Ensihoitotyön johtamisen erikostumisopinnot

Tiistaina 2. Syyskuuta 2008 kello 23:47

Kuten tuossa jo aiemmin vihjaisinkin, olen taas koulussa. OK, tämä Herra Flunssa tietenkin hieman pienentää käytössä olevan energiamäärän mutta yleisesti olen hyvin tyytyväinen tästä eilen alkaneesta koulutuksesta ja siitä että minä sain mahdollisuuden ottaa osaa siihen. Vuosina 2002-2004 olin viimeksi koulussa, ja silloin oli kyse Uudenmaan ensihoito hoitotasolle-kurssista, joka oli mielestäni erinomainen. Aina sitä vaan haukuttiin, mutta minä pidin siitä. Ja sen kurssin loppumisen jälkeen olen odottanut mahdollisuutta mennä takaisin jollekin toiselle kurssille.

Tämäkin koulutus järjestetään Arcadassa Helsingin Arabiassa, ja se tapahtuu työn ohella. Se loppuu ensi toukokuussa, ja lähiopetuspäiviä tulee 2-3/kk, ja loput ovat etätehtäviä ja itseopiskelua. Kyse on siis johtamisesta ensihoitotyössä, mutta varsin monipuolisesti ja kattavasti. Ei puhuta vain ja ainoastaan suuronnettomuusjohtamisesta vaan listalla on myös mm. johtamisen periaatteet ja mallit noin yleisesti, henkilöstöjohtaminen, moniviranomaisyhteistyö, valmiussuunnittelua, varautumista, päivittäistilanteiden johtamista, juridiikkaa jne. Hyvin mielenkiintoinen vuosi on siis tiedossa.

Lähiopetus koostuu luennoista ja simulaatioharjoituksista, sekä loppusuoralla suuremmista tilanneharjoituksista. Kurssilla on reilut 20 oppilasta, ja meitä on joka puolelta Suomea. Melkein kaikki tekevät jo esimiestasoista työtä, ja haluavat näin olleen lisää työkaluja oman työnsä suorittamiseen. Ryhmässä tapahtuvat keskustelut ovat todella iso osa tuota koulutusta, ja se kuuluu ihan kurssiohjelmaankin. Ja kyllä on ollut hyvin mielenkiintoista kuulla millaisia ongelmia ja haasteita löyty eri puolilta Suomea, ja olen myös huomannut että aika lailla samanlaisia ne ovat. Eroja on lähinnä resursseissa ja etäisyyksissä sekä esimiehen roolissa jokapäiväisissä työtehtävissä, mutta muuten homma tuntuu pyörivän suhteellisen samalla tavalla. Tuolla kurssilla löytyy tuota “skaalaa” kun porukkaa löytyy kirjaimellisesti Helsingistä Tornioon.

Tänään oli ensimmäiset johtamisharjoitukset simulaattoreissa, ja pakko myöntää että oli hieman huonot wibat mennessäni aamulla kouluun. Tiedän kyllä mistä se johtuukin, eli Suomessa ollaan menty tässäkin asiassa hieman perse edellä puuhun käyttämällä kalliita simulaattoreita lähinnä erilaiseen testaukseen ja näyttökokeisiin (puolustusvoimat taitaa olla sellainen pirteä poikkeus tässä asiassa). Nuo testit ovat usein hyvin stressaavia tilanteita, ja harva sairaankuljettaja muistaa niitä erityisellä lämmöllä. Onneksi olin ensimmäisessä simulaattoriin menevässä ryhmässä ja vielä johtajana, ja olin hetkessä myyty. On varsin selvää että tuollaiset nuket jossa voi simuloida melkeinpä mitä tahansa tilanteita, ovat varsin oivallinen tapa harjoitella erilaisia skenaarioita. Kouluttajat/valvojat ovat peililasin takana (tuli ihan NYPD Blue mieleen, mutta en nähnyt Andyä missään) ohjaamassa tapahtumaa. Yksi todella hieno asia oli myös se että muut ryhmäläiset pystyivät seuraamaaan harjoitusta erillisestä huoneesta johon “ammuttiin” videotykillä kolmen kameran lähettämät kuvat sekä “potilaan” peruselintoimintoja kuvaava tietoikkuna. Tämän lisäksi kaikki ääni simulaatiohuoneesta kuului kaiuttimesta.

Jos “keikat” kesti sen 10 minuuttia, niin palautekeskustelut kesti sitten sen puoli tuntia ja niissä tuli ihan oikeasti tarkastettua omaa johtamistyyliään. Todella tehokasta koulutusta, ei voi muuta sanoa. Olen varma että tämä kurssi tulee antamaan erittäin paljon, ja olen intoa täynnä. Lopputyöaihekin on jo valmis, ja huomenna katsotaan jos koulu hyväksyy sen. Jos käy näin hyvin pystyn pikkuhiljaa ryhtymään töihin sen suhteen niin ei tule kiirettä.

