Eletään taloudellisessa kriisissä. Siis en minä (tai ainahan on pieni taloudellinen kriisi, olemme hoitajaperhe) mutta muu maailma. Pankit ja muut rahoituslaitokset ovat taas kerran ajautuneet ongelmiin holtittoman luotonannon seurauksena, ja pankit joutuvat yksi toisensa perään joko konkurssiin tai eri valtioiden käsiin. Yksittäisillä pankilla saattaa olla kymmenien miljardien euron edestä tappiollisia luottoja, ja se saattaa kattaa pelottavan suuren osan niiden koko liiketoiminnasta. Kun tämä kriisi alkoi viime kuussa Lehman Brothersien konkurssihakemuksella, ajattelin että taasko mennään kohti samanlaista pankkikriisiä Suomessa kuin 90-luvun alkupuoliskolla? Varsinkin kun myös suomalaiset pankit ovat jo pitkään tyrkyttäneet tuota lainarahaa melko innokkaasti omille ja muiden pankkien asiakkaille. Ilmeisesti tässä maassa ollaan kuitenkin opittu jotain edellisestä pankkikriisistä, koska suomalaiset pankit tuntuvat pärjäävän ihan kohtuullisesti myös näinä vaikeina aikoina. Sanoo hän ja huomenna luhistuu tietenkin koko roska, koska jälkeenpäin selviää että meidänkin pankit ovat kuitenkin lainanneet kallista rahaa halvalla joka suuntaan huonoilla tai jopa olemattomilla vakuuksilla. Ja sitten saamme katsella seuraavan vuoden ajan telkkarista erilaisia dokumentti- ja ajankohtaisohjelmia jossa analysoidaan erilaisten asiantuntijoiden toimesta miten tämä nyt taas meni näin. No, toivottavasti ei kuitenkaan...
Nipsun matka kohti vapaaehtoisen meripelastuksen kiehtovaa maailmaa edistyy, ja lisää satuja asian tiimoilta on luvassa parin päivän sisällä. Ehkä, mitään en kuitenkaan lupaa. Varsinkin kun vietän seuraavat pari päivää tiiviisti työmaalla, ja mahdollinen satukirjoitusrauha riippuu paljon myös kansalaisten kokemasta hädästä (tai ehkä useimmiten pikemminkin ”hädästä”). Ja vaikka vielä ei ole luvassa mitään suurta dramatiikkaa merellä, niin katselen koko ajan yhdellä silmällä jospa löytyisi jotain sopivaa upotettavaa venettä/laivaa (puhutaan siis lelusta/pienoismallista).
Täällä Vihdissä oli tällä viikolla koululaisilla syyslomaa (keskiviikosta perjantaihin), ja olin jo listantekovaiheessa päättänyt että yritän saada muutaman vapaapäivän tähän kohtaan. Varsinkin kun vaimoni on tällä hetkellä lomalla, niin siinä olisi pitkästä aikaa mahdollisuus viettää muutama perhekeskeinen vapaapäivä. Ja vieläpä niin monta peräkkäistä päivää, että lähtö Pyhtään torpalle onnistuisi. Tälle viikolle tuli sitten hieman noita työvuorolistoihin liittyviä haasteita, mutta onneksi pystyin kuitenkin pitämään tämän vapaan sillä tavalla kuten olin sen suunnitellut. Jossain vaiheessa se näytti hieman pahalta, ja pelkäsin pahoin että tässä joutuu vielä itse työvuoroon. Minulla on (ainakin omasta mielestä) sellainen pienimuotoinen moraalinen vastuu jäädä itse töihin jos alkaa tehdä liian tiukkaa. Ei nyt tietenkään loputtomiin, ja perheeni on luonnollisesti minulle se kaikkein tärkein asia.
Tässä kävi sitten tietenkin niin että molempina matkapäivinä paistoi varsin mukavasti tuo aurinko, ja torppapäivinä sää oli hieman koleampi ja sateisempi. Torstai-iltana pelkkä vesisade ei ollut luontoäidin mielestä tarpeeksi, vaan torppaa koetteli myös aikamoinen myrskytuuli. Emme kuitenkaan antaneet tämän häiritä meitä, vaan nautimme täysillä. Pakko todeta että sieluni ei ole saanut näin hyvin levättyä pitkään aikaan. Tietenkin nuo lapset kiukuttelivat välillä ties mistäkin, mutta emme antaneet senkään häiritä. Tämä oli todella mukava reissu, ja me nukuttiin joka aamu pitkään. Tuli käytyä savusaunassa, käytiin Kotkassa shoppailemassa, syötiin aivan äärettömän hyvää ruokaa (pitkästä aikaa grilliruokaa) ja ihan vähän (taas yksi näitä kuuluisia venyviä käsitteitä) noita herkkuja. Ruokavalio ei ihan mennyt silleen pienen kalorimäärän mukaan, mutta väliäkö sillä.
Sitten tuli löydettyä yksi todella erinomainen valkoviini. Loviisan Alkossa otin pari ”vanhaa tuttua” ja sitten yhden uuden tuttavuuden, joka sitten osoittautui erinomaiseksi. Ja itse asiassa niin erinomaiseksi että ostin sitten Kotkan Alkosta pari pulloa lisää matkaan. En nyt osaa suoralta kädeltä sanoa löytyykö se Nummelasta, mutta toivottavasti. Anyway, jos kuivat/puolikuivat ja vähemmän pirteähappoiset valkoviinit kuuluvat viinimakuunne, niin suosittelen kokeilemaan espanjanlaista Satinela-viiniä. Hinta on siinä reilussa kahdeksassa eurossa, eli sairaankuljettajan liksoilla sellaisen ostaminen edellyttää sitten loppukuusta tiukkaa vesi- ja näkkileipälinjaa. ;-)
Mutta tämä oli siis todellakin hyvä reissu, ja minusta tuntuu että patterit latautuivat mukavasti. Tuo työpuhelin on vielä ollut suhteellisen hiljaa viime päivinä. Erityisen suuri kiitos esimieskollegalle Mikalle joka torstaina hoiti tehokkaasti yhden ”työvuoroteknisen ongelman”, ja antoi minulle näin torpparauhaa. Ihan hirveästi ei olisi innostanut istahtaa torpan keittiöpöydän ääreen puhelimen ja paperipinon kanssa, ja tällä kertaa asia siis hoitui yhdellä pikaisella puhelulla. Yhteistyö pelasi loistavasti, kuten aina.
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126