- ”Mitä sinä tekisit sillä ratsulla?”
- ”Ratsaan...”
Olen odottanut tätä hetkeä tyttäreni syntymästä lähtien ns. pelko perseessä. ;-) Tyttäreni on nyt sitten päättänyt että haluaa hevosen, vaikka hänellä on ikää vasta 3 vuotta. Kuten kollegani Söppe omassa blogissa totesikin, niin se heppakuume on jotenkin varmasti koodattu tyttöjen DNA-ketjuun ja sitten jokin ärsyke aktivoi sen jossain vaiheessa heidän elämäänsä. ;-)
Meidän tapauksessa tuo ärsyke taisi olla Walt Disneyn ikivanha klassikko Prinsessa Ruusunen, jossa rohkea prinssi ratsastaa komealla hevosella. Joten olisiko minulla mitään mahdollisuuksia saada nuo Disney-yhtiöt maksamaan hevosen hankinta- ja ylläpitokulut? Minulle paljon rahaa, he tuskin edes huomaisi mitään. Ja onhan tuo sikäläinen oikeusjärjestelmä hieman outo, niin ehkä voisinkin voittaa... Katselin hieman hintoja netistä, ja totesin kyllä että aika kallista puuhaa (ja varsinkin kun olen allerginen koko eläimelle). Siinä vaiheessa kun hevosen ylläpitokulut/kuukausi alkaa olla samaa luokkaa kuin asuntolainalyhennys, alkaa sairaankuljettaja (joka on vielä naimisissa perushoitajan kanssa) itkeä. Varsinkin kun hevosen hankintahinta taitaa varusteineen olla isompi paukku kuin autoni. Eihän sitä itkemistä tietenkään voi pienelle tytölle näyttää, joten suihkussa sitten hiljaa itsekseen. ;-)
Ja ennen kuin kaikki hevos- ym. eläinystävät käyvät kimppuuni, niin totean että minä ja koko muu perheeni ollaan suuria eläinystäviä (allergioista huolimatta), enkä todellakaan aio ostaa hevosta kolmivuotiaan tyttäreni päähänpiston vuoksi. Mutta ajateltiin kyllä Pian kanssa että voisimme varmasti käydä jossain jossa hän saisi kokeilla ratsastamista, esim. ponilla. Hyvät ideat otetaan kiitollisuudella vastaan . :-)
Tuosta hevoshommasta tuli vielä yksi hauska juttu mieleen. Pia kertoi Venlalle että ”hevosetkin kakkaa ja että joku pitää nekin siivota pois, oletko valmis siivoamaan hevosen kakat joka päivä?”. Tässä vaiheessa tyttö nyökkäsi, tosin kyllä hieman epävarmasti. Totesin että ”..ethän sinä edes siivoa omaa huonettasi” koska tänään(kään) annetut siivouskehotukset eivät ole tuottaneet toivottua lopputulosta. Nyt tyttö lähti hirveällä kiireellä yläkertaan, mutta ongelmaksi muodostui se että olin puoli tuntia aikaisemmin siivonnut sen huoneen. Mietin että mitenköhän tyttö nyt hoitaa tämän yllättävän käänteen, ja tytön palattua alakertaan se meni about seuraavalla tavalla:
- ”Isi, nyt olen siivonut huoneeni. Saanko minä nyt sen ratsun?”
Olen aina välillä ottanut esille öisten keikkojen aiheuttaman tuskan ja Suuren Väsymyksen. Mutta tällä kertaa olisi tarkoitus yrittää luoda yöhommista sellaisen positiivisen mielikuvan, jonka avulla kollegat voisivat sitten auttaa hädässä olevia kanssaihmisiä puhtaalla sydämellä ja iloisella mielellä. Ja koska teen itse sairaankuljetustyötä on tämä kirjoitettu eniten minun näkökulmastani, mutta olen varma että kaikki yötyötä tekevät voivat saada tästä jotain irti. Riippumatta siitä tehdäänkö sitä yötyötä sairaalassa (kuten esim. vaimoni joka on yöhoitaja henkeen ja vereen), poliisissa, pelastuslaitoksissa tai hätäkeskuksissa.
