Täällä päin asustelevat (kuten monessa muussakin paikassa Suomessa) tietävät, että kun myrsky tulee on sähkökatko melko todennäköinen ongelma. Näin tänäänkin. Olin juuri lukemassa Ilta-Sanomien nettiliitteestä miten Etelä-Suomessa myrskyää tänä yönä oikein kunnolla, kun tuli pimeys. No, Venla vähän säikähti mutta Veeti on jo kokenut tämän niin monta kertaa että otti tottuneesti Harry Potter-kirjansa alakertaan ja rupesi lukemaan kynttilävalossa. Venla nukahti sohvalle, edellinen mittaus osoitti että kuumetta on 39.8C. Onneksi tuo parasetamoli tehoaa hyvin. :-) Vaimoni on paikallisessa terkkarissa, ensin kokouksessa ja sitten yövuorossa. Laitoin äsken viestin meidän ”pimeydestä”, mutta hän ei ole vielä ehtinyt vastata. Hoitotyö on haastavaa pimeydessä (vaikka enhän minä vielä edes tiedä vaikuttiko sähkökatko teveysasemalla), sen tietää jokainen sairaankuljettaja omasta takaa erittäin hyvin.
Omaan kännykkään tuli äsken viesti että ”oma palokuntani” Vanhan Käpylän VPK Helsingissä lähtee liikkeelle (kyse oli siis Helsingin hätäkeskuksen hälytysviestistä). Myrskyvahinkokeikkaa pukkaa varmasti paljon, ja haluankin esittää toivomuksen niin Vanhan Käpylän kavereille kuin kaikille muillekin Suomen palomiehille (”vapaaehtoisuusasteesta” riippumatta) että olisivat tarkkaavaisia. Usein myrskyvahinko- ja vauriopuukeikkoja ei oikeastaan pidetä ”oikeina keikkoina” ja se on yksi syy miksi ne ovat niin helvetin vaarallisia. Ikäviä työtapaturmia on tapahtunut, ja toivon hartaasti ettei tänä yönä tapahdu mitään sellaista. Ja tietenkin haluan lähettää terveisiä myös tänä yönä työtä tekeville sairaankuljettajille ja poliiseille. Ei ole herkkua...
Lähdettiin kollegan kanssa keikalle tuonne metsän keskelle, aiheena taisi olla rintakipu tai joku muu yleinen ”ränsistyminen”. Jossain vaiheessa matkaa oltiin kohdassa jossa tie oli suora, näkyvyys hyvä (tehtävä tapahtui päiväsaikaan), ajokeli erinomainen ja kuljettaja (erittäin kokenut kollega) virkeä. Nopeutta oli sopivan paljon, eli enemmän kuin mitä nopeusrajoituksessa sanotaan mutta kaukana mistään ”voitto tai kuolema”-kyydistä. Yhtäkkiä oikealta vasemmalle tien yli juoksi peura, ja olimme (jälkeenpäin) työparin kanssa yhtä mieltä siitä että kyseessä taisi oli suurin yksilö 100 km säteellä. Työpari reagoi mallikkaasti, jarrutti ja väisti hallitusti hieman oikealle jolloin kierrettiin tuo peura ”peräpuolelta”. Mutta kaikista näistä hyvistä asioista ja olosuhteista huolimatta meidän ja peuran väliin ei varmasti olisi saanut mahtumaan edes sunnuntaihesaria. Hetken aikaa siinä piti tasoitella hengitystä. Ajan tätä kyytiä maaseudulla joten tietenkin jonkinlaisia vastaavia läheltäpiti-tilanteita on ollut aikaisemminkin, mutta ei koskaan näin lähellä.
Joten on se pakko todeta että kyllä otamme melkoisia riskejä tuossa liikenteessä. Muut autoilijat sentään (yleensä) näkyvät, ja (melkein) kaikki toimivat samojen pelisääntöjen mukaan. Mutta nuo hirvet ja peurat ovat sitten ihan eri asia. Nuo pillit estää varmasti osan vaaratilanteista, mutta valtaosa sairaankuljettajista (minut mukaan lukien) käyttää pillejä öisin vain tarvittaessa. Olisiko se jotenkin mahdollista että jokainen hirvi ja peura käyttäisi heijastinliiviä? Tai että opettelisivat katsomaan oikealle ja vasemmalle ennen tien ylittämistä? Meinaan jos sen pystyy opettamaan alle kouluikäiselle lapselle, niin miten se voi olla niin helvetin vaikeaa aikuisen hirven kanssa? No, pakkohan se on myöntää että niitä hirviä ja peuroja on vielä vaikeampaa saada koulutustilaisuuksiin kuin keskiverto sairaankuljettajaa... ;-)
Vaimoni aloitti eilen illalla loman jälkeiset työt (vaimoni on siis yöhoitaja), ja minä olin kotona jälkikasvun kanssa. Venla tuli jo iltayhdeksän jälkeen ilmoittamaan että häntä väsyttää, ja että isi saisi mielellään raahautua yläkertaan peittelemään. Ihmettelin tuota homma hieman, koska lapsemme ovat molemmat melkoisia iltavirkkuja. Venlan yö meni hieman levottomasti, ja viimeistään siinä vaiheessa kun hän torkkusi kanssani sohvalla aamupäivällä tiesin että taitaa joku pöpö olla likan kimpussa. Kuumemittari ositti sen minkä jo tiesinkin, kuumetta on ja vieläpä miehekkäät 39,6C.
Vanha ystävämme makaa siis paikallisessa sairaalassa, ja siellä on tullut viime aikoina käytyä käytännössä melkein joka päivä kun olen ollut vapaalla. Useimmiten Venla on ollut mukana, koska 3-vuotiasta ei tietenkään voi vielä jättää kotiin ilman aikuista. Veeti on jo sen verran vanha että hän on pääsääntöisesti jäänyt kotiin siinä vaiheessa kun muu perhe on lähtenyt kohti sairaalaa. On ollut yllättävää kuinka hyvin Venla on jaksanut olla sairaalassa, joten kai hän on saanut aika tuhdin annoksen hoitajageenejä DNA-ketjuunsa. Siellä hän suoristaa peittoja ja seurailee (tosin tietenkin hieman vaihtelevalla) mielenkiinnolla sairaalaelämää. :-)
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126