Huomenna siis vielä kouluun, ja torstaina alkaa sitten nuo omat duunit. Olo on vielä ihan paska, mutta on se selvästi menossa jo hieman parempaan suuntaan. Joten eiköhän tämä tästä…ehkä. Tuli muuten vaan mieleen etten sitten muistanut tänäänkään käydä siellä Alkossa. Ja jotenkin en oikein jaksa uskoa siihen että tuohon baarikaappiin on ilmestynyt viinaa ihan itsestään. Edesmennyt isäni oli jollakin Kiinanmatkalla käynyt munkkiluostarissa jonka pihassa oli maaginen iso pata. Se täyttyi joka yö riisillä, ja munkit saivat vuosisatojen ajan ruokansa siitä. Kunnes joku rahanahne munkendorf päätti suurentaa tuota isoa savipataa sisäpuolelta, ajatuksenaan että näin pataan mahtuisi enemmän riisiä. Ylimääräisen riisin munkit voisivat sitten myydä lähikylän asukkaille. No, siinähän sitten kävi niin että riisin tulo lakkasi kokonaan (mutta samalla syntyi onneksi turisteille kerrottava legenda). Tietenkin, pitäähän tällaisessa tarinassa olla jonkinlainen opetus. Anyway, meidän baarikaappi ei siis toimi samalla periaatteella. Ikävä kyllä…tai sitten joku mulkqvist on joskus yrittänyt laajentaa sitä (se on tullut taloon käytettynä) ja viinan tulo on siten loppunut... ;-)

KOMMENTOI - jo 16 kommenttia

Olisikohan tässä tarvetta aktivoida ensihoitojärjestelmä?

Maanantaina 1. Syyskuuta 2008 kello 22:43

Minulla on flunssa. Sellainen kohtuullisen ilkeäsorttinen. Nokka vuotaa, on yskää, pientä lämpöäkin ja kurkku tuntuu...ei nyt kipeältä mutta ihan perseestä kuitenkin (ja kyllä, olen hyvin tietoinen siitä ettei perse ja kurkku sijaitse lähelläkään toisiaan, mutta siinä on varmasti joku ”salainen kanava”). Kaiken tämän lisäksi olen ihan poikki ja jokainen lihas särkee. Ja ihan niin kuin tämä ei olisi tarpeeksi temppuilee meidän talonyhtiön antenni jostain syystä ja mm. Big Brother menee ainakin toistaiseksi häiriöiden merkeissä. Tai ehkä ei nyt oikein voi puhua vain häiriöistä, kun kuva on sekava ja liikkumatta. Itse asiassa ainoa asia joka tulee tappavan selvästi on ”No signal”-teksti...

Moni kansalainen olisi tässä vaiheessa jo aktivoinut ensihoitojärjestelmän, niin fyysisten oireiden kuin henkisen BB-ahdistuksen takia. Ja sitten kun heidän olohuoneessa istuisi kaksi (heidän mielestä) yhteistyökyvytöntä sairaankuljettajaa, niin nämä kansalaiset olisivat täysin tyrmistyneitä siitä ettei heitä olla viemässä sairaankuljetuksen toimesta paikalliseen sairaalaan. No, jospa minä en tekisi niin vaan menisin ihan vaan tuonne sohvalle pötköttämään. Ja ottaisin vähän lääkettä. Hitto, onkohan meillä jotain viinaa kaapissa? Tarttee varmasti mennä katsomaan. Ei varmasti ole. Helvetti sentään, miksi en ostanut jotain viimeksi kun kävin Virossa. Tai edes tänään Alkosta? Äh, mitäs jos siellä ei ole mitään? Sitten petyn ja masennun. Mutta sitten taas jos on niin sehän tekisi ihan pirun hyvää. Niin, siis ihan lääkkeenä. En minä muuten juo mitään. Ei, nyt menen katsomaan.............