Homman nimi menee nyt silleen että ennen kuin luette eteenpäin niin laittakaa tietokoneen äänet päälle ja klikatkaa tuota alapuolella oleva videota, jolloin The Commodores ja Nightshift (tuo mahtava biisi vuodesta 1985) täyttää tilan (tai se ehkä riippuu vähän käyttämistäsi kaiuttimista) jossa tällä hetkellä istut/makaat ja luodaan näin mukava fiilispohja tämän jutun lukemiselle. ;-)
No niin, nyt siinä sitten virtaa ihanaa yövuoroa ylistävää musiikkia, ja tuo biisihan on muuten loistava osoitus siitä että Commodores pystyi tekemään hyvää musiikkia myös ilman Lionel Richiä. Anyway, eipäs nyt ruveta harhailemaan mihinkään 80-luvun musiikkiin sen enempää, joskus toiste varmastikin (kun olen niin wanha että minulla on varsin lämmin suhde kyseiseen musiikkiin). Mutta nyt puhutaan siis tuosta yöduunista. Ajattelin että ottaisin esille yöhommien hyviä puolia, ja sitten katsotaan jos nämä myönteiset asiat yhdistettynä tuohon ”Gonna be some sweet sounds coming down on the nightshift”-musiikkiin saisi mielet muuttumaan. Laittakaa ihmeessä kommentti ja kertokaa auttoiko. Muistakaa lukea rauhallisesti, kun tuo biisi ei nyt kuitenkaan ole mikään Rage against the machine-mallinen... ;-)
- Yöllä ei tarvitse seistä ruuhkissa ja liikennevaloissa kuten päiväsaikaan. Tuossa liikenteessä menee aivan valtavasti aikaa hukkaan, jolloin väsynyt sairaankuljettaja voisi olla vaikka pitkällään tai istua kahvikuppi kädessä.
- Moni sairaankuljetuksen asiakkaista ovat sellaisia ettei niitä kovin mielellään katsele yhtään sen pidempään kuin on pakko. On 20 vuoden alkoholi- ja huumekäytön jättämiä jälkiä, oksennusta sylissä, haavoja ja kuhmuja päässä jne. Päiväsaikaa ei auta vaikka sammuttaisi valot, koska yksikön ulkopuolelta tulee niin paljon valoa että näkee edelleenkin turhan hyvin. Yöllä sitä ongelmaa ei juurikaan ole (katso esim. tuo viime yönä otettu kuva). Hajuille edes yö ei voi juurikaan mitään.
- Jos olet samanlainen kuin minä että likainen ambulanssi häiritsee sisäistä mielenrauhaasi, niin pimeänä yönä tuota likaa ei näe niin hirveän hyvin. Voi siis kuvitella että auto kiiltää. Puhdas tabis tuo mielenrauhan.
- Yöllä näkee luonnossa todella upeita asioita jotka suurelta osalta kansalta jää kokematta (koska jos he valvovat öisin niin he ovat pääsääntöisesti kipeitä tai kännissä). Upeita kirkkaita tähtitaivaita, henkeäsalpaavia auringonnousuja jne. Ja nämä kaikki ovat tietenkin loistavaa henkistä ravintoa pienelle ihmiselle (joo, kyllä sairaankuljettajat kuuluvat kaikesta huolimatta tähän ryhmään).
- Yöllä lähtökohta on se että ihmiset nukkuvat. Tämä luo periaatteessa ja teoriassa loistavan pohjan rauhallisille työvuoroille. OK, myönnän ettei periaate ja teoria takaa mitään käytännössä, mutta kiitos periaatteen ja teorian on jokainen yövuoro rauhallinen. Kunnes se virve sitten alkaa huutamaan, mutta se on taas sitten ihan eri asia...
