Tiistaina ja keskiviikkona on teemana ollut työvuorolistan tekoa, ja saatuani ns. suunnittelulistan valmiiksi eilen alkaa tänään sitten lopullisen listan säätäminen kolmen miehen voimin. Tällä kertaa listan teko sujui mukavasti rauhallisten työvuorojen merkeissä, eikä sen kimpussa ole tarvinnut olla kotona. Yleensä en edes pidä työvuorolistan laatimisesta työpaikalla sen takia että usein joku tulee kurkistamaan olkapääni yli, ja kertoo siinä samalla varsin sujuvasti vielä viime hetken työvuorotoiveet. Tällä kertaa kaikki pysyivät nätisti ruodussa ilman erillistä ”ohjeistusta”, ja näin väsynyt lanssari(esimies) sai kaipaamansa työrauhan. Kiitos siitä...ja tota. :-)
Eilen tuli hauska tilanne kun istuin asemalla ruokapöydän ääressä listan kimpussa, ja kollega totesi jotain siihen malliin että ”tuo lista näyttää hirveän sekavalta”. Puhutaan siis tuosta ”suunnittelulakanasta”, eikä virallisesta listapohjasta. Katselin sitä hetken ja mietin että ”eihän se ole”, mutta muistin kyllä samalla niitä ensimmäisiä säälittäviä listantekoyrityksiä silloin vajaa vuosi sitten ja kuinka vaikea oli hahmottaa tilanne. Tämän jälkeen totesin että ”se on vähän sama asia kuin Matrix-koodi”. Leffan nähneet muistavat varmasti miten Neo kysyy Mouselta jos ne aina katsovat Matrixia koodattuna, ja Mouse vastaa että kun siihen tottuu ei edes näe koodia vaan blondi siellä, brunetti tuolla ja niin pois päin. OK, en minä näe mitään sellaista kun katselen tuota suunnittelulistaa, mutta V190:aa, V191:stä ja NP191:stä kylläkin. Jotenkin saa kyllä pelottavan (?) hyvän kuvan listasta pelkästään katselemalla sitä. Olen ehkä kenties saavuttanut asian suhteen jonkinlaisen Suuremman Ymmärryksen, tai sitten ei kuitenkaan ihan vielä... ;-)
No, entäs se T-paita sitten? No se on tietenkin ensimmäinen ambulanssipaitani, jonka myötä siirryin (ainakin omasta mielestä) tähän enemmän tai vähemmän jaloon ja ylpeään ammattilaisten ryhmään. Aloitin työt Helsingin kaupungin terveysviraston kuljetusyksikössä kesäkuussa 1996, ja olin myyty. Jälkeenpäin olen nauranut usein ajatukselle että olin niin täpinöissäni noista vanhoista romuista, vaatimattomista hoitovälineistä (jopa sen ajan mittapuulla) ja noista keikoista (no, noilla vehkeillä niin...) mutta ammattiylpeyttä riitti kuitenkin. Vuonna 1998 lähdin jo eteenpäin, mutta muistelen kyllä vielä lämmöllä tuota ”teviä” (kutsuttiin kaveriden kesken) jota muuten ei ole enää edes olemassa. Se sulautettiin yhteen HUS:in ambulanssipuolen kanssa tuossa jokunen vuosi sitten, jotenkin silleen Star Trekin Borg-tyylisesti. ”We are Borg…sorry HUS. You will be assimilated. Resistance is futile.". ;-) Anyway, rauha “tevin” muistolle. :-)
No, entäs ne säännöt sitten. Melkein kaikissa paikoissa on varmasti se pääsääntö että kaikki ruuat joissa ei ole nimeä tai vakanssinumeroa ovat vapaata riistaa. Tämä on siis varmasti se yhteinen tekijä kaikilla asemilla. Eroja syntyy siitä miten tämä toimii käytännössä. Meillä on sellainen kulttuuri että harvoin merkkaan päivän ruuat, koska ei ole ollut ongelmia sen takia että joku olisi syönyt ruokiani. Toinen ääripää on vastaan tullut käytäntö jossa pääsääntöä venytetään niin että ”kun wanhalla iskee nälkä ja on ilman omia ruokia, etsii hän ensin merkkaamattomia ruokia ja jos näitä ei löydy ottaa hän jonkun ruuan jossa on mahdollisimman suuri vakanssinumero”. En nyt tiedä onko tämä nyt sinänsä laitonta (näpistystä kenties), mutta varsin v*ttumaista käytöstä kuitenkin.
