Tässä aivan loistavassa videopätkässä brittikoomikko Bill Bailey miettii eurooppalaisten ambulanssisireenejä ihan uudella tavalla. Sain aika hyvät naurut tähän pilviseen maanantaiaamuun, ja toivon että se tehoaa teilläkin samalla tavalla. :-)
Ja koska kaikki blogini lukijat eivät välttämättä osaa ranskaa (blogin kirjoittaja ei ainakaan osaa) niin tässä vielä Billin ranskalaisen ”sireenilaulun” (joka ei välttämättä ole sama asia kuin seireenilaulu) käännös. Tosin englanniksi, mutta se kieli on todennäköisemmin paremmin hallinnassa. Ainakin minulla. Have a nice day! :-)
Attention!
Nous sommes blessés
Nous avons un homme
Il s'appelle Jean-Michel
Sa jambe est cassé
Avec une jeune fille
Elle s'appelle Gisèle
C'est si belle
Ils ont montés dans un arbre
Pour faire l'amour
Il a adopté la position misionnaire - c'est populaire
Il est tombé
Sa jambe est cassé
Attention!
Attention
We are injured
We have a man
He's called Jean-Michel
His leg is broken
With a young girl
She's caled Gisèle
She's so beautiful
They climbed up a tree
To make love
They adopted the missionary position - Its popular
He fell
He broke his leg
Attention
''Bad politicians are sent to Washington by good people who don't vote'' - William Simon
Sunnuntaina 26. Lokakuuta 2008 kello 17:37
Eletään kunnallisvaaliaikoja. En ole katsonut yhtään ennustetta asiasta, mutta viime kerralla äänestysprosentti taisi hädin tuskin päästä 60 paremmalle puolelle. Ja silloin ei ollut myrsky äänestyspäivänä. Joten kuinka korkealle päästään tänään? En tiedä haluanko edes kuulla vastauksen tuohon kysymykseen. Me käytiin äänestämässä tuossa puolenpäivän jälkeen ja Nummelan lukiolla oli ihan kiitettävä määrä muita kansalaisia paikalla. Mutta kun me sen jälkeen kävimme katsomassa sairasta ystäväämme sairaalassa, kuultiin hoitajilta että Lohjan äänestyspaikka oli ollut hyvinkin hiljainen.
Ymmärränhän minä että kunnallispolitiikka saattaa olla melko tylsän oloista, mutta se on kuitenkin se asia joka vaikuttaa kenties kaikkein eniten meidän jokapäiväiseen elämäämme. Presidentinvaalit ovat varmasti ”seksikkäämmät”, mutta eipä siinä taida kovin paljon eroja olla tämän väsyneen lanssarin ja hänen perheensä jokapäiväisessä elämässä onko istuva presidentti Sauli Niinistö vai Tarja Halonen. Mutta kunnallispolitiikassa tehdään paljon päätöksiä jotka vaikuttavat suuresti mm. koulumaailmaan, terveydenhuoltoon, oman asuinalueensa kaavoitukseen jne.
Minä olen aina käynyt äänestämässä. Miksi? Koska minut on kasvatettu siihen että se on demokratiamme kulmakivi. Koska minä ihan vilpittömästi uskon että valta on kansalla. Voiko ehdokas kusettaa jättämällä vaalilupaukset täyttämättä? Tietenkin voi, mutta valveutunut kansa ei äänestä kyseistä ihmistä toista kertaa. Ja kun pelin henki on se ettei paskanjauhaaminen kannata, saadaan homma toimimaan. Lapsena käytiin aina koko perheen voimin äänestämässä, ja sitä perinnettä olemme jatkaneet omien lasten kanssa. Ja toivon hartaasti että he ovat joskus tämän kansalaisvelvollisuuden hyvin hoitavia ihmisiä. On jotenkin vaikea uskoa että kun maailmassa on kymmeniä maita jossa mellakoidaan, soditaan ja istutaan linnassa kymmeniä vuosia että kansa saisi äänestää ja sanoa sanottavansa, niin mm. täällä on suuri määrä ihmisiä jotka ottavat tämän oikeuden ilmeisesti itsestäänselvyytenä. Sen voisi myös ajatella niin että äänestämällä lunastaa itselleen oikeuden urputtaa asioista, mutta on hieman hankala ymmärtää miksi joku ”ei-äänestänyt” urputtaa siitä miten oman alueensa terveysasemat ovat auki...
Vihti kuuluu näissä vaaleissa niihin kuntiin jossa kokeillaan sähköistä äänestystä, ja nyt piti sitten ehdokkaan lisäksi tietää haluaako antaa äänensä sähköisesti vai perinteisesti. Minullahan on tunnetusti ”piippaavien ja vilkkuvien laitteiden syndrooma” (eli rakastan kotielektroniikkaa) joten valinta oli helppo. Homma toimi todella mallikkaasti ja helposti, ja jos laskennassa ei tule ongelmia olen ehdottomasti tämän järjestelmän kannalla. Äänten laskeminen luulisi tapahtuvan melko sujuvasti. Siinä vaiheessa kun äänestäminen onnistuu myös netissä, taidan kyllä vieläkin raahautua äänestyspaikalle ihan perinteen takia. Mutta toivon että nettiäänestys saadaan jossain vaiheessa toimivaksi, koska sillä saadaan ehkä moni uusi äänestäjä ”uurnille”.
