''Nature is a revelation of God, Art is a revelation of man'' - Henry Longfellow
Keskiviikkona 1. Lokakuuta 2008 kello 00:32
Aamu oli tuskainen. Se johtui lähinnä siitä että kännykkäni herätti minut kuudelta (kukakohan m*lkku niin aikaisen herätyksen oli laittanut?), Venla ei ollut kovinkaan onnellisella tuulella (hän tosin harvemmin on aamuisin), lämpömittari näytti lukemaa joka oli huolestuttavan lähellä nollaa ja päästyäni autolle vastahakoisen tyttäreni kanssa oli kaikki lasit jäässä. Kyllä oli hieno tunne, ja luulen että ilman suhteellisen positiivista elämänasennettani olisi voinut olla hermot jokseenkin kireällä. Nyt tyydyin siihen että huokaisin syvään.
Anyway, päivä meni kyllä parempaan päin. Ensin päätettiin kollegan kanssa (vietin päivän Siuntion 191:ssä) syödä kunnon aamiainen Siuntion kylpylässä. OK, kahdeksan euroa aamupalasta on aika suolainen hinta sairaankuljettajalle mutta ehkä sitä voi leikkiä varakasta edes yhtenä päivänä kuukaudessa? Nautittuani aamupalaksi kahvia, leipää, salaattia, kananmunaa ja kahvia lähdettiin ajelemaan kohti Siuntion terveysasemaa jossa meidän asemamme sijaitsee. Ei ehditty ajaa kuin pari sataa metriä ennen kuin BigR painoi jarrua ja totesi ”ei jumalauta, tuo näyttää komealta”...
Asia joka sai tuon reaktion aikaiseksi oli näky kylpylän takana sijaitsevalle järvelle (Tjusträsket). Nuo kuvat kertovat varmasti enemmän kuin tuhat sanaa, vaikka ne eivät millään tavalla tee oikeutta luonnon luomalle näylle. Aamu oli todella kirkas ja kaunis, ruska oli mahtavan näköinen ja tuon järven yläpuolella oli järkyttävän tiivis, matala ja erittäin paikallinen sumu. Yritettiin epätoivon vimmalla saada tuosta ilmiöstä valokuvia, koska tiedettiin sen todennäköisesti häviävän todella nopeasti. Ja niinhän siinä kävikin, ilmiö kesti ”täydellisenä” ainoastaan jonkun minuutin ja sitten se oli ohi. Mutta tuo näky piristi, niin vakuuttava se oli. Näytin illalla vaimolleni nuo kuvat, ja hän totesi että ”tuon sumun keskellä oli varmasti avaruusalus”. Ja kyllä se niin tiivis sumu oli etten epäilisi yhtään. Ehkä Elvis tuli avaruusaluksella käymään aamupalalla siellä Siuntion kylpylässä? Hyvää se kyllä oli, mutta ehkä ei nyt sentään Linnunradan paras... ;-)
KOMMENTOI - jo 6 kommenttia
Hitaasti nuo valtamerilaivat kääntyvät, mutta kääntyvät kuitenkin...
Tiistaina 30. Syyskuuta 2008 kello 11:40
Sain tuossa eräänä päivänä sähköpostia, jossa kerrottiin peruspalveluministeri
Paula Risikon ajatuksista sairaankuljetuspalveluiden tuottamisesta. Tuossa lyhyessä lehtijutussa oli parikin ilahduttavaa kohtaa, ja siinä vaiheessa kun puhutaan sairaankuljetuksesta ja politiikasta samassa lauseessa ovat hyvät uutiset usein vähissä.
