MTV3 näyttää tänä iltana melkoisen klassikon johon veljeni Mosse viittasi jo kommentissaan tuossa “Be the vetokoukku…”-jutussa. Eli kyse on tietenkin Matrix (1999), joka kuuluu niihin harvoihin elokuviin jotka olen katsonut kahdesti elokuvateattereissa. Sanomattakin selvää että se teki minuun syvän vaikutuksen hienolla ideallaan, hyvällä käsikirjoituksella, loistavilla näyttelijäsuorituksilla ja henkeäsalpaavilla erikoistehosteilla. Monet noista tehosteista ovat nykyään läsnä moneissa elokuvissa, mutta silloin vajaa 10 vuotta sitten ne olivat ihan uusia. Enkä minä ole muuten ainoa joka pitää tuosta leffasta, esimerkkinä voi kertoa että se on saanut 8,6 pistettä (asteikolla 0-10) IMDb:ssä, ja ääniä on vaatimattomat vajaa 300000 kappaletta…
Tiedän että se ehkä vaatii pienen scifistin tai vähintään toimintaelokuvien suurta ystävyyttä että tuo leffa uppoaa, mutta toisaalta olen kuullut ylistäviä kommentteja myös hieman yllättäviltä suunnilta. Tuo Lobby Shootout (yläpuolella oleva pätkä) oli jossain vaiheessa tapetilla hieman negatiivisissa merkeissä, kun joku epäilli että kyseinen kohta olisi toiminut innostajana yhdysvaltoijen koulusurmissa. No, mene ja tiedä. Onhan tuota väkivaltaa aika monessa muussakin elokuvassa, ja monesti se on kyllä huomattavasti raaemmin esitetty kuin Matrixissa. Voin kyllä myöntää sellaisen dilemman tuon Lobby Shootout-kohtauksen suhteen, että ampuminen esitetään kyllä melkoisen taiteellisella tavalla. Anyway, “upeat” kolme minuuttia kuitenkin. :-)
Ja lopuksi vielä kuuluisa Kung Fu-kohtaus. Erittäin hieno ja hyvin tehty, kuten koko elokuva noin yleisesti. Jos on olemassa joku joka ei ole nähnyt Matrixin, niin suosittelen lämpimästi käyntiä videovuokraamolla. Varmasti kannattaa. Nuo kaksi jatko-osaa Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions eivät kyllä uponneet minuun ollenkaan, ja olen vakaasti sitä mieltä että ne olisi voinut jättää tekemättä. Ja niin minä myös ajattelen kun joku puhuu Matrixista. Yksi elokuva, ja se on loistava! :-)
Tänään liikkui rahti, ja mikä on mielestäni erittäin positiivista juuri tästä päivästä oli ettei se valittanut mistään, v*ttuillut tai edes haissut. Toisaalta, jouduin maksamaan vastaanottavalle laitokselle mikä ei onneksi tapahdu tuossa sairaankuljetusmaailmassa. Tänään oli ulkovaraston sisällön ”roudaaminen” kaatopaikalle ohjelmassa. Tai ei nyt koko sisältö mutta ainakin puolet. Homma on roikkunut ilmassa jo pitkään, kun tuo muisti on mitä on...
Jotta homman kuljetuspuoli onnistuisi mahdollisimman hyvin, olin sopinut ystäväni ja kollegani Juhan kanssa että saan lainata hänen peräkärrynsä. Se on sellainen riittävän iso, ja vielä kuomulla varustettu joten sinne mahtuu ihan kiitettävä määrä tuota tavaraa kyytiin. Vielä kun omassa Nissanissa on vetokoukku, niin ei muuta kuin tuumasta toimeen.
No, minulle kävi niin kuin elokuvissa. Eli The Dark Side (of life) pisti vähän haasteita nenäni eteen. Suurin (ja loppujen lopuksi ainoa) iski heti aamusta kun yritin sairaankuljetusaseman hallissa kiinnittää vetokoukku, joka on mallia irrotettava (en ole koskaan yrittänyt kiinnittää sitä aikaisemmin). Siitä ei tullut mitään. Se meni kyllä paikoilleen, mutta lukitus ei oikein onnistunut eikä hirveästi kiinnostanut lähteä ajelemaan peräkärryn kanssa joka on kiinnitetty koukkuun joka ainoastaan ehkä pysyy paikallaan.