Oli miten oli, äänestyspaikat ovat auki vielä reilut pari tuntia joten ”kipinkapin” äänestämään jos homma on vielä tekemättä. Itselleen sopivan ehdokkaan voi löytää jonkun vaalikoneen avustuksella (esim. tästä). Eikä se haittaa vaikka olet repinyt sen ilmoituksen äänestysoikeudesta, homma onnistuu myös ilman sitä. Koko hommaan ei mene kuin hetki, ja siitä saa hyvän mielen lisäksi vähän raikasta ilmaa. :-)
Traumapotilaan uudet hoitolinjat Fingerporin kaupungissa...
Lauantaina 25. Lokakuuta 2008 kello 00:02
Tämä sarjakuva on Pertti Jarlan piirtämä aivan ilmiömäisen hyvä Fingerpori, joka ilmestyy mm. Helsingin Sanomissa. Olen saanut monet hyvät naurut, ja siinä on muistaakseni joskus aikaisemminkin ollut tabisjuttuja. Eikä tämäkään strippi tuottanut pettymystä. :-) Onhan tässä traumapotilaan hoitoprotokollassa se hyvä puoli ettei niitä potilaita tule ainakaan ylinesteytettyä. Pitää vaan varoa että noita akupunktioneuloja työnnetä liian syvälle jolloin mahdolliset vuodot saattavat pahentua ilman tuota Ringeriäkin... ;-)
Tänään tuli positiivinen yllätys. Ei siis ollenkaan sellainen joka osuu kohdalla joka kertaa kun kysyy Mr. Otolta mikä käyttötilimme saldo mahtaa olla. Ne ovat yleisesti ikäviä yllätyksiä. Tai ei ne oikeastaan ole edes yllätyksiä, vaan oikeastaan vaan ”ikäviä”. Yllätymomentti hävisi joskus vuonna 1996 kun aloitin nämä lanssarin hommat. No, oli miten oli niin tänään tuli siis positiivinen yllätys. Ja uskokaa tai älkää, mutta se liittyi meidän postilaatikkoon. Jep, juuri se sama laatikko joka on yleensä täynnä laskuja. No, oli niitä laskujakin tänään mutta oli siinä muutakin: painotuoreita Väsyneen Lanssarin Päiväkirja-palapelejä.
Päivällisen jälkeen ruvettiin lasten kanssa tekemään meidän perheeseen jäävän palapelin. Venla kyllästyi melko nopeasti, koska rehellisyyden nimissä on todettava että se on ehkä hänelle hieman vaikea. Paloja on aika paljon, mutta ennen kaikkea värimaailma on sen verran tumma melkein joka paikassa että se tuottaa hieman haastetta. Ei sen tekemiseen kyllä kovin kauan mennyt. Unohdin katsoa kelloa, mutta olisikohan ollut puolen tunnin paikkeilla. Eikä mitään suuria ongelmia. Ilokseni pystyin myös toteamaan että laatu tuntu olevan kohdallaan, mutta se oli yksi tärkeä syy miksi päätin tilata nuo palapelit Suomesta. Näin vaikkakin ulkomailta olisi saanut ne halvemmalla. Mutta tiedättehän miten se menee, köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa...
Jos et ole vielä ottanut osaa arvontaan onnistuu se helpoiten klikkaamalla ruudun oikeassa yläreunassa olevaa arvontalinkkiä (tai vaikkapa tästä), ja jättämällä kommentti arvontaketjuun. Vielä ehtii, aikaa on jäljellä reilu viikko. :-)
3-vuotias Venla-tyttäreni on 97% prinsessafriikki. Jäljelle jäävät 3% koostuu sitten aika pitkälti Muumeista. Siitä hetkestä kun hän herää aamulla siihen hetkeen että Nukku-Matti saa hänet vihdoinkin selätettyä puhutaan sitten ”rinsessaa”. On prinsessapukuja, prinsessaelokuvia, prinsessakirjoja, prinsessakuvia, prinsessatarroja ja muuta prinsessarekvisiittaa. Ja kun on iltasadun aika ilmestyy sänkyyn aina se sama Disneyn satukirja josta löytyy Tuhkimo. Eikä se todellakaan ole mikään lyhyt versio. Aina välillä minä yritän varovaisesti tiedustella jospa Hänen Korkeudelle sopisi jokin muu satu. Ja on tullut varsin selväksi että mahdollisuus siihen että hän suostuisi johonkin muuhun on about yhtä iso kuin että Joulupukin lentävä poro jäisi henkiin törmättyään auringon kanssa...