Ensimmäinen hyvä homma oli siinä, että vaikuttaa siltä että Risikko ymmärtää nykyaikaisen ja laadukkaan ensihoito- ja sairaankuljetuspalvelun tärkeyden tämän päivän Suomessa jossa myös terveyspalveluita keskitetään yhä suurimpiin yksiköihin. Ja tämä keskittäminen johtaa tietenkin taas siihen että kansalaisilla on pidempiä matkoja lääkärin luokse. Osa tästä taakasta kaatuu väistämättä sairaankuljetuspalveluiden tuottajan niskaan, joka pitää tietenkin pystyä vastaamaan kasvaneisiin tarpeisiin. Toisaalta, tässä asiassa pitää aina muistaa että kansanterveyslain mukaan kunnat ja kaupungit määrittelevät itse millaista ja minkä kokoista ensihoito- ja sairaankuljetusorganisaatiota heillä pitää olla, ja järjestää sen jälkeen tarjouskilpailun asiasta. Tämä johtaa tietenkin siihen ettei jonkun kunnan liian pieni sairaankuljetusvalmius ei ole palveluntuottajan vika, vaan palveluiden tilaajan. Ikävä kyllä se on kyllä usein palveluntuottaja joka saa syyt niskoilleen, varsinkin jos sattuu olemaan yksityinen sellainen...
Mutta eteenpäin sanoi mummo lumessa. Toinen hyvä asia tuossa jutussa oli Risikon selvä kanta siihen että yksityiset sairaankuljetusyritykset ovat tehneet viime vuosina valtavan paljon kehitystyötä, ja piti heitä erittäin laadukkaina palveluntuottajina. Yksi Risikon ajatuksista oli siinä, että yleinen mielipide siitä että kunnallinen sairaankuljetuspalveluiden tuottaja on automaattisesti laadukkaampi kuin yksityinen, ei ainakaan tänä päivänä ole millään tavalla perusteltavissa. Peruspalveluministeri kehotti myös sairaankuljetusyrittäjiä tuomaan rohkeasti esille osaamisensa julkisuudessa. Hän oli myös sitä mieltä että valtakunnallisella tasolla pitäisi luoda yhtenäiset laatumittarit ensihoito- ja sairaankuljetuspalveluille, jotta voisi kohdella kaikkia palveluntuottajia tasavertaisesti riippumatta siitä ovatko ne sitten yksityisiä vai kunnallisisa.
Hyvä hyvä, noin sitä pitää. Olen aina sanonut ettei minulle ole niin suurta väliä mitä ambulanssin kyljessä lukee kunhan se tuottaa laadukkaita palveluita ja pitää huolta työntekijöistään. Löytyykö vähemmän laadukkaasti toimivia yksityisiä palveluntuottajia? Eiköhän, kuten löytyy myös samankaltaisia palveluntuottajia kunnallisella puolella. En todellakaan lähde erittelemään kuka, mitä ja miksi mutta kyllähän joissakin paikoissa on enemmän kehitystyötä edessä kuin takana, ja erot naapureihin voivat olla melko suuret. Se on tosiasia, mutta pitää päästä pois ajattelumaailmasta joka sanoo että yksityinen palveluntuottaja on se automaattisesti huono. Laadun parantaminen on muuten myös sellainen asia jossa palvelunostaja on keskeisessä roolissa. Niin kauan kun valmiuskorvauksen rooli tarjouskilpailussa on 100% (tai hyvin lähellä sitä) on siinä oivallinen tilaisuus ”vähemmän laadukkaalle” palveluntuottajalle. Onkin ollut ilo huomata että monissa viime vuosien tarjouskilpailuista on annettu ”suurta arvoa” myös muille asioille kuin rahoille. Kyllähän näissäkin hommissa pätee tuo vanha hyvä sääntö, eli hyvää ja halpaa ei ole keksittykään. Laatu maksaa, mutta tässäkin asiassa pitää tietenkin muistaa ettei se kalleinkaan aina ole se laadukkain. Laadussa helvetin moni asia ei maksa juuri mitään, mutta ovat usein melko työläitä. Lähinnä suunnittelun, kouluttamisen ja laadunvalvonnan osalta.
