On se ihmeellistä miten pienillä laiminlyönneillä voi olla kohtalokkaita seurauksia elämässä. Tätä pitää ehdottomasti näyttää tuolle jälkikasvulle. Että jos pipon unohtaminen voi johtaa tällaiseen, niin mitäköhän kaikkea voi tapahtua jos jättää esim. läksyt tekemättä... ;-)
''A meeting is an event where minutes are taken and hours wasted'' - James T. Kirk
Perjantaina 12. Joulukuuta 2008 kello 23:37
Työelämä ja sen kokoukset... Tiedän monta henkilöä jotka eivät pidä niistä yhtään, ja nämä ovat usein sitä mieltä että niissä menee ihan helvetisti aikaa hukkaan. Aikoinaan minun työelämääni ei kuulunut kuin ne pari-kolme työpaikkakokousta vuodessa, mutta jo niistä pystyi toteamaan yhden asian: niissä menee ihan pirusti aikaa. Minä olen tosin sitä mieltä ettei se pääsääntöisesti ole hukkaan heitettyä.
Nykyisen esimiesaseman takia niitä kokouksia on jonkun verran enemmän kuin ne pari-kolme per vuosi, mutta onneksi ei päivittäin eikä edes joka viikko. Itse asiassa voi mennä useita viikkoja ettei ole ensimmäistäkään, toisaalta tällä viikolla oli kaksi. Anyway, nämäkin kokoukset ovat venyneet suhteellisen pitkiksi. Joten miksi en sitten ole sitä mieltä että ne ovat ajanhaaskausta? Jos olisi jatkuvasti useampi kokous päivässä tai edes viikossa, niin olisin melko suurella todennäköisyydellä erittäin hajalla. Mutta minä koen että kokouksista on todella paljon hyötyä, varsinkin jos ne vedetään läpi särmästi mutta rennosti. Niissä käydään keskustelua, päästetään ulos vähän höyryä, jaetaan mielipiteitä, tehdään (hyviä, huonoja tai jopa helvetin huonoja) päätöksiä, luodaan henkilösuhteita, saadaan aikaiseksi vatsahaavoja (kahvi) ja ylipainoa (munkit, pullat yms.)...
So what jos nuo kokoukset venyvät hieman, jos niistä kerran on hyötyä? Mielestäni kannattaa enemmän miettiä kokouksien määrää ja pyrkiä pitämään se kohtuullisena. Kokouksia on myös turha pitää ihan vaan sen pitämisen ilosta, eli kyllä niissä mielellään saisi olla jotain ennakkoon suunniteltua asialistaa. Sitä ei tosin aina kannata seurata ihan orjallisesti. Kokoukset jossa ihmiset pääsevät avaamaan suunsa toimivat kokouksen lisäksi myös työnohjaustilaisuutena, kehityskeskusteluna, terapiatuokiona ja ruokatuntina. Viisi hyötyä yhdellä tilaisuudella, se on tehokkuutta se.
Olen kyllä tietoinen siitä että tämä minun positiivinen ajatusmaailma kokouksista ei välttämättä sovellu kaikille aloille. Ja ymmärrän hyvin että neljä enemmän tai vähemmän tyhjänpäiväistä kokousta per työpäivä voi aiheuttaa aika paljon tuskaa, varsinkin jos olisi jotain muutakin tekemistä. Ja kun työt ei saada valmiiksi työpäivän aikana kaikkien kokouksien takia, niin sitten viedään nuo työt kotiin. Ja perhe kiittää...
Voisiko nuo kokoukset sitten vetää läpi hieman tehokkaammin ja nopeammin? Varmasti. Ketosella ja Myllyrinteellä on yksi näkemys asiasta. En ole varma että toimisiko se meillä, mutta taidan jättää kokeilematta... ;-)
...latausta. Aiemmin syksyllä keksin ajatuksen teettää noita ambulanssipalapelejä (menevät muuten huomenna postiin, tilaajille tiedoksi), ja olin alunperin suunnitellut järjestäväni kyseisen arvonnan tämän blogin 100 000:n latauksen kunniaksi. No, enhän minä tietenkään jaksanut odottaa vaan pistin arvonnan heti pystyyn (tietyissä asioissa minulla ei ole ollenkaan kärsivällisyyttä). En ole viime viikkoina ollenkaan seurannut noita latausmääriä, mutta nyt muistin että se tasalukuhan pitäisi olla aika lähellä. Niin se olikin, ja olin itse asiassa jopa hieman myöhässä. Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan 100 000:s lataus tapahtui joskus itsenäisyyspäivän tienoilla. Ehkä pieni määrä (reilussa kahdessa vuodessa) moneen suosittuun blogiin verrattuna, mutta henkilökohtaisesti olen hyvin tyytyväinen. Varsinkin kun ottaa huomioon että perustin tämän blogin lähinnä vanhoja ystäviä varten, ja tieto asiasta lähti aikoinaan sähköpostitse about 30:lle henkilölle.
Anyway, SUURI KIITOS lukemisesta ja loistavista kommenteista! :-)
Ensihoitojärjestelmä kohtaa koko ajan uusia haasteita. On kasvava määrä väkivaltaa, uusia tehtäväkuvauksia, kehittyvät (tai ainakin muuttuvat) hoitoprotokollat ja jatkuvasti kasvava määrä lääkkeitä yksiköissä. Ja nyt (tai jokunen vuosi sitten) jonkun japanilaisen pelisuunnittelijan mukaan sairaankuljetusväki tuntuu toimivan ”the last line of defence”-porukkana siinä vaiheessa kun elävät kuolleet ryhtyvät haastamaan riitaa.
Toisaalta, onkohan tuo nyt sitten niin kaukana totuudesta? Meinaan vaan että jos zombiet käyvät kansalaisen kimppuun, niin mitä hän tekee? No, hän soittaa tietenkin numeroon 112. Ja jos päivystäjä nyt sattuu uskomaan niin hän lähettää varmasti paikalle poliisit, kun heillä on noita aseita. Jos tarvitaan lisää väkeä saattaa olla että palokunta joutuu hommiin, kun niillä on noita kirveitä. Mutta sen jälkeen vuorossa on varmasti sairaankuljettajat, koska meidän jälkeen taitaa olla enää sosiaalipuoli jäljellä. No, mitä meillä on? No, ensinnäkin ollaan pirun ilkeää väkeä ja sitten meillä on noita pakettiautoja. To the rescue! ;-)
...latausta. Aiemmin syksyllä keksin ajatuksen teettää noita ambulanssipalapelejä (menevät muuten huomenna postiin, tilaajille tiedoksi), ja olin alunperin suunnitellut järjestäväni kyseisen arvonnan tämän blogin 100 000:n latauksen kunniaksi. No, enhän minä tietenkään jaksanut odottaa vaan pistin arvonnan heti pystyyn (tietyissä asioissa minulla ei ole ollenkaan kärsivällisyyttä). En ole viime viikkoina ollenkaan seurannut noita latausmääriä, mutta nyt muistin että se tasalukuhan pitäisi olla aika lähellä. Niin se olikin, ja olin itse asiassa jopa hieman myöhässä. Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan 100 000:s lataus tapahtui joskus itsenäisyyspäivän tienoilla. Ehkä pieni määrä (reilussa kahdessa vuodessa) moneen suosittuun blogiin verrattuna, mutta henkilökohtaisesti olen hyvin tyytyväinen. Varsinkin kun ottaa huomioon että perustin tämän blogin lähinnä vanhoja ystäviä varten, ja tieto asiasta lähti aikoinaan sähköpostitse about 30:lle henkilölle.