Joten otin suuntia kohti Juhaa ja peräkärryä ilman vetokoukkua. Juha on teknisesti lahjakkaampi kuin minä, joten ajatus vaikutti hyvältä. Ruvettiin sitten taistelemaan sen koukun kanssa pääsemättä sen pidemmälle kuin minäkään olin päässyt. Eli paikoilleen meni, mutta lukitus ei suostunut tekemään yhteistyötä. Päätettiin ensin ottaa sellainen rauhallinen, sivistynyt ja ”ei-miesmäinen” lähestymistapa. Eli yritettiin miettiä miten tuo homma toimii, tai pikemminkin sitä miksi se ei nyt toimikaan. Kokeiltiin rauhallisesti ja pienillä ruuvimeisseleillä ja aina välillä Juha laittoi vähän rasvaa johonkin kohtaan. Yritettiin kovasti ”be the vetokoukku”, onko se nyt sitten Zeniä tai Jedi-Voimaa. Ja se saattaa toimia silloin kun yrittää taistella Sithiä vastaan valomiekoilla, mutta irrotettavaan vetokoukkuun sillä ei tee yhtään mitään. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei...
Joten siirryttiin sitten kakkosvaihtoehtoon. Eli voimaa (siis ilman Yoda-Mestaria), riittävän isoja työkaluja, väkivaltaa, helvetisti rasvaa ja muutama hyvin sijoitettu kirosana. Hitaasti se meni, mutta jossain vaiheessa tuli kauan odotettu työvoitto. OK, myönnetään että oli kaksi yhtä vastaan mutta who cares. Kun vesi virtaa saman kohdan yli peruskalliossa riittävän pitkään antaa kallio periksi. Nyt oli vähän sama homma, paitsi että vesi oli Juha & Stende ja kallio oli vetokoukku & Nissan. Aikaa ei onneksi mennyt miljoonia vuosia, mutta se tuntikin koetteli jo hermoja ihan riittävästi. En ole vielä päättänyt otanko ollenkaan tuon koukun pois, vai annanko olla.
Muuten homma toimi hyvin. Ajoin ympäri Vihtiä ja dumppasin tavaraa sopiviin ja ennalta sovittuihin paikkoihin, eikä kaatopaikkakaan ottanut kuin seitsemän euroa tuosta minun tuomasta kuormasta. Pelkäsin isompaa summaa, mutta ongelmajätettä ja kotielektroniikkaa saa onneksi viedä ilmaiseksi. Kiitos vielä Juhalle tuosta lainasta, palkkiosi tulee olemaan tuntuva. ;-)
Kuuntelimme tänä aamuna vaimoni kanssa autossa Radio Aaltoa, ja uutisissa oli mielenkiintoista kuultavaa. Uutistenlukijan mukaan työterveyslaitoksen tutkija Pia Forsman on ilmeisesti tutkinut tuota väsymystä oikein perusteellisesti, ja tullut siihen tulokseen että väsymys ja tasapaino liittyvät selvästi yhteen. Ja voimme varmasti olettaa että mitä väsyneempi ihminen on, sen huonompi hänen tasapainonsa on. Mutta ei tässä vielä kaikki, kun tilaat tänään saat vielä pakettiin mukaan tasapainolevyn muodossa olevan väsymysmittarin.
Kyllä, nyt ollaan sitten keksitty jonkinlainen väsymysmittari. Se kostuu ymmärtääkseni levystä jonka päällä ihminen pitää sitten seistä ja pitää itsensä tasapainossa (oliskohan ollut puolen minuutin verran). Tämän jälkeen kyseinen härveli kertoo onko levyn päällä seisova ihminen virkeä tai väsynyt, ja onko vireystila riittävä esim. ajamaan ambulanssia kaikkia mahdollisia liikennesääntöjä rikkoen läpi ruuhkaisen Vihdin...