Turvallisia ja laadukkaita kyytejä ambulanssien kylkiä tuijottamatta toivoopi Väsynyt Lanssari... :-)
KOMMENTOI - jo 5 kommenttia
Wäsyneen Lanssarin Suklaamousse
Maanantaina 29. Syyskuuta 2008 kello 21:13
Tai ei tuo nyt millään lailla ole minun, paitsi että ostin (ihan itse) tänään vaimoni ja minun yhteisillä rahoilla ainekset Prismasta. Sen lisäksi olen valmistanut sen (edelleenkin ihan itse) alusta loppuun. Joten kai se on vähän niin kuin minun, vaikka olenkin röyhkeästi ottanut tuon reseptin Ruotsin television tuottamasta ruuanlaitto-ohjelmasta. Toisaalta, eiköhän se ole juuri noiden ohjelmien ajatus? Oli miten oli, vaikka en ole mikään erityisen suuri suklaan ystävä niin varsinkin tuon salmiakin läsnäolo sai jollain omituisella tavalla veden kielelle.
Eli kyseessä on suklaamousse, eli suklaavaahto teille ”vähemmän ruuanlaitto-orientoituneille”. ;-) Sen lisäksi siihen tulee vadelmia ja murskattuja Turkin Pippuri-karkkeja. Niin omituiselta kuin se saattaa kuulostaa, niin ainakin minun korvissani tuo yhdistelmä kuulosti heti varsin mielenkiintoiselta. Tämän jälkiruuan väsääminen on todella helppoa (onnistuinhan minäkin), ja luulen että tuo naisväki silleen pääsääntöisesti pitää siitä (onhan siinä sentään suklaata). Seuraavia tarvikkeita pitäisi löytyä:
- 3 dl vispikermaa
- 2 kananmunan valkuaista
- ruokalusikallisen hienoa sokeria
- 200 g (eli levy) taloussuklaata
- vadelmia
- murskattuja Turkin Pippuri-makeisia (saa myös kaupasta valmiiksi murskattuna)
- (ruokalusikallisen viskiä tai konjakkia)
Pilko suklaa ja sulata se vesihauteessa. Vatkaa vispikerma (omassa astiassa) ja munavalkuaiset + sokeri (nekin omassa astiassa) vaahdoksi. Tässä vaiheessa kermavaahdon joukkoon voi lisätä viskiä tai konjakkia, mutta itse en nyt sitä tehnyt koska ajattelin että lapset eivät välttämättä pidä sen mausta. Sekoita lastalla suklaan (vähän kerrallaan) valkuaisvaahdon joukkoon niin että se sekoittuu tasaisesti. Tämän jälkeen sekoita (edelleenkin varovaisesti lastalla) kermavaahto (ja taas vähän kerrallaan) edellisen sekoituksen joukkoon. Jos sekoittaa kaikki kerrallaan ja/tai vähemmän varovaisesti saattaa kuulema käydä niin että ilmat karkaavat tuosta vaahdosta jolloin se menee tietenkin hieman pilalle. Sitten kippo jääkaappiin tunniksi.
Lopuksi suklaamousse sopiviin tarjoiluastioihin, ja päälle vadelmia (tuoreita jos on, itse käytit pakastealtaan antimia) ja murskattua Turkin Pippuri-makeisia (itse olin laiska ja ostin valmiiksi murskattuja). Lapset tosin eivät halunneet mitään muuta kuin sitä suklaavaahtoa, mutta hyvin sekin upposi. Pian kanssa syötiin ihan vadelmien ja salmiakin kanssa, ja oli muuten todella hyvää. Älkää kysytkö paljonko tuollaisessa annoksessa on kilokaloreita, koska en halua tietää. ;-) Jossain vaiheessa ajattelin kokeilla tuota uudestaan valkoisen suklaan kanssa, koska pidän siitä huomattavasti paremmin kuin tummasta suklaasta. Ja sitten nuo vadelmat voisi ehkä vaihtaa ihan mansikoihin. :-)
PS. Jännä nähdä saako tämä ruokablogityyppinen merkintä taas aikaiseksi reseptivaihto-operaation Klyyvin ja minun välillä... ;-)
KOMMENTOI - jo 15 kommenttia
Syksy vuosimallia 2008...