- Pimeinä öinä kansan pitäisi (ainakin teoriassa ja periaatteessa) nähdä meidän sinivaloja paremmin, jolloin luulisi väistämisen sujuvan paremmin kuin päiväsaikaan. Pienenä lisäyksenä voisi vielä mainita että sinivalot näyttävät öisin todella hyvältä myös auton sisäpuolelta katsottuna.
- Yöaika ja pimeä maantie toimii jostain syystä erittäin hyvin työparin välissä kommunikaatiossa. En nyt puhu kohteissa tapahtuvasta kommunikaatiosta, vaan nimenomaan yksikön ohjaamossa tapahtuvasta ”maailmaa parantavasta keskusteluista”. Öiseen aikaan on tullut paranneltua maailmaa, suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää, henkistä ahdistusta, rahahuolia, parisuhdeongelmia jne.
- Öiseen aikaan radiosta tulee pääsääntöisesti ainoastaan musiikkia. Ei mainoksia eikä turhia höpinöitä siitä kuinka Kalle Erkki Salokoski arvioi yhdysvaltojen talouskriisin vaikutuksia Suomeen. Tärkeitä asioita, mutta ei ehkä öisin.
- Yötyötä tekevien ihmisten välissä löytyy näkymätön side, kun olemme kaikki öisin duunissa (jonkinlainen veljeskunta-tyyppinen ajatusmaailma kenties). Tämän huomaa hyvin kun on tekemisissä muiden sairaankuljettajien, yöhoitajien, poliisien, pelastajien yms. kanssa. Usein on havaittavissa sellainen ”mitäs me yöduunarit”-henki joka pistää hommat sujumaan.
Näin, jokos tuossa tuli viiden minuutin Nightshift-biisin edestä tekstiä? Tuntuuko paremmalta, vai onko suorastaan niin ettet pysty odottamaan pääseväsi seuraavaan yövuoroon? ;-) Ja vielä lopuksi...
Gonna be some sweet sounds
Coming down on the nightshift
I bet you're singing proud
Oh I bet you'll pull a crowd
Gonna be a long night
It's gonna be all right
On the nightshift
Oh you found another home
I know you're not alone
On the nightshift
Muumilaaksossa elettiin vilpoista lokakuuta. Muumimamma valmisteli pikkuhiljaa Muumitaloa talvea varten, hän siivosi koko talon kellarista kattoon ja täytti ruokakomeroa erilaisilla ruuilla ja herkuilla. Ensilumi saattoi tulla Muumilaaksossa kovinkin aikaisin, ja Muumipeikko oli ainakin kerran herännyt keskellä talvea. Tämän takia Muumimamma oli tarkka siitä että ruokakomero oli syksyisin sopivan täynnä. Muumipappa ja Muumipeikko olivat olleet jo useita päiviä jossain muualla, eikä Muumimammalla ollut aavistustakaan missä he viettivät aikaansa päivisin. Heti aamupalan jälkeen he lähtivät liikkeelle eväiden kanssa, ja he tulivat takaisin vasta myöhään illalla. Mutta koska hän oli tyytyväinen työrauhaan, niin hän ei halunnut edes kysyä. Kyllä asioilla oli taipumus selvitä kunhan ei kiirehtinyt niiden kanssa.
Eräänä iltapäivänä Muumipappa ja Muumipeikko ilmestyivät Muumitalolle intoa täynnä. He kertoivat että olivat edellisen myrskyn jälkeen löytäneet rantakallioiden läheltä puoliupoksissa olleen purjeveneen, jonka he olivat onnistuneet pelastamaan. Ja sitä venettä he olivat nyt sitten korjanneet ja maalanneet joka päivä viikon ajalta. Muumipapan mukaan vene oli nyt valmis ja odotteli rannassa innokkaita purjehtijoita. Nimeksi se sai Muumimamma II, joka sai Muumimamman hieman punastumaan. Uusi vene herätti valtavan suuren innostuksen, ja Muumipappa ja Muumipeikko saivat raikuvat aplodit saavutuksensa johdosta. Ja kaikki tämä vaikka kukaan muu ei ollut vielä edes nähnyt koko venettä.
