Viime aikoina on mediassa ollut runsaasti juttua siitä miten robotit rientävät kirurgien avuksi leikkaussaleissa. Hirveästi en ole jaksanut perehtyä tuohon asiaan, mutta ilmeisesti etuja on monenlaisia. Tämä siitä huolimatta että nuo robotit eivät ymmärtääkseni tee mitään itsenäisesti, vaan ovat koko ajan lääkäreiden ohjauksessa. Mutta olisikohan yksi monista eduista se ettei robotin käsi vapise yhtään? Ehkä ohjaussauvoissa on samankaltaiset tärinänpoistajat kuin nykypäivän digikameroissa (joiden toiminnassa voisi kyllä olla parantamisen varaa). Tai sitten minun pitää ruveta syömään jotain sopivia lääkkeitä... ;-)
Anyway, minähän rupesin heti miettimään miten robotteja voisi hyödyntää sairaankuljetustyössä. Ja kun tuo mielikuvitus saa siivet ei riemulla ole rajaa. Ensin ajattelin tuollaisia hieman ”tylsän oloisia” robotteja (katso viereinen kuva) joita voisimme lähettää paikalle kun kohde on a) vaarallinen, b) haisee pahalle, c) potilas on tunnetusti hyvin ärsyttävä tai d) ulkona on niin kylmää ettei millään tee mieli nousta autosta ulos. Se voisi vaikka olla pääsääntöisesti radio-ohjattava ja sitten siinä voisi olla muutamia erilaisia kameroita, mikrofoni, kaiutin ja mittauslaitteita. Voihan se olla että myönteisen kuljetuspäätöksen jälkeen olisi pakko ottaa kantotuoli tai paarit ja mennä hakemaan kansalainen autoon (tai sitten robotti voisi turvautua ns. niskaperse-otteeseen), mutta varsinkin X-tyyppisissä ratkaisuissa tuollainen RoboMedic voisi olla varsin näppärä.
Mutta sitten ajatuksiin tuli taas vähän enemmän korkeutta, ja näin pääsin Terminator-tyyppisiin robottiratkaisuihin. Ajatelkaa, kello on 3.34, ulkona on -10 C ja taivaalta sataa räntää. Kohteessa odottaa kansalainen joka on juonut kuusi viikkoa putkeen, ja nyt hän kokee ettei jalat enää kanna (eivät ole itse asiassa kantaneet neljään viikkoon). Mitäs nyt jääkaapille vartin välein. Ja pari kertaa päivässä lähikaupaan varast...siis ostamaan lisää kaljaa. Kämpässä haisee, lattialla on roskaa, paskaa ja tyhjiä pulloja. Ainakin. Ja sohvalla makaa kansalaisen paras kaveri Pena jolla on IKEA:n valmistama veitsi taskussa ja pahanlaatuinen asenneongelmia koskien punaisia vaatteita (siitä lähtien kuin ensirakkaus dumppasi hänet vuonna -72, ja Pena muistelee aina Terttu-Irmeliä jossain lyhyessä punaisessa kukkamekossa). Arvoisat kollegat, kysyn teiltä: menisittekö itse vai lähettäisittekö Terminaattorin? OK, tajuan että lause: ”Hyvä poika, mene tekemään X-5 ja peittele Herra sänkyyn” ei ole ihan leffamateriaalia, mutta ehkä sen voisi hieman muuttaa sitten jos joskus tehdään ”Bringing Out The Dead II – Wäsyneet Hiisiläiset Lanssarit”. Jotain tyyliin ”Kill the motherf*cker, and then get us two cups of coffee from the local ABC-station” kuulostaa ehkä jotenkin enemmän ”arskamaiselta”...
Oh well, ainahan voi unelmoida. Mutta minulla on vielä suunnilleen 30 vuotta eläkeikään. Ehkä minä ehdin vielä nähdä moisen teknisen mullistuksen? Tai itse asiassa, minun tuurilla TerminatorMedic astuu palvelukseen samana päivänä kun minä jään eläkkeelle... ;-)
Minä olen siis Apple-ihminen. Ei siis tuore omena (jolle olen suorastaan allerginen), vaan kyse on tuosta amerikkalaisesta mm. tietokoneita tekevästä yhtiöstä. Pidän Applen muotoilusta, mutta ennen kaikkea siitä että he valmistavat laadukkaita, hyvin suunniteltuja ja toimivia tuotteita.
