Tulisikohan tämä nainen meille kesuriksi ensi kesänä?
Keskiviikkona 22. Lokakuuta 2008 kello 23:15
Meinaan, olisi ainakin puhtaita ambulansseja rivi täynnä. Puhtaita niin ulko- kuin sisäpuolelta. Varsinkin mikäli ensin saisi vähän koulutettua niin että ymmärtäisi ettei autoja voi pestä ainoastaan painepesurilla, vaan että se pesusienikin tekee joskus ihmeitä. Mutta tuota intoa tuntuu olevan. Ei ehkä järkeä mutta kaikkeahan ei voi saada...ja tota... ;-)
Olin tänään koko päivän Keski-Uudellamaalla kouluttamassa ensiapua, jonka jälkeen kävin Nummelan sakuasemalla. Siellä oli ohjelmassa tapaaminen opiskelijamme ja hänen opettajansa kanssa. Tämän tapaamisen jälkeen hain perheen kotoa, ja vietiin lapset vaimoni kummeille hoitoon pariksi tunniksi. Sieltä otettiin suuntia kohti Lohjan sairaalaa, jossa vanha ystävämme on hoidossa vaikean sairauden takia. Taas nousi pintaan tutut tunteet siitä kuinka helvetin epäreilua elämä joskus on. Tämän lisäksi tunsin itseäni myös hyvin hyödyttömäksi, kun tuntuu siltä etten pysty tekemään juuri mitään vanhan ystäväni hyväksi. Toivon että hän tuntee asian suhteen toisin, ja että hän kokee läsnäolomme positiivisena asiana.
Sairaalareissun jälkeen haettiin taas lapset kyytiin, ja sillä aikaa kun vaimoni kävi Veetin kanssa kirjastossa suoritimme Venlan kanssa kauppareissun Prismassa (ilmainen Joulu you know). Olin päättänyt valmistaa juustokeittoa pikkuveljeni Jensin reseptin mukaan, joka on tuonut veden kielelle siitä lähtien kuin luin siitä jonkin aikaa sitten. Pia lähti kirjastosta suoraan lenkille, ja ajattelin että tekisin keiton valmiiksi ennen kuin hän saapuisi kotiin. Näin ollen hän saisi lämmintä keittoa heti kotiin tultuaan, mikä voi tietenkin olla mukavaa jos on kylmissään.
Keitto oli minun mielestäni todella hyvää, ja olin hyvin tyytyväinen kun selvisi että myös Pia piti siitä kovasti. Se ei nyt ole mikään erityisen light-mallinen, mutta eihän sitä joka päivä syödä. Mutta voisin hyvin kuvitella että tuo kävisi todella hyvin kaupaksi sakuasemalla jonain kylmänä talvipäivänä esim. liikenneonnettomuuskeikan jälkeen. Itse asiassa, tuonhan voisi ihan testata jossain vaiheessa ja tehdä työvuorolle evästä. :-)
Anyway, tuohon keittoon tarvitaan seuraavanlaisia tarvikkeita:
- 1 litra vettä (vihtiläinen oravavesi on tietenkin parasta mitä voi saada mutta kai hätätapauksissa voi käyttää jotain muutakin vettä)
- Pari liemikuutiota (itse käytin kasvismallisia, mutta jokainen voi käyttää mitä lystää)
- Yksi paketti (250g) Koskenlaskija-sulatejuustoa (minä käytin sitä perinteistä punaista versiota, mutta onhan niitä muitakin)
- Pieni pala sinihomejuustoa (esim. Auraa). Minä käytin noin 1/3-osa 170g paketista.
- Puolikarkeita vehnäjauhoja
- Jotain pientä täytettä. Minä käytin sieniä (säilykepurkista), mutta muukin käy (broidi oli käyttänyt pekonia)
Laita vesi kattilaan, lämmitä kiehuvaksi ja heitä liemikuutiot sekaan. Tällä välin kannattaa paloitella juustot pieniksi paloiksi jolloin ne sulaa nopeammin. Kun liemi on valmis laitetaan Koskenlaskijajuustopalat kattilaan ja sekoitetaan koko ajan. Kun juusto on sulanut lisätään sinihomejuustopalat, ja muistetaan edelleenkin sekoittaa. Siinä vaiheessa kun myös sinihomejuusto on sulanut, lisätään pikkuhiljaa jauhoja keittoon koko ajan sekoittaen. Tätä jatketaan kunnes ollaan saavutettu haluttu koostumus. Tässä vaiheessa voi myös lisätä haluamiaan mausteita (kuten esim. pippuria), mutta sinihomejuuston suolaisuuden takia suolaa tuskin tarvitaan. Lopuksi laitoin keitton lautaselle, ja ripottelin päälle tuoretta basilikaa. Kyllä lähtee, niin nälkä kuin kylmäkin. :-)
Tietääkö joku kuka tämän mestan sisustussuunnittelija on?