Sunnuntaina 28. Syyskuuta 2008 kello 18:10
Vaikka äitini ja isäpuoleni viettivät tämän viikonlopun
torpalla Pyhtäällä, olin päättänyt että lähden lauantaina lasten kanssa äidin talolle
Siuntioon päiväksi. Tähän löytyi muutamakin syy, eli a) vaimollani on yövuoroputki menossa ja hänen pitää siis saada nukkua päivisin, b) minuakin väsytti eilen rankasti valvotun perjantaiyön jälkeen ja c) äidilläni on maksullinen kanavapaketti johon kuuluu kiitettävä määrä lastenkanavia. Näin itseäni torkkumalla äidin sohvalla samalla kun lapseni katsovat robottimaisesti Disneyn piirrettyjä. Eilen aamulla päästyäni vuorosta pois ja kotiin, piti sitten todeta että Veeti on vatsataudissa. Hän sairastaa melkein aina vatsatautinsa samalla tavalla, eli oksentaminen x 1 ja kuusi tuntia pitkällään jonka jälkeen hän on taas normaalissa (?) kunnossa. Näin eilenkin, mutta siitä huolimatta piti tietenkin siirtää reissua eteenpäin.
Tänään lähdettiin sitten heti aamupalan jälkeen kohti Siuntiota, ja matkalla syksyn loiste teki jopa minuun vaikutuksen. Osaan arvostaa kaunista luontoa, ja kyllähän syksy on luonnossa todella kaunista aikaa. Mutta en kuitenkaan pidä syksystä sen jälkeen saapuvan ”talven” takia, ja se heikentää aina kykyni nauttia syksyn loisteesta. Onhan tuollainen ajattelutapa vähintään epäreilu syksyä kohtaan, mutta hey, life´s a bitch...and then you die... ;-)
Viimeisellä hiekkatieosuudella luonto onnistui kuitenkin tekemään jopa minuun niin syvän vaikutuksen, että tultuamme perille piti ihan mennä kävelleen muutama sata metriä taaksepäin ja katsoa jos onnistuisin vangitsemaan tuon väriloisteen muistikortille. No, eihän se tietenkään onnistu tai ei ainakaan minun toimesta Nokia N95:lla, mutta ehkä nuo kuvat edes jollain tavalla tuovat nuo värit esille? Se on joka kerta yhtä masentavaa kun katselee jotain näkymää joka saa melkeinpä hengityksen salpautumaan, mutta kun sitä katselee sitä samaa maisemaa tuosta kameran näytöstä hetkeä myöhemmin sitä ei edes tunnista samaksi paikaksi. Kävin muuten etsimässä netistä jotain hyvää sitaattia syksystä, mutta kaikki nuo syksyä ylistävät tekstit meinasivat saada minullekin vatsataudin joten päätin pysyä ”keep it simple”-linjalla...
Huomenna palataan sitten taas arkeen. Veeti menee kouluun, ja minä olen Venlan kanssa kotona. Venlalla on huomenna aamupäivällä neuvola, enkä minä sen jälkeen tietenkään lähde viemään häntä enää hoitoon. En minä muutenkaan aina vie häntä hoitoon jos olen vapaalla duunista, varsinkin jos olen saanut nukuttua. Tiistaina menen sitten pitkästä aikaa Siuntioon sairaankuljetusasemalle työvuoroon. Aloitin jo tänään valmistautumisen työvuoroon laittamalla ennakkovaroituksen Siuntion asemalla (en siis puhu juna-asemasta) asuvalle pikkuveljelleni siitä että ambulanssi saattaapi tulla käymään. Meni vielä lupaamaan että keittävät kahvit meille. Et tiedä mihin lupauduit, koska we have come to take you away ha ha... ;-) No ehkä ei nyt kuitenkaan. Jos keitätte meille kahvit niin me tuodaan pullat. :-)
KOMMENTOI - jo 11 kommenttia
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
Lisää
