KOMMENTOI - jo 24 kommenttia

Väsynyt Lanssari perheineen vierailulla Muumilaaksossa

Sunnuntaina 17. Elokuuta 2008 kello 01:07

Tänään oli sitten se päivä. Tai ehkä jopa The Päivä. Poltettuani toukokuussa Muumitaloa silleen snadisti (venyvä käsite arvoisa tuomari), niin tänään piti sitten lähteä perheen kanssa käymään vierailulla Muumilaaksossa. Forecan sääennuste ei ollut mitenkään yltiöpositiivinen, mutta ovathan ne olleet väärässä aikaisemminkin. Itse asiassa pahastikin, joten ehkä iltapäiväksi luvattu sade muuttuisikin kuin ihmeen kaupalla auringonpaisteeksi. Ihan niin kuin on tapana Suomen kesässä... Lähdettiin matkaan (melkein) heti aamusta, tavoitteena olla siellä kymmenen jälkeen. Se onnistui melkein, ja jopa ilman sen suurempaa stressiä. Sää oli todellakin pilvinen, mutta Muumilaakson päässä ei sentään tullut vettä taivaalta. Vielä...

Muumilaakso on tosiaankin ihan nasta paikka, ja lapset(kin) tykkäsivät selvästi. Väkeä oli, mutta ei ruuhkaksi asti. Paikkakin oli...OK, ei nyt idyllinen mutta siitä tuli kieltämättä ihan hyvä fiilis. Muumitalon näkeminen sai varsinkin Venlassa esille sellaisen ilon ja liikuttumisen tunne, että luulin melkein tytön purskahtavan itkuun millä hetkellä hyvänsä.

Ilokseni pystyin toteamaan että Muumipappa & Co olivat saaneet talon korjattua tuon ikävän tulipalon jälkeen, ja talo näytti todella hyvältä. Itse Muumiperhettä ei näkynyt missään joten lähdettiin tutustumaan paikkoihin. Ja pakko on todeta että Muumitalo oli todella mukavan oloinen lukaali, ja oli helppo yhtyä vaimoni ajatuksiin siitä että sellainen olisi mukava ihan omaksi kodiksi. Irtoaisikohan rakennuslupa moiselle tänne Nummelan harjulle? ;-) Päästiin katsomaan keittiötä, ruokasalia, kaikkien omia huoneita, Muumipapan työhuonetta ja jopa Muumimamman kellaria. Myös toinen asuinkerros oli todella hienon näköinen, remontti oli tehty ammattitaidolla.

Päästyämme ulos oli Muumiperhe saapunut paikalle, ja teimme lähempää tuttavuutta Muumipapan, Muumimamman, Muumipeikon, Nipsun ja Pikku Myyn kanssa. Olihan siinä pientä jännitystä ilmassa, ja kysyinkin Muumipeikolta rohkeasti saman tien että ”Terve Muumipeikko, miten menee?” ja Muumipeikko näytti heti ”peukalo ylös”-merkin (harmi kun en ehtinyt ottaa valokuvan). :-) Kaikki oli siis näköjään OK, mutta pakko myöntää että vilkaisin hieman huolestuneesti tuonne poliisiaseman ja vankilan suuntaan. Mutta hetkeä myöhemmin poliisimestari itse käveli ohitseni ja tervehti meitä ”virallisen iloisesti”, joten eiköhän se siitä sitten.

Venla oli hieman häkeltynyt kaikesta, ja häntä ujostutti selvästi. Muumit olivat kuitenkin ehdottomasti jees, Pikku Myyn lähelle hän ei suostunut menemään sitten millään. Jännityksen laukeamisen jälkeen iskikin sitten nälkä, ja päätimme kokeilla Muumimamman keittiötä. Todella hyvää seisova pöytä, mutta itse Muumimammaa ei kyllä näkynyt keittiössä tai salin puolella. Taitaa noita vieraita olla niin paljon että Muumimamma joutuu keskittymään ihan noihin hallinnollisiin tehtäviin. Ja kyllähän se näin on että jos Muumilaaksossa on esim. palkkojen maksu yhtä työläistä kuin meillä, niin kyllä sitä paperihommaa riittää. 13,50 euroa lounaasta on kyllä hieman suolainen hinta, mutta se oli kyllä kieltämättä hyvää ja seisovan pöydän takia kenenkään ei varmasti tarvinnut lähteä sieltä pois nälkäisenä. Ja onhan se vähän sellainen homma noiden markkinavoimien kanssa että kun tuota kilpailua ei juurikaan ole, niin kyllähän nuo hinnat tuuppaa nousta.

Ruokailun jälkeen oli aika nauttia pienestä kulttuuriannoksesta, jonka tarjosi Muumilaakson Teatteriystävät. Näytelmä kesti lapsiystävälliset 20 minuuttia ja kertoi Muumipapan kokemista nuoruuden seikkailuista. Eikä hän (ilmeisesti) käynyt missään Amsterdamissa polttamassa vesipiippua, mutta hirvittävän jännittäviä tilanteita on hänellä selvästi ollut. Hän kyllä tosin myönsi että jotkut kohdat saattavat olla ”hieman liioiteltuja” jotta se ”palvelisi tarinaa paremmin”. Jep jep...

Teatterin jälkeen lähdimme katomaan mitä muuta Muumilaaksosta löytyisi. Kävimme katsomassa Noitaa ja Alisaa, Hattivatteja, Mörköä, Muumipeikon itse rakentamaa taloa, Hemulin taloa, rantataloa sekä Muumipapan vanhaa laivaa. Ainakin. Tuo muisti on sen verran lyhyt että kaikki ei millään pysy mielessä. Dementiaa you know...? Muistamista ehkä myös vähän häiritsi se tosiasia että teatterin jälkeen rupesi sitten satamaan, ja sitä vettä tuli ihan koko loppupäivän. Ai niin joo, käytiin me myös tietenkin katsastamassa Nipsun kaupan. Siellä myytiin tuota Muumikrä...siis tavaraa. Jotenkin minusta tuntuu että tuo Nipsun valinta kauppiaaksi ei mennyt ihan putkeen. Elokuvissa tulee selvästi esille kuinka hulluna kyseinen heebo on rahojen perään, ja se kyllä tuli erittäin hyvin esille. Tuotteet olivat pääsääntöisesti vähintään tuplasti kalliimpia kuin mitä ne maksavat esim. Nummelan Prismassa. Ja vaikka Muumit ovat tehneet jonkinlaisen diilin tuon S-ryhmän kanssa (jotkut tuotteet sai vähän halvemmalla S-etukortilla), niin bonusta (ja sitä myöten ilmaista Joulua) ei ollut tarjolla. No, ehkä tulevaisuus tuo parannuksen tässä asiassa.

Löysin kyllä Muumilaakson paloaseman, mutta hööki oli kuulemma komennettu suorittamaan jotain palotarkastuskäyntejä. Harmi, oli ollut nastaa heittää vähän juttua työvuoron kanssa. Päästiin kuitenkin tutustumaan paloaseman tiloihin, tai itse asiassa kaikkialle muualle kuin sosiaalitiloihin. Siinä oli liukutanko ja kaikki. Yksi kiinnostavimmasta asioista paloasemalla oli Muumilaakson vanha aluehälytyskeskus jossa näkyi Muumilaakson kartta ja hälytysnappeja ja –valoja. Mutta kuten te tiedätte edellisten tarinoiden perusteella, niin Muumilaaksossa on käynyt kuten meilläkin...

Keskittäminenhän on päivän sana, ja tällä hetkellä Muumilaakson hätäpuhelut yhdistetään tosiaankin tuonne Ankkalinnan hätäkeskukseen. On kuitenkin hieno asia että vanha häke on vielä olemassa, jos ei muuten niin museotarkoituksessa. Ja voihan se olla että se toimii jonkinlaisena poikkeusolojen johtokeskuksena tai varahätäkeskuksena. Paha mennä spekuloimaan kun ei ollut ketään paikalta jolta olisi voinut tiedustella asiaa.

Tässä vaiheessa alettiin sitten kaikki olemaan jo sen verran märkiä ja väsyneitä, että sanottiin Muumeille anteeksi, kiitos ja morjens ja otettiin suuntia kohti autoamme ja Vihtiä. Muumilaakson Sairaankuljetuksen asemaa en nähnyt, mutta ehkä se löytyy seuraavalla kerralla ensi kesänä. Jospa se sääkin olisi silloin parempi. Oli kuitenkin hyvin mukava päivä, joten kiitosta vaan Muumiperheelle & Kavereille. Oli nasta tavata ja niin pois päin... :-)

KOMMENTOI - jo 8 kommenttia