Tiistaina 21. Lokakuuta 2008 kello 10:52
Ajattelin vain että jos joku tietää niin voisin vaikka laittaa sille sähköpostia. Meinaan vain että hän voisi olla sopiva henkilö laittamaan hieman lisää särmää meidän sairaankuljetusasemille. Ajatelkaa kuinka tuollainen työympäristö tekisi hyvää wäsyneille ja ehkä jopa hieman stressaantuneille sairaankuljettajille, sairaankuljetusesimiehille ja yrittäjille.
Kuvitelkaa vaikka tilanne jossa kuumeessa oleva työntekijä soittaa lähiesimiehellensä ja kertoo jääneensä sairaslomalle. Tietenkin esimies saattaa tällaisessa tilanteessa kehittää enemmän tai vähemmän lievää stressiä siitä että löytyykö tuuraajaa, vai käykö tässä niin että joutuu itse jäämään aamulla vuoroon. Mutta jos esim. Nummelan asemapaikka olisi edes vähän tuon näköinen, niin voisin vaikka käydä uimassa delfiininen kanssa hetken tai istua sen saman altaan reunalla ja ottaa paikan Feng Shuista kaiken irti.
Ja sen jälkeen voisin pirteänä ja henkisesti vahvana ryhtyä soittamaan porukkaa duuniin, ja voisihan se olla että tulijoita olisi runsaastikin. Tuollaiset asemapaikat voisi meinaan olla aika hyvä houkutin tulla tekemään jonkun (tietenkin rauhallisen) työvuoron. Ja saatuani työvuorolistassa olevan puutteen hoidettua voisin ryhtyä syömään lounaani tilassa joka sijaitsee jonkun übersuuren akvaariosäiliön pohjassa lasikuvun alla ja samalla katsoa kuinka toinen toisiaan upeampia kaloja yms. otuksia liikkuisi yläpuolellani. Ja sen jälkeen päiväunet jonkun (keinotekoisen mutta kuitenkin) aidon näköisen vesiputouksen vieressä, jossa veden äänet toisivat minulle mahtavat unet. Tietenkin pitäisi olla WC (jossa on tietenkin joku kullattu pöntön reunus joka on sopivan hellä väsyneen lanssarin p*rseelle) vieressä, koska kaikkihan se tietää että veden ääni tekee ihmeitä diureesille.
Niin, eli oliko sitä tietoa? Voihan se tietenkin olla että nuo valmiuskorvaukset ja Kelan kyytitaksat eivät ihan riitä...
Luin tänään Ilta-Sanomien nettiliitteestä mielenkiintoisen uutisen, joka valasi uskoa siihen että joskus tutkimuksiin osoitetut rahat ovat joka sentin arvoisia. Tämä koskee tietenkin vain sellaisia tutkimuksia joiden tulokset ovat minulle mieluisia, kaikki nuo muut tutkimukset voisi jättää tekemättä ja suunnata rahat paremmin. Tämä tutkimus koski olutta, ja vaikka en juo sitten mitenkään runsaasti niin minä olen kyllä ehdottomasti hyvän oluen ystävä. Tämä tutkimus on tehty Britanniassa, ja siinä olutjuonnin hyvät puolet oli kiteytetty kymmeneen ”käskyyn”. Käydäänpäs nuo läpi ihan näin pikaisesti.
1. Kohtuullinen olutkulutus antaa suojaa helikobakteereilta, jotka taas aiheuttavat mahatulehduksia ja vatsahaavoja. Eli verta pyllystä, not nice...
2. London Collage-yliopiston mukaan kaljamaha ei mitenkään suoranaisesti liity juodun oluen määrään. Joten se siitä sitten. Eli jos yksinkertaisesti jättää kaiken tuon oluen kanssa syödyn roskaruuan vähemmälle voi hyvällä omatunnolla juoda kaljaa...
3. Bissessä on runsaasti piitä ja mineraaleja jotka vahvistavat luita. Osteoporoosia? Ei meillä, otatko oluen?
4. 5000:lle brittimiehelle tehty tutkimus osoittaa että pari tuoppia (venyvä käsite tämäkin tietenkin) olutta päivässä vähentää merkittävästi kakkostyypin diabeteksen riskiä. Tarjoilija, pari tuoppia kiitos!
5. Olut sisältää polyfenoleita jotka vähentävät pahaa LDL-kolesterolia. Oluesta on myös löydetty sellaisia polyfenolimuotoja jotka ovat omiaan taistelussa rintasyöpää vastaan. Tohtori, saisinko kenties olutreseptin? Ja voiko Prisman kassaneiti vähentää Kela-osuuden mäyräkoirasta jos näytän Kela-kortin?
6. Oluessa on runsaasti B6-vitamiina joka estää sydäninfarkteja lisäämällä homokysteiinin muodostumista. Alkoholi myös ohentaa verta ja lisää hyvän HDL-kolesterolin määrää. Tuo ReoPro maksaa vissin 300 euroa ampulli, ja minun kokoiseen ihmiseen menee niitä ohjeen mukaan kolme kappaletta. Se on tonnin paukku. Eikös ”sixpäkk” ajaisi saman asian, ja se pudottaisi hoidon hintaa merkittävästi?
7. Suomalaistutkijat ovat huomanneet että miehillä jotka juovat pullon olutta päivässä on 40% pienempi riski saada munuaiskiviä, koska parantunut diureesi huuhtelee munuaiset. Virtsakivet tekevät kipeää, nöu dänx...
8. Tavallisesta tuopista saa 20% päivän kuitutarpeesta. Yksinkertaisella matematiikalla se tarkoittaa että vain viidellä tuopilla saadaan 100% päivän kuitutarpeesta. Vatsa kiittää ja voi hyvin, ja kakkakin on sopivan kiinteää...
9. Saksalaistutkimuksen mukaan yli 50-vuotiailla jotka nauttivat 1-3 olutta päivässä oli 42% pienempi riski sairastua dementiaan kuin absolutisteilla. Sitten siinä oli jotain höpöhöpö-juttuja siitä jos juo enemmän kuin sen kolme olutta, mutta sitä en jaksanut lukea niin tarkasti.
10. Ja sitten Cänädään jossa paikalliset tutkijat ovat tulleet siihen tulokseen että olut sisältää antioksidantteja, jotka jopa puolittavat riskin sairastua kaihiin. Eli näkökyky säilyy...
Jotta näin, varsin vakuuttavaa faktaa I must say. Tämä kaikkihan alkaa kuulostaa siltä että sakupalvelutuottajien kannattaisi tehdä jotain sopimuksia panimoiden kanssa, koska näiden mukaan olisi suorastaan kannattavaa pitää olutta lansseissa lääkkeinä, ja vielä aseman jääkaapit täynnä. Vuoronvaihdon yhteydessä voisi sitten jokainen juoda pari kuppia kahvia ja pari olutta. Kyllä hommat rullaisi, ei olisi sairaslomia eikä sairaseläkkeelle jääviä. I rest my case...
Ei nyt sentään, mutta kyllähän tulipalojen sammuttamisen perusperiaatteiden tunteminen kuuluu myös vapaaehtoisen meripelastajien peruskoulutukseen. Meren suuresta vesimäärästä huolimatta myös merellä saattaa syttyä tulipaloja, ja onhan olemassa myös saaria ja rannikkoalueita jossa meripelastuksen alukset voivat olla ensimmäisinä paikalla. Nipsulle oli siis tiedossa lisää koulutusta ja vielä enemmän harjoittelemista.
Nipsu heräsi aikaisin aamulla PR Reskjuun kannelta koska aurinko paistoi suoraan silmiin. Hän ei ollut tottunut heräämään näin aikaisin, koska Muumitalossa oli seinät Nipsun sängyn ympärillä eikä aurinko sen takia päässyt häiritsemään pahemmin. Nyt hän oli tosiaankin nukahtanut suunnilleen kesken lauseen PR Reskjuun kannella raskaan koulutuspäivän päätteeksi.
Nipsulla oli huutava nälkä. Onneksi myös tämän pelastusristeilijän väki heräsi auringon kanssa, ja aamupalavalmistelut olivat jo pitkällä. Nipsu olisi halunnut kahvia ja pannukakkuja, mutta joutui tyytymään kaurapuuroon ja teemukiin. No, puuron joukkoon sai sentään voisilmän joten Nipsu söi hyvällä ruokahalulla. Suurin syy hyvään ruokahaluun taisi kyllä olla iso nälkä, mutta Nipsun piti kyllä myöntää itselleen että se oli oikeasti jopa melko hyvää. Kapteeni T. Asmaani oli tyytyväinen siihen että puuro maistui, koska hän oli huolestuneena kiinnittänyt huomiota siihen että nuorille ei enää tuo vanha kunnon puuro maistunut. PR Reskjuulla se oli kuitenkin jokapäiväinen aamupala, koska se oli täyttävä, lämmintä, helppo valmistaa puhumattakaan siitä että se oli todella hyvää.
Aamupalan jälkeen meripelastajat veivät Nipsun Ankkalinnan pelastuslaitoksen ykkösasemalle sammutuskoulutusta varten. Koska sää oli mukavan aurinkoinen päättivät he kävellä keskuspelastusasemalle olevat kolmisen kilometriä Ankkalinnan läpi, ja samalla näyttää Nipsulle hieman Ankkalinnaa. Paloasemalla Nipsua otettiin taas kerran erittäin hyvin vastaan, ja vaikka ruoka PR Reskjuulla oli ollut hyvää oli paloaseman tarjottavat enemmän Nipsun mieleen. Hän sai vihdoin ja viimein sitä kovasti kaipaamansa kahvia, ja vieläpä tuoretta pullaa. Eli tämä koulutustilaisuus alkoi Nipsun mittapuun mukaan melkoisen mallikkaasti.
Ensin oli luvassa teoriakoulutusta, josta osa meni kyllä hieman Nipsun korvien yläpuolelta eli yli ymmärryksen. Nipsulle kerrottiin että tuli tarvitsee neljä asiaa jotta se säilyisi: palavaa materiaalia, lämpöä, happea ja katkeamaton ketjureaktio. Näistä Nipsu ei ymmärtänyt kuin ne kaksi ensimmäistä, se happihomma oli jossain siellä hieman riman alapuolella ja se ketjureaktio oli ihan hepreaa. Kouluttajan selitettyä asian kolmesti Nipsu jo väitti ymmärtävänsä, mutta rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta ettei se ihan niinkään ollut. Mutta Nipsu ajatteli että se kyllä sitten selviää käytännön harjoituksissa.
Aamupäivän teoriakoulutuksen jälkeen oli lounaan vuoro, ja asemalla oleva palomiesoppilas oli valmistanut pyttipannua. Maustepuoli oli hieman ärhäkkäämpi kuin Muumimamman ruuissa, mutta silloin kun kyse on ruuasta on Nipsu suhteellisen kokeiluhaluinen. Ja pienen alkujärkytyksen jälkeen Nipsu söi niin paljon ettei meinannut päästä lounaan jälkeen enää edes liikkeelle. Varsinkin ruokapöydästä löytynyt makea chilikastike sai Nipsun makunystyrät innostumaan, ja hän kyselikin mistä moista herkkua voisi hankkia lisää. Nipsulla oli taskussa pari kolikkoa, eikä hän voinut kuvitella käyttävänsä rahansa paremmin. Palomiehet kertoivat että sitä saa Ankkalinnan melkein kaikista kaupoista, mutta Nipsu sai kyllä heiltä yhden pullon ihan lahjaksi. Hän malttoi tuskin odottaa että pääsisi Muumilaakson jotta muutkin saisi kokeilla. Hän ei tosin kyllä ollut ollenkaan varma siitä että he pitäisivät siitä yhtä paljon kuin hän.