Tänään luin että Apple suunnittelee ryntäystä automarkkinoille. Tai en nyt tiedä ovatko nuo suunnitelmat nyt kuinka vakavia, mutta nyt on ainakin hyvä (?) alku olemassa. Kyse on Coventryn yliopistossa tehdystä suunnittelutyöstä jonka lopputuloksena on syntynyt ”itsenäinen, polykarbonaattipintainen kuljetuspallo, joka vetää sisäänsä kolme matkustajaa”. Tämä auto/pallo/mikälie on saanut nimeksi iMo, ja siinä automaatiolla/robotiikalla olisi suuri rooli. iMo voisi mm. pysäköidä itseään sen jälkeen kun matkustajat ovat poistuneet autosta (vai mikä se nyt olikaan). Parkkitilaa iMo vie (tai pikemminkin tulee viemään) saman verran kuin puolikas Fiat 500:en, eli luulisi mahtuvan pieneenkin ruutuun...
Yritin etsiä netistä vähän enemmän tietoa tuosta iMo:sta, mutta eipä osunut silmään. Mutta se saattaa tosiaankin johtua siitä että tuota autoa on tarkoitus ottaa tuotantoon vasta vuonna 2024 (jolloin minulle ja vaimolle varmasti riittäisi pienempikin auto), ja olemassa olevat suunnitelmat eivät ehkä ole vielä kovin valmiit. Mutta eiköhän se kulje jollain muulla energialähteellä kuin bensalla (onneksi Apple tekee erittäin hyviä akkuja). Muitakin ajatuksia nousee kieltämättä pintaan, mm. se että miten käy siinä vaiheessa kun iMo ja Scania ottavat mittaa toisistaan?
Mutta pakko todeta että ajatus Applen ”i-autosta” on hyvin kiehtova. Varsinkin kun olen huomannut että monen uuden ambulanssin käyttöjärjestelmänä toimii nykyään Windows, ja se on mielestäni melkoisen pelottava ajatus. Auto + OS X kuulostaa jotenkin paljon paremmalta. ;-) Pitää varmasti laittaa tuonne Applelle mailia että voisivat harkita suunnittelevansa jonkinlaisia iAmbulanceja... ;-)
...joten muistakaa olla varovaisia tuon tulen kanssa. Suomessa käytetään nykyään onneksi noita sähkövaloja joulukuusissa, mutta eihän nekään idioottivarmoja ole. Varsinkin jos niiden käyttäjät ovat idiootteja. Ikävä totuus on kuitenkin se että Suomessa(kin) palaa kämppä tai kaksi jouluna, joten katsokaa nyt ainakin ettei teidän ole yksi niistä!
Ja onhan noita perinteisiä kynttilöitä edelleenkin aika runsaasti monessa kodissa, koska mikään ei kuitenkaan voita aitoa kynttilää tunnelman luomisessa. Ja monessa paikassa näiden kynttilöiden sijoittelussa/vartioinnissa ei käytetä kovin paljon järkeä. Edellisen joulutervehdykseen voisi siis lisätä myös sana turvallinen, muidenkin osalta kuin työvuorossa joulunsa viettäville...
Koska kaikki eivät välttämättä käy täällä kovin usein, haluan näin hyvissä ajoissa toivottaa kaikille tämän blogin lukijoille oikein hyvää ja rauhallista Joulua. :-) Nauttikaa rauhasta, ruuasta, läheisistä ihmisistä ja Joulun upeasta tunnelmasta. Polttakaa kynttilöitä, älkää kotejanne. Itse olen vielä toiveikas lumentulon suhteen, mutta tuleehan se Joulu ilmankin. Tunnelmapuoli vaan kärsii hieman...
Ja kaikille tänä Jouluna työvuorossa oleville sairaankuljettajille, hoitajille, palomiehille, poliiseille, hätäkeskuspäivystäjille ja tietenkin kaikille muillekin "24/7-ammattiryhmien" edustajille oikein rauhallista ja turvallista Jouluaikaa! Ja kiitos! :-)
Lopetin työvuoron eilen illalla kymmenen maissa, tulin kotiin ja päästin meidän lapsilikan lähtemään (vaimoni oli yövuorossa). Raskas vuorokausi takana, keikkaa ja muita hommia oli tässä vuorossa enemmän kuin tarpeeksi. No, joskus on sitten aivan päinvastoin. Ja useimmiten jotain siitä välistä. Mutta silloin kun se kiire iskee ei auta muu kuin tehdä...