Ei ei ei ei ei eeeeeiiiiiii...tyhjää täynnä... :-( Nyt jos tuo TV-signaali vielä häviää niin minä hajoan atomeiksi tuonne sohvan alle. Sitten vaimo tulee aamulla kotiin duunista ja ihmettelee missä minä olen. Atomithan ovat aika pieniä, eli päädyn varmasti loppujen lopuksi pölynimurin kautta Ämmässuon kaatopaikalle. Life sucks sometimes... ;-)

KOMMENTOI - jo 19 kommenttia

Väsynyt Lanssari & Väsynyt Vaimo häissä

Sunnuntaina 31. Elokuuta 2008 kello 13:10

Perjantai-iltana oli sitten häät tiedossa Helsingissä, kun erittäin hyvä wanha ystävä meni naimisiin. Olen tuntenut kyseisen kaverin jo yli 20 vuotta, ja hän on valtavan tärkeä minulle vieläkin harventuneista tapaamisista huolimatta. Hän kuuluu niihin ihmisiin jotka aikoinaan ”suostui ottamaan turkulaisen kaveripiiriinsä” ja näin ollen helpotti huomattavasti elämääni syksyllä -87. Vielä kerran kiitos siitä, ne olivat ”haastavia” aikoja. ;-)

Olimme tietenkin järjestäneet asiat niin että olimme Pian kanssa molemmat vapaalla (ja lapset hoidossa), mutta vaimoni oli juuri lopettanut kuuden yön putken ja minä samana aamuna työvuoron. Hieman oli siis nuo sisäiset kellot ehkä hieman sekaisin, mutta näin käy helposti perheessä jossa on kaksi vuorotyöläistä. Anyway, vein perjantaina lapset Siuntioon heti sen jälkeen kun Veeti oli saanut läksynsä tehtyä. Samalla kaunis vaimoni sai rauhassa laittaa itsensä valmiiksi. Minulla tuo valmistautuminen menee huomattavasti nopeammin, lähinnä sen takia että olen kalju. ;-) Aamulla hain pukuni pesulasta, ja aamupäivällä käytiin Nummelan Golden Fish-liikeessä (joka nimestä huolimatta on vaate- eikä eläinkauppa) hakemassa Pialle uutta iltapukua. Pakko myöntää että kyseinen vaatehankintamatka meni varsin kivuttomasti, koska vaimoni tiesi jo mennessämme liikkeeseen millaisen puvun hän haluaa ja liikkeen tyyli/valikoima oli tuttu entuudestaan. Ainoa ongelma oli hieman flunssainen tyttäreni joka ei millään voinut olla juoksematta, hyppimättä ja ”hiplaamatta” kaikkia liikkeessä olevia vaatteita. Ja koska jokainen vaate on hintaluokassa >100 euroa, tuli minulle nopeasti sellainen ”norsu posliinikaupassa”-tunne. Nappasin tytön syliin eikä se miellyttänyt häntä ollenkaan. No, elämä on... Ensimmäinen Pian kokeilema puku oli täydellinen, joten ei muuta kuin muovia kuluttamaan. :-)

Illalla sitten stadiin häihin. Luvassa oli perinteinen hääjuhla todella upeassa paikassa. Oikeastaan ainoa asia joka oli näissä häissä erilaista (joka on ihan eri asia kuin "normaalista poikkeavaa"), oli se että kyse oli kahden miehen välisestä ”parisuhteen rekisteröimisestä” (kuulostaa jotenkin järkyttävän viralliselta) mutta ei sitä asiaa tullut edes mietittyä paikan päällä. Kyseinen pari on ollut yhdessä jo pitkään, ja tämä juhla oli hyvin luonnollinen asia. Oli mukavaa nähdä vanhoja kavereita (tulee nähtyä todella vähän nykyään kun elämä pitää meitä kaikkia kiireisinä), paikka oli siis todella upea, ruoka oli erittäin hyvää ja tunnelma lämminhenkinen. Hyvät häät ja tota! :-)

Puolenyön maissa alkoi silmät ja jalat hyytymään, ja lähdimme pikkuhiljaa ajelemaan (minä olin siis selvin päin) kohti Nummelaa. Hääjuhlassa oli juuri tanssit alkamassa ja olisimme kyllä halunneet jäädä vielä tanssimaan, mutta voimat eivät kyllä ihan olisi riittäneet. Veimme samalla vanhan ystävän ja hänen vaimonsa kotiin Espooseen ja sitten erään auki olevan Esso-aseman (piti saada vähän herkkuja) kautta kotiin. Voi liioittelematta sanoa että olimme ihan vähän ylipukeutuneita, ja kyllä meitä kieltämättä katseltiin vähän siihen malliin että "...olette kyllä ihan väärässä paikassa"... ;-)


Meillä oli vielä eilinen päivä lapsivapaata aikaa, ja otettiin yleisesti hyvin rennosti. Vähän meni suunnitelmat uusiksi kun tuli nukuttua suunnilleen kahteen asti päivällä. Toisaalta, olimme varmasti sen tarpeessa. Huomenna pitäisi sitten lähteä pitkästä aikaa taas koulunpenkille istumaan, mutta siitä enemmän joku toinen kerta. Pia lähtee kohtapuolin tekemään poikkeuksellisesti iltavuoroa, ja minä siivoan tätä kotia hieman ja lähden sitten kohti Siuntiota.