Juuri tässä vaiheessa myös Nalle Puh ja Nipsu saapuivat Muumitalolle. He olivat käyneet yhdessä Ankkalinnassa, jossa Nipsu oli käynyt täyttämässä meripelastusseuran liittymispaperit ja Nalle Puh oli käynyt Aku Ankan korjaamolla kyselemässä PHM17:an tilanteesta. Nipsun paperintäyttöreissu oli onnistunut hyvin vaikka hän ei päässytkään vielä harjoittelemaan meripelastajan taitoja, mutta Nalle Puh oli joutunut tyytymään siihen että auton korjaus oli vielä kesken. Ankkalinnassa ei tosiaankaan löytynyt Vehoa, ja Aku oli jollain ihme koukeroilla onnistunut saamaan itselleen alihankisopimuksen Hanhivaaran Vemixin kanssa. Ja kyllähän kaikki tietävät kuinka nopeasti Aku Ankka tekee työtä. "Pikkuhiljaa hyvä tulee" taisi olla Akun motto.
Nyt he menivät kaikki yhdessä rantaan ihailemaan Muumipapan ja Muumipeikon saavutuksia venekorjauspuolella. Ja olihan se komea ja oikein kahdella mastolla varustettu vene. Eli siinä oli yksi masto enemmän kuin Muumien ensimmäisessä veneessä, eli kyseessä oli taatusti erittäin merikelpoinen alus. Luvassa oli siis Suuria Seikkailuja ja Tutkimusmatkoja Merellä, ja kenties vielä tänä syksynä.
Wäsyneen Chevyn Ystävät yr (yritetty rekisteröidä)
Torstaina 2. Lokakuuta 2008 kello 00:31
...tuolla yr:llä tarkoitetaan siis yhdistystä, Chevyhän on ja pysyy rekisterissä. ;-) Kuten moni alalla oleva tietää, on meillä käytössä yksi sellainen ”ei nyt ihan uusi” Chevrolet-merkkinen ambulanssi. Se toimii L193:na ja vara-autona, ja se on aikoinaan hankittu tuosta Suomen jenkkitabistaivaasta Tammisaaresta (eli Ekenäs på svenska). Jenkkitabiksista ollaan keskusteltu tässä blogissa aikaisemminkin, eikä niillä tosiaankaan taida olla hirveästi ystäviä Suomessa. Ei ilmeisesti meilläkään Hiiden alueella, koska minun korviini ei juurikaan ole kantautunut mitään ylistäviä lausuntoja kyseisestä yksiköstä. Mutta nyt ajattelin astua ”kaapista ulos”, koska minä olen aina (tai eihän se ole ollut meillä kovinkaan pitkään) tavallaan pitänyt tuosta autosta. Mutta en ole tuonut sitä kovin paljon esille, koska ajattelin että ehkä minua katsottaisiin kieroon... ;-)
Tiistaina olin (kuten te kaikki jo hyvin tiedätte) Repen kanssa Siuntiossa töissäduunissa, ja erinäisten teknisten ongelmien takia meillä oli tuo Chevy alla (huomioikaa että tekninen ongelma ei koskenut sitä autoa). Siinä sitten seistiin aamupalan jälkeen Siuntion kylpylän takapihalla auringonpaisteessa, ja katselin tuota Chevyä. Ja heikkona hetkenä totesin Repelle (oli varmasti ”defenssit” alhaalla) että ”..tuo on oikeasti aika helvetin hieno auto”. Onnekseni kollegani oli ihan samoilla linjoilla, ja seuraavat minuutit menivät suorastaan ylistäessä tuota tuontiatabista. Ylistäminen loppui oikeasti vasta siihen kun bongattiin tuo mahtavan näköinen usva-/sumuilmiö Tjusträsketin yllä, jolloin mielenkiinnon kohde vaihtui joksikin aikaa.