Näin tänäänkin, enkä jaksanut edes ehdottaa mitään muuta. Jossain vaiheessa ymmärsin kuinka monta kertaa tuota satua on luettu, kun menin eräässä kohdassa sanomaan sanan ”vaate” eikä ”puku”. Alkoi hirveä valitusvirsi:
- ”Isi, sinä et sanonut puku! Et sanonut puku! Mikset sanonut puku? Mikset??? ISIIII???”
Hoh hoh sanon minä, nyt ollaan siis päästy tähän vaiheeseen... Muistan hyvin kun Veetillä oli tämä sama vimma. Eli siis se että hän muisti pelottavan hyvin nuo sadut ulkoa. Ja jokaisesta pienestä virheestä tuli iso vastalauseiden tulva josta oli rivien välistä luettavissa jotain malliin ”et oikeasti välitä kun et edes lue oikein”. ;-) Veetin kohdalla saduissa oli sentään enemmän vaihtelua, eikä pelkästään Tuhkimoa koko h*lvetin rahalla...
Ymmärränhän minä että kunnallispolitiikka saattaa olla melko tylsän oloista, mutta se on kuitenkin se asia joka vaikuttaa kenties kaikkein eniten meidän jokapäiväiseen elämäämme. Presidentinvaalit ovat varmasti ”seksikkäämmät”, mutta eipä siinä taida kovin paljon eroja olla tämän väsyneen lanssarin ja hänen perheensä jokapäiväisessä elämässä onko istuva presidentti Sauli Niinistö vai Tarja Halonen. Mutta kunnallispolitiikassa tehdään paljon päätöksiä jotka vaikuttavat suuresti mm. koulumaailmaan, terveydenhuoltoon, oman asuinalueensa kaavoitukseen jne.
Vihti kuuluu näissä vaaleissa niihin kuntiin jossa kokeillaan sähköistä äänestystä, ja nyt piti sitten ehdokkaan lisäksi tietää haluaako antaa äänensä sähköisesti vai perinteisesti. Minullahan on tunnetusti ”piippaavien ja vilkkuvien laitteiden syndrooma” (eli rakastan kotielektroniikkaa) joten valinta oli helppo. Homma toimi todella mallikkaasti ja helposti, ja jos laskennassa ei tule ongelmia olen ehdottomasti tämän järjestelmän kannalla. Äänten laskeminen luulisi tapahtuvan melko sujuvasti. Siinä vaiheessa kun äänestäminen onnistuu myös netissä, taidan kyllä vieläkin raahautua äänestyspaikalle ihan perinteen takia. Mutta toivon että nettiäänestys saadaan jossain vaiheessa toimivaksi, koska sillä saadaan ehkä moni uusi äänestäjä ”uurnille”.
Tänään tuli positiivinen yllätys. Ei siis ollenkaan sellainen joka osuu kohdalla joka kertaa kun kysyy Mr. Otolta mikä käyttötilimme saldo mahtaa olla. Ne ovat yleisesti ikäviä yllätyksiä. Tai ei ne oikeastaan ole edes yllätyksiä, vaan oikeastaan vaan ”ikäviä”. Yllätymomentti hävisi joskus vuonna 1996 kun aloitin nämä lanssarin hommat. No, oli miten oli niin tänään tuli siis positiivinen yllätys. Ja uskokaa tai älkää, mutta se liittyi meidän postilaatikkoon. Jep, juuri se sama laatikko joka on yleensä täynnä laskuja. No, oli niitä laskujakin tänään mutta oli siinä muutakin: painotuoreita Väsyneen Lanssarin Päiväkirja-palapelejä.
Päivällisen jälkeen ruvettiin lasten kanssa tekemään meidän perheeseen jäävän palapelin. Venla kyllästyi melko nopeasti, koska rehellisyyden nimissä on todettava että se on ehkä hänelle hieman vaikea. Paloja on aika paljon, mutta ennen kaikkea värimaailma on sen verran tumma melkein joka paikassa että se tuottaa hieman haastetta. Ei sen tekemiseen kyllä kovin kauan mennyt. Unohdin katsoa kelloa, mutta olisikohan ollut puolen tunnin paikkeilla. Eikä mitään suuria ongelmia. Ilokseni pystyin myös toteamaan että laatu tuntu olevan kohdallaan, mutta se oli yksi tärkeä syy miksi päätin tilata nuo palapelit Suomesta. Näin vaikkakin ulkomailta olisi saanut ne halvemmalla. Mutta tiedättehän miten se menee, köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa...
Näin tänäänkin, enkä jaksanut edes ehdottaa mitään muuta. Jossain vaiheessa ymmärsin kuinka monta kertaa tuota satua on luettu, kun menin eräässä kohdassa sanomaan sanan ”vaate” eikä ”puku”. Alkoi hirveä valitusvirsi: