''A leader leads by example, whether he intends to or not''
Tiistaina 4. Marraskuuta 2008 kello 23:31
Taas on tullut aikaa vietettyä Arcadassa johtamiskurssilla. Heti alkuviikosta kolme päivää, mutta onneksi tiistai meni taas hyvin pitkälti 100% case-tyyppiseen johtamisharjoitteluun (vaihtelu virkistää). Ja tällä kertaa päätin tehdä asiat ihan toisella asenteella, vaikka luvassa olikin ensihoidollisesti vaativia tapauksia.
Koordinaattorimme Simo Ekman on aina korostanut ettei tämän kurssin simulaatioharjoituksissa katsota kovin paljon lääketieteellistä puolta, vaan keskitytään enemmän tuohon johtamiseen. Se onkin pitänyt paikkaansa, mutta kyllä olemme jonkin verran puhuneet myös lääketieteistä. Ollaan puhuttu siitä ihan virallisesti, mutta myös muutenkin esim. lounaalla ja muilla tauoilla. On ollut mielenkiintoista miten erilaisia toimintatapoja ja hoitoprotokollia löytyy näinkin pienessä maassa. Tämä onkin ehkä tämän johtamiskurssin tärkeimpiä anteja, eli se että oppilaina on esimiehiä ympäri Suomea ja tämä luo loistavan pohjan erittäin antoisille keskusteluille.
Anyway, takaisin siihen asenoitumiseen. Nyt päätin että minä keskityn puhtaasti johtamistaktiikkaan ja hoidollinen puoli tulee sitten perässä. Päätin että sijoitun oikein (metri tai pari etäisyyttä potilaasta) ja etten lyhyen tervehtimisen jälkeen koske potilaaseen. Annoin selviä käskyjä tiimini jäsenille, ja yritin varmistaa että ne menivät perille. Yritin korostaa kommunikaation tärkeyttä (”talk to me people”) ja asetin välitavoitteita. Minulla oli johdettavanaan tilanne jossa potilas oli kaatunut piha-alueella, ja ensin kohteeseen tullut perusyksikkö pyysi apua. Tulimme kollegan kanssa kohteeseen hoitoyksikkönä ja totesimme että potilaalla on 30/min syketaajuus ja EKG:ssä totaaliblokki.
Totaaliblokki hoitui nätisti ulkoisella tahdistuksella, mutta minun on pakko todeta että a) selvä käskyttäminen, b) korostettu kommunikaatio, c) johtajan sijoittelu ja ”hajurako” potilaaseen sekä d) välitavoitteet toimivat erinomaisesti. Nyt kiinnitin erityisen paljon huomiota välitavoitteisiin (”seuraava tavoite on saada ulkoiselle tahdistukselle hyvä vaste”), ja totesin kyseisen taktiikan olevan erittäin hyvä työkalu. Pakko todeta että tuolla johtamiskurssilla on tullut vastaan todella hyviä asioita, ja luulen että johtamistyylini (sekä hallinnollinen että operatiivinen) tulee muuttumaan aika paljon seuraavan puolen vuoden aikana. Mutta se tulee vaatimaan paljon tietoista duunia. Nyt olen oivaltanut kuinka paljon olen tähän asti ”lillunut edestakaisin rantavedessä”, ja että nyt pitää ehdottomasti keskittyä tietoisesti johtamiseen. Pakko todeta että todella erinomainen kurssi. Huomenna taas Arcadaan, ja erittäin mielenkiintoisia aiheita tiedossa. :-)
KOMMENTOI - jo 6 kommenttia
Uuno Turhapuro vs ’’kuollut’’ Wäsynyt Lanssari & The Händ...
Sunnuntaina 2. Marraskuuta 2008 kello 19:59
Eilen oli luvassa elämäni ensimmäiset ihan aidot ”vakavasti otettavat” naamiaiset. Tiedän, onhan tuo ehkä vähän säälittävää mutta minkäs sille voi. Kuten kerroin jo eräässä
aikaisemmassa blogimerkinnässä, niin käytiin
Punanaamio-liikkeessä etsimässä itsellemme puvut ja niihin hieman rekvisiittaa. Lähtökohtana minulla oli se että mitä vähemmän minun rumasta naamasta näkee, sitä parempi. Kauniin vaimoni kohdalla minulla oli sitten aika lailla erilainen ajatusmaailma ... ;-)
Ensin naureskeltiin että pitäisikö minun pukeutua sairaankuljettajaksi ja vaimoni hoitajaksi, ja olisihan ainakin ollut aidon tuntuisia asusteita. Punanaamio-liikkeestä löytyi tosiaankin suhteellisen helposti sopivat puvut, ja näin Piasta tuli Pirutar ja minusta Kuolema. Otettiin sitten vielä vähän rekvisiittaa, ja olin (kuten hyvin tiedätte tässä vaiheessa) aika lailla täpinöissäni tuosta irtokädestä. Ajattelin heti että laitan sille vielä tipan, mutta siinä vaiheessa en ollut vielä suunnitellut sen enempää.
Lauantaina laitoin sille sitten tipan (isolla kanyylillä tietenkin) ja letkutin siihen (vanhaksi menneen) 100 ml NaCl-pullon. Sitten vielä kolmitiehana ja pari ruiskua. Käytin tyttäreni vesivärejä ja värjäsin NaCl-pullon sisällön punaiseksi ja sitten niihin pariin ruiskuun vihreää ja lilaa tavaraa. NaCl-pulloon kirjoitin vielä että ”Blood Tonic”, kun se oli hieman laihan näköistä. Omaan pukuun kuului kaapu, vyö, hanskat ja naamio, ja sen lisäksi vaan sitten mustat suorat housut ja maihinnousukengät. Pakko myöntää että olin hyvin tyytyväinen. Myös vaimoni Pirutar-asuste oli erittäin onnistunut, ja hän oli todella upea näky. :-)
Naamiaisjuhlat olivat mielestämme erittäin onnistuneet, ja vajaa parisataapäinen juhlaporukka otti täysillä kaiken ilon irti. Oli todella hienoa huomata että valtaosa oli nähnyt kovasti vaivaa omien asusteiden kanssa, ja siellä oli paljon hienoja pukuja. Osa oli mennyt sieltä missä aita on matalin tai jopa nurin, mutta ne edustivat hyvin pienen osan porukasta. Huomasin nopeasti että pukuni oli onnistunut myös muiden mielestä, ja varsinkin kestolääkepöllyssä oleva The Händ aiheutti runsaasti reaktioita, ihastuksesta inhoon. Maskin pidin tiiviisti naamallani koko illan (iltakuudesta yökahteen) vaikka se olikin hieman tukala aina välillä. Varsinkin kun Pirutar ja Kuolema & The Händ kävivät aika lailla ahkerasti discoilemassa tanssilattialla. Ilma-aukko oli aika pieni, ja minulla on aika isot keuhkot. Sainkin aina ns. tuplahelpotuksen kun kävin WC:ssä, koska a) sain rakkoni tyhjennettyä ja b) sain olla minuutin ilman sitä naamaria. Pystyin juomaan viinaa pilliä käyttäen ja söin pöydistä löytyviä suolitikkuja... ;-)
Ja vaikka olin huomannut että pukuani pidettiin aika pelottavana, olin hyvin yllättynyt kun minut kutsuttiin lavalle paras puku-kisassa. Ja loppujen lopuksi kävi niin että jäin miesten sarjassa toiseksi, häviten ainoastaan Uuno Turhapurolle. Mutta pakko todeta ettei v*tuta yhtään, koska hävisin selvästi paremmalle. Herra Turhapuro imitoi esikuvaansa niin loistavasti ettei ollut mitään epäselvyyttä voittajasta. Mutta olin kieltämättä hieman ylpeä siitä että pääsin ensimmäisissä oikeissa naamiaisissa pukukilpailussa toiseksi. :-)
Mutta tosiaankin, erittäin onnistuneet bileet. On muutenkin ollut todella hieno viikonloppu, kun meillä on ollut Pian kanssa kahdenkeskeistä laatuaikaa. Olen nauttinut joka hetkestä, ja patterini ovat latautuneet. Kyllä lähtee! :-)
KOMMENTOI - jo 8 kommenttia
Noista Väsyneen Lanssarin Päiväkirja-palapeleistä vielä...
Sunnuntaina 2. Marraskuuta 2008 kello 19:13
Olen ymmärtänyt että lukijoiden joukossa on henkilöitä jotka enemmän tai vähemmän vakavasti ovat kiinnostuneita ostamaan tuollaisen Väsyneen Lanssarin Päiväkirja-palapelin. Ja varsinkin mikäli arpaonni ei osu kohdalle. Nyt on sitten tiedossa että Orvokkiii, Linjo ja Terppana ovat onnellisia palapeliomistajia ja te muut jäätte ilman. ;-)
Mutta jos nyt joku ihan oikeasti haluaa sellaisen pelin, niin se onnistuu kyllä. Mutta kuten taisi olla puhetta jo aiemmin jossain kommenttiketjussa niin ei tuo hinta nyt ihan toooosi halpa ole. Laskin äsken että se on noin 20 euroa (+ postituskulut jos pitää postittaa), mutta ainahan voi lohduttautua sillä ettei maailmassa kovin montaa samanlaista ole ja se on kotimainen tuote. Enkä ota voittoa ollenkaan, vaan se menee ihan rakkaudesta tuohon blogiin ja halusta pitää lukijoista huolta. :-)
Eli jos haluatte ostaa Väsyneen Lanssarin Päiväkirja-palapelin (koko noin 20cm x 30 cm ja 96 palaa) niin laittakaa mailia osoitteeseen
stende@vasynytlanssari.net ja tehkää
sitova tilaus omalla nimellä (nämä tiedot tulevat tietenkin vain ja ainoastaan minun käyttööni)
viimeistään 17.11.2008 (jolloin palapelit ehtivät omistajilleen ennen Joulua). Tulen myös ottamaan rahat tilille etukäteen, koska en halua joutua tilanteeseen jossa minun pitää maksaa lasku tavarantoimittajille ihan omilla rahoilla. Meidän perheeseen yksi tuollainen palapeli on ihan riittävä muistoksi, emme tee mitään kymmenellä kappaleella. Puhumattakaan siitä että niillekin 200 eurolle on varmasti parempaakin käyttöä...
Jotta näin... Ja vielä suuri kiitos vilkkaasta osallistumisesta tuohon palapeliarvontaan! :-)
KOMMENTOI - jo 15 kommenttia
Happy Halloween!
Lauantaina 1. Marraskuuta 2008 kello 18:03
Kulhossa tietenkin teidän kuolevaisten arvat...
KOMMENTOI - jo 16 kommenttia
Ulkona ulvoo kylmä tuuli joka tuntuu luissa asti. Pimeys laskeutuu, ja sen suojassa epämääräiset hahmot liikkuvat sulavasti varjosta toiseen. Kaikki kunnon ihmiset pysyvät kotiensa suojassa ja lämmössä, ulkona liikkuu ainoastaan sairaankuljetuksen, poliisin, pelastustoimen ja Pimeyden Voimien edustajia. On aika. On aika suorittaa odotettu Arvonta...
Ensimmäinen arpa...numero 12, eli Orvokkiii...