Ihan hyvä idea, mikäs siinä. Mutta kuinka usein levyn päälle pitää mennä seisomaan? Ja jos tulee kyyti keskellä yötä niin pitääkö kuljettajan roolissa oleva lanssari mennä seisomaan tuon levyn päälle ennen kuin saa mennä rattiin? Ja eikö ambulanssin 60 sekunnin lähtövalmius kärsi hieman siitä että pitää ensin seistä puolen minuutin verran tasapainolevyn päällä? ;-)
Minähän en tiedä tieteistä mitään, mutta ymmärtääkseni tasapainoaisti ei ole ihan sellainen asia joka on kaikilla kansalaisilla yhtä hyvä. Enkä nyt puhu kaikista niistä asioista jotka vaikuttavat tasapainoaistiin (kuten esim. korvatulehdukset) vaan ihan siitä että osa ihmisistä osaavat luonnostaan kävellä viisi cm leveää palkkia pitkin ilman sen suurempaa ongelmaa, kun taas jotkut eivät onnistu pysymään 20 cm leveällä palkilla ilman että kädet ja jalat heiluvat joka suuntaan. Jotenkin minusta tuntuu että tuollaisessa testissä on aivan liian montaa muuttuvaa tekijää jotta sen voisi ottaa aktiivisesti käyttöön.
Tullaanko ikinä onnistumaan tehokkaan, tarkan ja nopean väsymysmittarin rakentamisessa? En tiedä, eiköhän sekin värkki jonain päivänä näe päivänvalon mutta jotenkin ei oikein jaksa uskoa että se tapahtuu ihan lähivuosina. Ja kunnes se hetki koittaa voin lohduttaa kaikkia sillä että ambulansseissa istuu onneksi kaksi ihmistä, ja kuljettajan vaihdoilla voi onneksi helpottaa tuota väsymysongelmaa jonkin verran. Eikä ambulanssin ratin takana tee tasapainolla mitään. Siinä istutaan penkillä, laitetaan turvavyö kiinni ja pidetään tiukasti kiinni ratista. Ei varmasti pääse putoamaan lattialle... ;-)
PS. Tuo kuva ei liity mitenkään tuohon väsymysmittariin...
Huomenna lähtee taas ensiapukoulutukset käyntiin kesän hiljaisuuden jälkeen, ja sen kunniaksi yritin etsiä erästä loistavaa Ketonen & Myllyrinne ea-koulutussketsiä joka ei ikävä kyllä ole toistaiseksi tullut vastaan netissä. Ei muuten tullut nytkään, mutta tuli toinen hyvä sketsi jossa on mukana sairaankuljettajia. Ja tämäkin on noiden edellämainittujen herrojen käsialaa. :-)
Tuosta kyllä kieltämättä tulee mieleen mitä kaikkea “urani” aikana on tullut vastaan kategoriassa “mitä kaikkea ihminen pystyy vetämään”. On tietenkin alkoholi, lääkkeet ja huumeet. Mutta on niitä tullut vastaan muutama muukin mieleen jäänyt kyytilöinen: steariinikynttilöitä, koiran-, kissan- ja akvaariokalaruokaa, pesuaineita, pakkauspahvia, Mobil 1-mootoriöljyä, lasia, ties millaisia erilaisia kukkia ja muita puskia… Ja rohkenen väittää että valtaosa eivät nousseet edes päähän…
Mutta näillä sanoilla annan puheenvuoron kollegoilleni… ;-)
Flunssa alkaa olla voiton puolella. Tai siis itse asiassa minä olen siis voiton puolella ja flunssa alkaa olla tappiolla. Siinä on varmasti ollut kovat sodat tuossa ihokerroksen toisella puolella, vähän niin kuin ”Olipa kerran ihminen”-sarjassa. Se on muuten todella mainio sarja, ja vinkkinä vaan jos olet hoitoalan opiskelija ja tuntuu siltä ettei anatomia aukea: osta Olipa kerran ihminen-boksi. Erittäin hyvin käytetyt 50 euroa. Se on itse asiassa niin hyvä että saatiin joskus sen avustuksella Veeti suhtautumaan positiivisesti rokotuksiin. Ennen ensimmäistä rokotusta ei ollutkaan mitään ongelmia, mutta sillä kerralla piti antaa kaksi ”piikkiä”. Toinen ei ollutkaan sitten niin helppo, eikä mistään pikku-ukoista puhuminen auttanut yhtään... ;-)