Lounaan jälkeen siirryttiin pihalle käytännön harjoituksiin. Siinä Nipsu sai sitten kokeilla niin sammutuspeittoa kuin jauhesammutintakin. Ensin hän hieman pelkäsi tuota tulta, mutta tukena ollut kouluttaja ja toinen sammutusvalmiudessa oleva palomies antoi rohkeutta. Ja kun homma lähti hyvin käyntiin, niin Nipsu sai vauhdin päälle. Ja hän odotti kovasti että pääsisi kokeilemaan letkua ja ihan aitoa suihkuputkea. Ja hän pääsikin käyttämään sitä, ja se oli sen verran hienoa että hän jopa pettyi hieman siinä vaiheessa kun kouluttaja vihelsi pelin poikki ja ilmoitti että koulutus on päättynyt.
Koulutuksen päättymisen jälkeen Nipsu oli ihan poikki, ja mietti miten hän ikinä jaksaisi kävellä kotiin Muumilaaksoon. Pelkkä ajatuskin hieman synkisti häntä, varsinkin kun ulkona alkoi jo olla hieman pimeää. Nipsu mietti ääneen jospa hän saisi nukkua yön meripelastusasemalla, mutta sen kuultuaan palomiehet ilmoittivat että Nipsu voisi kyllä nukkua heidänkin asemalla jos varavuode kelpaisi. Viimeistään tieto siitä että päivälliseksi olisi tarjolla lihamureketta ja aidoista perunoista tehty perunamuusi toimi sinettinä päätökselle jäädä paloaseman yövieraaksi. Saunakin olisi lämmin, ja sekin olisi Nipsulle uusi jännittävä kokemus. Nipsu oli tosin hieman huolissaan siitä mitä Muumiperhe ajattelisi kun hän ei tulisikaan kotiin, mutta A11:en esimies lupasi soittaa MU190:aan ja pyytää jos työvuoro voisi käydä kertomassa terveisiä. MU190:an porukka lupasi käydä Muumitalossa iltakahvilla ja välittää terveiset eteenpäin. Nipsu oli syvästi kiitollinen.
Keitto oli minun mielestäni todella hyvää, ja olin hyvin tyytyväinen kun selvisi että myös Pia piti siitä kovasti. Se ei nyt ole mikään erityisen light-mallinen, mutta eihän sitä joka päivä syödä. Mutta voisin hyvin kuvitella että tuo kävisi todella hyvin kaupaksi sakuasemalla jonain kylmänä talvipäivänä esim. liikenneonnettomuuskeikan jälkeen. Itse asiassa, tuonhan voisi ihan testata jossain vaiheessa ja tehdä työvuorolle evästä. :-)
1. Kohtuullinen olutkulutus antaa suojaa helikobakteereilta, jotka taas aiheuttavat mahatulehduksia ja vatsahaavoja. Eli verta pyllystä, not nice...
Nipsulla oli huutava nälkä. Onneksi myös tämän pelastusristeilijän väki heräsi auringon kanssa, ja aamupalavalmistelut olivat jo pitkällä. Nipsu olisi halunnut kahvia ja pannukakkuja, mutta joutui tyytymään kaurapuuroon ja teemukiin. No, puuron joukkoon sai sentään voisilmän joten Nipsu söi hyvällä ruokahalulla. Suurin syy hyvään ruokahaluun taisi kyllä olla iso nälkä, mutta Nipsun piti kyllä myöntää itselleen että se oli oikeasti jopa melko hyvää. Kapteeni T. Asmaani oli tyytyväinen siihen että puuro maistui, koska hän oli huolestuneena kiinnittänyt huomiota siihen että nuorille ei enää tuo vanha kunnon puuro maistunut. PR Reskjuulla se oli kuitenkin jokapäiväinen aamupala, koska se oli täyttävä, lämmintä, helppo valmistaa puhumattakaan siitä että se oli todella hyvää.
Ensin oli luvassa teoriakoulutusta, josta osa meni kyllä hieman Nipsun korvien yläpuolelta eli yli ymmärryksen. Nipsulle kerrottiin että tuli tarvitsee neljä asiaa jotta se säilyisi: palavaa materiaalia, lämpöä, happea ja katkeamaton ketjureaktio. Näistä Nipsu ei ymmärtänyt kuin ne kaksi ensimmäistä, se happihomma oli jossain siellä hieman riman alapuolella ja se ketjureaktio oli ihan hepreaa. Kouluttajan selitettyä asian kolmesti Nipsu jo väitti ymmärtävänsä, mutta rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta ettei se ihan niinkään ollut. Mutta Nipsu ajatteli että se kyllä sitten selviää käytännön harjoituksissa.