Kaikki jotka ovat alalla tietävät että moni asia vaikuttaa siihen miten hyvin työpaikalla viihdytään, ja kuinka hyvin työvuorot etenevät. Siihen vaikuttavat mm. käytössä olevan kaluston (niin autot kuin hoitovälineet) kunto ja siisteys, työvuorojärjestelyt, yksikön käyttöaste, keikkojen ”laatu” ja työkaverit. Työkavereiden rooli on ihan valtava, usein jopa ratkaisevassa asemassa. Eilisen päivän aikana tunsin selvästi edellisen yön ajot niin korvien välissä kun vyötärön alapuolellakin (siis jaloissa, ei mitään s*ksijuttuja tässä kohtaa). Ja sitä keikkaa tosiaankin riitti eilenkin. Kun saatiin edellinen alta pois tuli kohtapuolin seuraava. Ja sitten seuraava. Ja silloin kun sitä ei kuulunut, tehtiin muita työvuoroon liittyviä tehtäviä.
Meillä on yleisesti aivan ilmiömäisen hyvä porukka, niin ammatillisen osaamisensa kuin työkaverina olemisen taidossa ja homma kyllä toimii kaikkien kanssa. Eilen minulla oli vielä Juha työparinani ja mm. hänen kanssa minulla on erityisen hyvä kemia. Tämä johtuu ehkä osittain siitä että kyseinen kaveri toimi ohjaajana ollessani Vihdissä opiskelijana kauan sitten, ja että me olemme viimeisten kohta kymmenen vuoden aikana ajaneet paljon yhdessä. Näin ollen raskas päivä eteni mm. (jopa sairaan) huumorin voimalla loppujen lopuksi aika lailla mukavasti, ja tehtävät tarjosivat perinteisten ”känniääliöiden” lisäksi myös hieman ammatillista haastetta.
Kotiin päästyäni hoidin lapset sänkyyn, jonka jälkeen otin kaveriksi Lagavulin-pullon. Siitä otin pari pientä (ihan oikeasti pientä) lasillista erinomaista 16-vuotiasta single malt viskiä, annoin skottiniittyjen savuiset aromit (ja ehkä vähän se 43%) viedä minut tilaan jossa mikä tahansa itseään kunnioitettava hoitoyksikkö olisi vahvasti harkinnut intubation suorittamista. No, ei nyt sentään mutta kyllä alkoi silmäluomissa tuntumaan siltä että uni voisi maistua. Kiitos vaan ystävälleni (saa tunnustaa jos haluaa, vaikka osa ystävistäni kyllä varmasti arvaa) tuosta erinomaisesta viskistä! :-) Ja ”kiitos” siitä että joudumme rouvan kanssa jatkossa ostamaan hieman kalliimpia juomia tuosta Alkosta. Kun tottuu hyvään... ;-)
Joulukuussa rikki menevien laitteiden sarja piteni muuten tänään taas. Aiemminhan kuivausrumpu (korjaus kesken, asentaja odottaa varaosia), tallenteva digiboksi (hankittu uusi) ja automme CD-soittimen ”hissi” (en ole tehnyt sille mitään, ajatuskin hirvittää kun se on mallia integroitu) ovat sanoneet sopimuksensa irti eikä yhdessäkään näistä ole ollut enää takuuta voimassa. Tänään aamupäivällä oli Veetin koulussa joulujuhla. Siellä vaimolleni heinäkuun lopussa lahjaksi ostama digikamera ilmoitti laitehäiriöstä ja kieltäytyi jyrkästi tekemästä yhteistyötä. Siinä on onneksi vielä takuu voimassa, joten maanantaina pitää varmasti yrittää suorittaa käynti Gigantissa. Harmi vaan kun tuo nyt meni rikki juuri ennen joulua... :-(
Tuo video on muuten kuvattu V190:sta eilen illalla. Olimme menossa liikennevahinkotehtävälle, ja meidän edellä ajaa VI11 (pelastusyksikkö, also known as paloauto). Joulumieltä ilmassa ja tota... ;-)
Viime aikoina on mediassa ollut runsaasti juttua siitä miten robotit rientävät kirurgien avuksi leikkaussaleissa. Hirveästi en ole jaksanut perehtyä tuohon asiaan, mutta ilmeisesti etuja on monenlaisia. Tämä siitä huolimatta että nuo robotit eivät ymmärtääkseni tee mitään itsenäisesti, vaan ovat koko ajan lääkäreiden ohjauksessa. Mutta olisikohan yksi monista eduista se ettei robotin käsi vapise yhtään? Ehkä ohjaussauvoissa on samankaltaiset tärinänpoistajat kuin nykypäivän digikameroissa (joiden toiminnassa voisi kyllä olla parantamisen varaa). Tai sitten minun pitää ruveta syömään jotain sopivia lääkkeitä... ;-)
Mutta sitten ajatuksiin tuli taas vähän enemmän korkeutta, ja näin pääsin Terminator-tyyppisiin robottiratkaisuihin. Ajatelkaa, kello on 3.34, ulkona on -10 C ja taivaalta sataa räntää. Kohteessa odottaa kansalainen joka on juonut kuusi viikkoa putkeen, ja nyt hän kokee ettei jalat enää kanna (eivät ole itse asiassa kantaneet neljään viikkoon). Mitäs nyt jääkaapille vartin välein. Ja pari kertaa päivässä lähikaupaan varast...siis ostamaan lisää kaljaa. Kämpässä haisee, lattialla on roskaa, paskaa ja tyhjiä pulloja. Ainakin. Ja sohvalla makaa kansalaisen paras kaveri Pena jolla on IKEA:n valmistama veitsi taskussa ja pahanlaatuinen asenneongelmia koskien punaisia vaatteita (siitä lähtien kuin ensirakkaus dumppasi hänet vuonna -72, ja Pena muistelee aina Terttu-Irmeliä jossain lyhyessä punaisessa kukkamekossa). Arvoisat kollegat, kysyn teiltä: menisittekö itse vai lähettäisittekö Terminaattorin? OK, tajuan että lause: ”Hyvä poika, mene tekemään X-5 ja peittele Herra sänkyyn” ei ole ihan leffamateriaalia, mutta ehkä sen voisi hieman muuttaa sitten jos joskus tehdään ”Bringing Out The Dead II – Wäsyneet Hiisiläiset Lanssarit”. Jotain tyyliin ”Kill the motherf*cker, and then get us two cups of coffee from the local ABC-station” kuulostaa ehkä jotenkin enemmän ”arskamaiselta”...
Minä olen siis Apple-ihminen. Ei siis tuore omena (jolle olen suorastaan allerginen), vaan kyse on tuosta amerikkalaisesta mm. tietokoneita tekevästä yhtiöstä. Pidän Applen muotoilusta, mutta ennen kaikkea siitä että he valmistavat laadukkaita, hyvin suunniteltuja ja toimivia tuotteita.
Yritin etsiä netistä vähän enemmän tietoa tuosta iMo:sta, mutta eipä osunut silmään. Mutta se saattaa tosiaankin johtua siitä että tuota autoa on tarkoitus ottaa tuotantoon vasta vuonna 2024 (jolloin minulle ja vaimolle varmasti riittäisi pienempikin auto), ja olemassa olevat suunnitelmat eivät ehkä ole vielä kovin valmiit. Mutta eiköhän se kulje jollain muulla energialähteellä kuin bensalla (onneksi Apple tekee erittäin hyviä akkuja). Muitakin ajatuksia nousee kieltämättä pintaan, mm. se että miten käy siinä vaiheessa kun iMo ja Scania ottavat mittaa toisistaan?
Koska kaikki eivät välttämättä käy täällä kovin usein, haluan näin hyvissä ajoissa toivottaa kaikille tämän blogin lukijoille oikein hyvää ja rauhallista Joulua. :-) Nauttikaa rauhasta, ruuasta, läheisistä ihmisistä ja Joulun upeasta tunnelmasta. Polttakaa kynttilöitä, älkää kotejanne. Itse olen vielä toiveikas lumentulon suhteen, mutta tuleehan se Joulu ilmankin. Tunnelmapuoli vaan kärsii hieman...
Kaikki jotka ovat alalla tietävät että moni asia vaikuttaa siihen miten hyvin työpaikalla viihdytään, ja kuinka hyvin työvuorot etenevät. Siihen vaikuttavat mm. käytössä olevan kaluston (niin autot kuin hoitovälineet) kunto ja siisteys, työvuorojärjestelyt, yksikön käyttöaste, keikkojen ”laatu” ja työkaverit. Työkavereiden rooli on ihan valtava, usein jopa ratkaisevassa asemassa. Eilisen päivän aikana tunsin selvästi edellisen yön ajot niin korvien välissä kun vyötärön alapuolellakin (siis jaloissa, ei mitään s*ksijuttuja tässä kohtaa). Ja sitä keikkaa tosiaankin riitti eilenkin. Kun saatiin edellinen alta pois tuli kohtapuolin seuraava. Ja sitten seuraava. Ja silloin kun sitä ei kuulunut, tehtiin muita työvuoroon liittyviä tehtäviä.