OK, minä tiedän että tuo Chevy on hieman vanha. Minä olen myös tietoinen siitä että sen hoitotilan ratkaisut eivät ole kovin suomalaisen oloisia. Tiedän myös sen että siinä on muutamia väsyneitä osia, ja että sen alusta on erilainen kuin esim. Sprinterissä tai Transitissa. Ja olen hyvin tietoinen myös siitä että kiitos tuon ”alapuoliskoteippauksen” tuo auto voi jonkun mielestä muistuttaa tiemerkintöjä tekevää ajoneuvoa. Mutta se on kuitenkin oikeasti ihan helvetin hieno, ja niiiiin amerikkaa! Ajettiin Repen kanssa tuon tiistaipäivän aikana muistaakseni neljä kyytiä, ja yhdelle piti ”jopa laittaa tiputus” Eli siis ihan v*tun kipeitä kansalaisia. ;-) Ja me pärjättiin ihan helvetin hyvin tuon Chevyn kanssa. Ja jotain miehekästä noissa autoissa edelleenkin on, ja onhan se niin että Sprinterin tai Transitin moottorin ääni kuulostaa kyllä melkoiselta itikan ininältä verrattuna tuohon Chevyyn.
No, tiedän tosiaankin että tuolla autolla on ikää ja että sitä on jouduttu korjaamaan. Ja minulta heruu ehdottomasti paljon sympatioita mm. Borikselle joka sen kanssa on ”keskustellut” enemmänkin. Ja jos eteeni laitetaan uudehko Transit ja tuo Chevy, niin kyllähän minä sinne Fordiin istahdan. Mutta haluan edelleenkin todeta että se on hieno peli, ja sillä kyllä kyyti kulkee. Naftaahan kuluu, mutta sitä tulee onneksi lisää letkuja pitkin. Hieno auto, vai mitä Repe? ;-)
Työkavereiltani toivon ymmärrystä, olen wanha ja wäsynyt... ;-)
Kaikki tietävät mitä seeprat ovat. Nehän ovat nuo Afrikan maanosassa asustelevat mustavalkoraidalliset hevosten sukuun kuuluvat eläimet, jotka ihastuttavat luontodokumenttielokuvissa. Kun oikein yritän muistella yläasteen koulutunteja, niin minulla on sellainen vahva mielikuva että seeprat synnyttävät eläviä poikasia. Mutta eilisen havainnon perusteella on aihetta epäillä muuta. Tai kyseisen havainnon perusteella voisi päätellä että ainakin harvinainen Siuntionseepra (Eguus guagga siuntious) syntyy tähän maailmaan munassa josta se sitten aikanaan kuoriutuu. Jonka jälkeen ne juoksevat pitkin Siuntion luonnonkauniita maisemia, onnellisia kuin pieniä karvaisia ja raidallisia eläimiä.
Pitäisikö rakentaa tuonne pellolle joku helvetin laavu, varustautua kahvitermospullolla, viskipullolla, kiikareilla, viskipullolla, kameralla, viskipullolla, videokameralla, viskipullolla, muistilehtiöllä ja sitten voisi lämmikkeeksi ottaa vielä tuollaisen viskipullon? Moisen vaativan tutkimustyön jälkeen en epäile hetkeäkään ettenkö näkisi kyseisellä pellolla noita pirun seeproja. Ja tuollaisen urakan jälkeen ne pitäisi tietenkin oikeasti nimetä löytäjiensä mukaan eikä paikkakunnan. Ja koska me bongattiin nuo eilen Repen (joka on muuten ottanut tuon kuvan) kanssa työvuorossa, niin tulkoot niiden latinankieliseksi nimeksi Eguus guagga repestendus... ;-)
PS. Seuraava juttu koskee sitten ihan ambulansseja. Lupaan kautta kivan ja kannon...ja niin pois päin... ;-)