Vielä kerran onnittelut hääparille myös näin blogin välityksellä, ja suuri kiitos mukavasta juhlasta! :-)

KOMMENTOI - jo 7 kommenttia

Summer Blog á la Stende

Torstaina 28. Elokuuta 2008 kello 17:58

Väsyneen Lanssarin Päiväkirja on nyt sitten saanut ensimmäisen palkintonsa, ja vieläpä mukavan kesäinen sellainen. Suuri kiitos Äiteelle kunniasta! :-)

Tässä olisi sitten tämän maailmanlaajuisen palkinnon säännöt:

1. The winner can put the logo on his/her blog / Voittaja voi laittaa logon blogiinsa

2. Link the person you received your award from / Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait

3. Nominate at least 5 other blogs / Nimeä vähintään 5 muuta blogia palkinnon saajiksi

4. Put links of those blogs on yours / Laita noiden blogien linkit sivullesi

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated / Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi

Väsynyt Lanssari nimeää seuraavat blogit Kesäblogivoittajiksi:

Yöhoitajan maailmasta

Söpen blogi

Epätasajalka

Rasavillirusakko

Pisakkojen arkea

Vielä on siis kesää jäljellä… ;-)

KOMMENTOI - jo 5 kommenttia

Park Assist pakollisiksi kaikkiin uusiin (ja ehkä vanhoihinkin) ambulansseihin?

Torstaina 28. Elokuuta 2008 kello 17:15

Olette varmasti nähneet sen mainoksen, jossa Michael Schumacherin näköinen heebo ajaa Volkswagenia. Sitten kun pitää suorittaa taskuparkkeeraus painaa hän jotain nappia, jonka jälkeen hän pystyy David Hasselhoff-maisesti jammailla Knigt Rider-musiikin tahdissa samalla kuin auto peruuttaa itsensä ruutuun. Aika näppärän näköistä touhua ettenkö sanoisi... :-)

Kävin sitten netissä vähän tutkimassa asiaa ja selvisi että kyseinen lisävaruste ei vain suorita taskupysäköintejä, vaan se voi myös peruuttaa ihan ”parkkialue”-tyyppiseen ruutuun. Hintaa tällä lisävarusteella taisi olla siinä 1200 euron paikkeilla, mikä minusta kuulosti jotenkin yllättävän halvalta. Saahan noita vastaavia vekottimia ilmeisesti muihinkin automerkkeihin, mutta en jaksanut sen enempää tutustua yleiseen hintatasoon.

Eräänä päivänä seisoin Meilahden päivystyksen edessä laittamassa tabista kuntoon, ja siinä sitten pyöri eräskin ambulanssi. Siinä tuli varsin näppärästi seurattua millaisilla eri tavoilla ambulanssin voi parkkeerata (tai ainakin yrittää) sairaalaovien eteen. Voidaan olla vinossa tai suorassa, ja joskus jopa ihan rohkeasti poikittain. Sitten voidaan olla kahden metrin päässä ovista tai 12 metrin päässä ihan keskellä pihaa. Ja sitten voidaan tietenkin olla ihan keula kohti ovia jos ei esim. uskalla tai osaa peruuttaa autoa ollenkaan. Ja tähän suureen operaatioon voi mennä aikaa 10 sekuntia (joka ei tarkoita että pitää hötkyillä yhtään), tai sitten voidaan sahata sitä piha-aluetta edestakaisin niin pitkään ja niin monta kertaa että Lemminkäinen saa samana iltana tulla vetämään uuden asfaltin pintaan. Ja joku onnellinen rengasliike saa myytyä taas neljät renkaat.

Eilen illalla katselin Myytinmurtajia, ja mainostauolla tuli tuossa tekstin alussa mainittu Volkswagen-mainos. Ja silloin se The Ajatus sitten iski, eikös nyt h*lvetti sentään voisi asentaa kaikkiin (ainakin) uusiin ambulansseihin tuollainen Park Assist-järjestelmä? Sehän auttaisi todella paljon uransa aloittelevia sairaankuljettajia saamaan nuo rahtiautot kunnialla sairaaloiden ovien eteen parkkiin ilman että wanhat saa hyvät naurut. Ja eipäs sitten ruveta urputtamaan siitä että ”mukamasko uudet vaan soosaavat tuolleen!”. Kyllä se pääsääntöisesti näin on, mutta tietenkin löytyy tähänkin sääntöön poikkeuksia. Kun joku peruttaa lanssin 300 kertaa oikeaan reikään niin kyllä sen pikkuhiljaa oppii. Ja jos ei opi niin...no, jätetään sanomatta... ;-)

Olisiko tässä ideassa järkeä, vai häh? ;-)

KOMMENTOI - jo 18 kommenttia