Mutta takaisin tuohon flunssaan. Se alkaa siis olla ohi, mutta kuten aina minun kohdalla niin sitten tulee tuo ”post-yskä”. Ja se on muuten ihan pirun ärsyttävää, koska tuntuu ihan oikeasti siltä että välillä tulee tuota harmaata massaa suuhun. Ja nyt puhun siis aivoista, räkää ei tule enää ollenkaan. Wikipediasta toteaa yskästä mm. seuraavaa: ”Yskä on keuhkojen ilman äkkinäinen puristuminen äkkiä raottuvien äänijänteiden välitse. Tällöin poistuvat henkitorvesta ja sen haaroista sinne joutuneet vieraat aineet, kuten esimerkiksi lima.” Ihan oikeasti, noinhan se menee mutta tässä alkaa pikkuhiljaa tulla sellainen tunne että tällä yskimisellä ei minun “henkitorvessa ja sen haaroissa” ole mitään muuta kuin tyhjiö… ;-)
Onko teillä jotain hyvää yskänlääkettä mitä voisitte suositella ärsytysyskään? Minulla toimii parhaiten tuo Panacod (joka nyt ei tietenkään silleen virallisesti ole edes yskänlääke), mutta sitä ei nyt ole. Ajattelin lähinnä noita reseptivapaita lääkkeitä…
Tänään liikkui rahti, ja mikä on mielestäni erittäin positiivista juuri tästä päivästä oli ettei se valittanut mistään, v*ttuillut tai edes haissut. Toisaalta, jouduin maksamaan vastaanottavalle laitokselle mikä ei onneksi tapahdu tuossa sairaankuljetusmaailmassa. Tänään oli ulkovaraston sisällön ”roudaaminen” kaatopaikalle ohjelmassa. Tai ei nyt koko sisältö mutta ainakin puolet. Homma on roikkunut ilmassa jo pitkään, kun tuo muisti on mitä on...
Joten otin suuntia kohti Juhaa ja peräkärryä ilman vetokoukkua. Juha on teknisesti lahjakkaampi kuin minä, joten ajatus vaikutti hyvältä. Ruvettiin sitten taistelemaan sen koukun kanssa pääsemättä sen pidemmälle kuin minäkään olin päässyt. Eli paikoilleen meni, mutta lukitus ei suostunut tekemään yhteistyötä. Päätettiin ensin ottaa sellainen rauhallinen, sivistynyt ja ”ei-miesmäinen” lähestymistapa. Eli yritettiin miettiä miten tuo homma toimii, tai pikemminkin sitä miksi se ei nyt toimikaan. Kokeiltiin rauhallisesti ja pienillä ruuvimeisseleillä ja aina välillä Juha laittoi vähän rasvaa johonkin kohtaan. Yritettiin kovasti ”be the vetokoukku”, onko se nyt sitten Zeniä tai Jedi-Voimaa. Ja se saattaa toimia silloin kun yrittää taistella Sithiä vastaan valomiekoilla, mutta irrotettavaan vetokoukkuun sillä ei tee yhtään mitään. Ei, ei, ei ja vielä kerran ei...
Ihan hyvä idea, mikäs siinä. Mutta kuinka usein levyn päälle pitää mennä seisomaan? Ja jos tulee kyyti keskellä yötä niin pitääkö kuljettajan roolissa oleva lanssari mennä seisomaan tuon levyn päälle ennen kuin saa mennä rattiin? Ja eikö ambulanssin 60 sekunnin lähtövalmius kärsi hieman siitä että pitää ensin seistä puolen minuutin verran tasapainolevyn päällä? ;-)
Flunssa alkaa olla voiton puolella. Tai siis itse asiassa minä olen siis voiton puolella ja flunssa alkaa olla tappiolla. Siinä on varmasti ollut kovat sodat tuossa ihokerroksen toisella puolella, vähän niin kuin ”Olipa kerran ihminen”-sarjassa. Se on muuten todella mainio sarja, ja vinkkinä vaan jos olet hoitoalan opiskelija ja tuntuu siltä ettei anatomia aukea: osta Olipa kerran ihminen-boksi. Erittäin hyvin käytetyt 50 euroa. Se on itse asiassa niin hyvä että saatiin joskus sen avustuksella Veeti suhtautumaan positiivisesti rokotuksiin. Ennen ensimmäistä rokotusta ei ollutkaan mitään ongelmia, mutta sillä kerralla piti antaa kaksi ”piikkiä”. Toinen ei ollutkaan sitten niin helppo, eikä mistään pikku-ukoista puhuminen auttanut yhtään... ;-)