Meidän tapauksessa tuo ärsyke taisi olla Walt Disneyn ikivanha klassikko Prinsessa Ruusunen, jossa rohkea prinssi ratsastaa komealla hevosella. Joten olisiko minulla mitään mahdollisuuksia saada nuo Disney-yhtiöt maksamaan hevosen hankinta- ja ylläpitokulut? Minulle paljon rahaa, he tuskin edes huomaisi mitään. Ja onhan tuo sikäläinen oikeusjärjestelmä hieman outo, niin ehkä voisinkin voittaa... Katselin hieman hintoja netistä, ja totesin kyllä että aika kallista puuhaa (ja varsinkin kun olen allerginen koko eläimelle). Siinä vaiheessa kun hevosen ylläpitokulut/kuukausi alkaa olla samaa luokkaa kuin asuntolainalyhennys, alkaa sairaankuljettaja (joka on vielä naimisissa perushoitajan kanssa) itkeä. Varsinkin kun hevosen hankintahinta taitaa varusteineen olla isompi paukku kuin autoni. Eihän sitä itkemistä tietenkään voi pienelle tytölle näyttää, joten suihkussa sitten hiljaa itsekseen. ;-)
Olen aina välillä ottanut esille öisten keikkojen aiheuttaman tuskan ja Suuren Väsymyksen. Mutta tällä kertaa olisi tarkoitus yrittää luoda yöhommista sellaisen positiivisen mielikuvan, jonka avulla kollegat voisivat sitten auttaa hädässä olevia kanssaihmisiä puhtaalla sydämellä ja iloisella mielellä. Ja koska teen itse sairaankuljetustyötä on tämä kirjoitettu eniten minun näkökulmastani, mutta olen varma että kaikki yötyötä tekevät voivat saada tästä jotain irti. Riippumatta siitä tehdäänkö sitä yötyötä sairaalassa (kuten esim. vaimoni joka on yöhoitaja henkeen ja vereen), poliisissa, pelastuslaitoksissa tai hätäkeskuksissa.
- Yöllä ei tarvitse seistä ruuhkissa ja liikennevaloissa kuten päiväsaikaan. Tuossa liikenteessä menee aivan valtavasti aikaa hukkaan, jolloin väsynyt sairaankuljettaja voisi olla vaikka pitkällään tai istua kahvikuppi kädessä.
- Yöaika ja pimeä maantie toimii jostain syystä erittäin hyvin työparin välissä kommunikaatiossa. En nyt puhu kohteissa tapahtuvasta kommunikaatiosta, vaan nimenomaan yksikön ohjaamossa tapahtuvasta ”maailmaa parantavasta keskusteluista”. Öiseen aikaan on tullut paranneltua maailmaa, suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää, henkistä ahdistusta, rahahuolia, parisuhdeongelmia jne.
Muumilaaksossa elettiin vilpoista lokakuuta. Muumimamma valmisteli pikkuhiljaa Muumitaloa talvea varten, hän siivosi koko talon kellarista kattoon ja täytti ruokakomeroa erilaisilla ruuilla ja herkuilla. Ensilumi saattoi tulla Muumilaaksossa kovinkin aikaisin, ja Muumipeikko oli ainakin kerran herännyt keskellä talvea. Tämän takia Muumimamma oli tarkka siitä että ruokakomero oli syksyisin sopivan täynnä. Muumipappa ja Muumipeikko olivat olleet jo useita päiviä jossain muualla, eikä Muumimammalla ollut aavistustakaan missä he viettivät aikaansa päivisin. Heti aamupalan jälkeen he lähtivät liikkeelle eväiden kanssa, ja he tulivat takaisin vasta myöhään illalla. Mutta koska hän oli tyytyväinen työrauhaan, niin hän ei halunnut edes kysyä. Kyllä asioilla oli taipumus selvitä kunhan ei kiirehtinyt niiden kanssa.