Viikonloppupäivät jolloin vaimoni ja minä olemme molemmat töissäduunissa, ovat melkoisen haastavia lastenhoitologistiikan kannalta. Pyrin aina siihen että silloin kuin näin on, olen päivän varallaolossa kotona ja yön asemalla. Lastenhoitoa kun on yleisesti huomattavasti helpompi järjestää pelkästään yöksi kuin koko vuorokaudeksi. Mutta se unirauhan takaaminen on kuitenkin haastavaa, ja silloin kun nämä päivät osuvat kohdalle toivon aina hartaasti että kansa pysyisi terveenä eikä myöskään teloisi itsensä. Tämä sen takia että silloin he eivät (ainakaan periaatteessa) ole ensihoito- ja sairaankuljetuspalveluiden tarpeessa. Pitkän koulutuksen lopputuloksena lapset eivät enää herätä Piaa jos kysyäkseen saavatko katsella Muumeja (yms. pikkuasioista), vaan soittavat minulle. Mutta riski unirauhan rikkoutumisesta kasvaa tietenkin merkittävästi silloin kun joudun lähtemään suorittamaan ”ihmistenpelastustehtäviä”...
Tänään päätin perustaa Venlan huoneeseen yläkertaan pienen elokuvateatterin. Kangas, Mac, videotykki, kaiutinsarja, jatkoroikka ja kasa DVD-elokuvia kainaloon ja yläkertaan. Ihan ensi alkuun piti kyllä suorittaa pikasiivous koska tyttäreni huone oli taas vaihteeksi ”hieman sekavassa tilassa”. Pakko todeta että ihan mukavan pienen leffateatterin tuollaisella varustuksella saa väsättyä, eikä se ole edes mikään kohtuuttoman kalliskaan investointi. Minä käytän vielä tuota tykkiä pääsääntöisesti kouluttamiseen, jolloin isohko hankintahinta on huomattavasti helpompi hyväksyä.
Aina välillä tulee vastaan uusia ambulansseja tai poliisiautoja joissa sinivalot ovat upotettu kattokorotukseen. Nämä (kuten kaikki muutkin uudet asiat meidän hommissa) herättävät vilkasta keskustelua, ja kuten yleensä on osa jääräpäisesti vastaan ja osa puolesta. Sitä ovatko vastustajat vastaan sen takia että heillä on siihen joku ihan oikea peruste vai onko se vain vastustamista periaatteen takia, jää usein hieman epäselväksi.
Entäs ne haittapuolet sitten? Eipäs niitä nyt taida kovin montaa olla, mutta kyllä olen itsekin miettinyt tuota näkyvyysongelmaa. Perinteisessä katon päälle asennettavassa vilkkupaneelissa on näkyvyyttä joka suuntaan, mutta noissa etukulmissa olevissa ei. Se asettaa suuria vaatimuksia yksikön muille sinivaloille, eli niissä ei kyllä sitten saa ”sniiduilla” ollenkaan. Joskus tulee vastaan ambulansseja jossa on eteenpäin ihan helvetisti valokalustoa, mutta sitten kun kyljet tai takaovet ovat esim. liikennettä päin saattaa olla jopa pelottavan pimeää. Ja tämä on tietenkin aika suuri uhka meidän työturvallisuudelle, koska aina ei ole mahdollista (tai edes tarkoituksenmukaista) saada auton keula kohti vastaantulevaa liikennettä. Ja silloin kun näin tehdään (siis se keula kohti liikennettä) pitäisi pimeään aikaan aina muistaa kytkeä vähintään pitkät valot pois, koska jos kansalainen ajaa ojaan ja kertoo että ambulanssin valot häikäisi, niin lanssari alkaa kaivamaan lompakkoa esiin. Ymmärtääkseni tätäkin asiaa on ihan oikeudessa kokeiltu...
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126