Juuri tässä vaiheessa myös Nalle Puh ja Nipsu saapuivat Muumitalolle. He olivat käyneet yhdessä Ankkalinnassa, jossa Nipsu oli käynyt täyttämässä meripelastusseuran liittymispaperit ja Nalle Puh oli käynyt Aku Ankan korjaamolla kyselemässä PHM17:an tilanteesta. Nipsun paperintäyttöreissu oli onnistunut hyvin vaikka hän ei päässytkään vielä harjoittelemaan meripelastajan taitoja, mutta Nalle Puh oli joutunut tyytymään siihen että auton korjaus oli vielä kesken. Ankkalinnassa ei tosiaankaan löytynyt Vehoa, ja Aku oli jollain ihme koukeroilla onnistunut saamaan itselleen alihankisopimuksen Hanhivaaran Vemixin kanssa. Ja kyllähän kaikki tietävät kuinka nopeasti Aku Ankka tekee työtä. "Pikkuhiljaa hyvä tulee" taisi olla Akun motto.
...tuolla yr:llä tarkoitetaan siis yhdistystä, Chevyhän on ja pysyy rekisterissä. ;-) Kuten moni alalla oleva tietää, on meillä käytössä yksi sellainen ”ei nyt ihan uusi” Chevrolet-merkkinen ambulanssi. Se toimii L193:na ja vara-autona, ja se on aikoinaan hankittu tuosta Suomen jenkkitabistaivaasta Tammisaaresta (eli Ekenäs på svenska). Jenkkitabiksista ollaan keskusteltu tässä blogissa aikaisemminkin, eikä niillä tosiaankaan taida olla hirveästi ystäviä Suomessa. Ei ilmeisesti meilläkään Hiiden alueella, koska minun korviini ei juurikaan ole kantautunut mitään ylistäviä lausuntoja kyseisestä yksiköstä. Mutta nyt ajattelin astua ”kaapista ulos”, koska minä olen aina (tai eihän se ole ollut meillä kovinkaan pitkään) tavallaan pitänyt tuosta autosta. Mutta en ole tuonut sitä kovin paljon esille, koska ajattelin että ehkä minua katsottaisiin kieroon... ;-)
OK, minä tiedän että tuo Chevy on hieman vanha. Minä olen myös tietoinen siitä että sen hoitotilan ratkaisut eivät ole kovin suomalaisen oloisia. Tiedän myös sen että siinä on muutamia väsyneitä osia, ja että sen alusta on erilainen kuin esim. Sprinterissä tai Transitissa. Ja olen hyvin tietoinen myös siitä että kiitos tuon ”alapuoliskoteippauksen” tuo auto voi jonkun mielestä muistuttaa tiemerkintöjä tekevää ajoneuvoa. Mutta se on kuitenkin oikeasti ihan helvetin hieno, ja niiiiin amerikkaa! Ajettiin Repen kanssa tuon tiistaipäivän aikana muistaakseni neljä kyytiä, ja yhdelle piti ”jopa laittaa tiputus” Eli siis ihan v*tun kipeitä kansalaisia. ;-) Ja me pärjättiin ihan helvetin hyvin tuon Chevyn kanssa. Ja jotain miehekästä noissa autoissa edelleenkin on, ja onhan se niin että Sprinterin tai Transitin moottorin ääni kuulostaa kyllä melkoiselta itikan ininältä verrattuna tuohon Chevyyn.
Kaikki tietävät mitä seeprat ovat. Nehän ovat nuo Afrikan maanosassa asustelevat mustavalkoraidalliset hevosten sukuun kuuluvat eläimet, jotka ihastuttavat luontodokumenttielokuvissa. Kun oikein yritän muistella yläasteen koulutunteja, niin minulla on sellainen vahva mielikuva että seeprat synnyttävät eläviä poikasia. Mutta eilisen havainnon perusteella on aihetta epäillä muuta. Tai kyseisen havainnon perusteella voisi päätellä että ainakin harvinainen Siuntionseepra (Eguus guagga siuntious) syntyy tähän maailmaan munassa josta se sitten aikanaan kuoriutuu. Jonka jälkeen ne juoksevat pitkin Siuntion luonnonkauniita maisemia, onnellisia kuin pieniä karvaisia ja raidallisia eläimiä.