No niin, joulu tuli ja vieläpä minimaalinen määrä luntakin. Ei sitä paljoa ollut, mutta sen verran että maa oli aika lailla valkoinen. Ja sehän tietää heti sen että joulutunnelma nousee mukavasti muutaman pykälän ylöspäin. :-)
Mutta saatiin aika hyvin noita asioita hoidettua pois, eikä aattoaamuna tarvinnut enää lähteä mitään viime hetken ostoksia suorittamaan. Tultuamme kotiin äitini, isäpuoleni ja veljeni avopuoliso toivat meille Siuntiosta joulukuusen, mutta se sai jäädä pihalle odottamaan rauhallisempaa hetkeä. Illalla leivoin lasten kanssa piparit kuten perinne vaatii, ja lasten mentyä nukkumaan tein vielä pari pellillistä joulutorttuja. ”Univarmistuksen” jälkeen ruvettiin Pian kanssa auttamaan pukkia paketointipuolella, ja sitten laitettiin hieman paikkoja kuntoon.
Iltapäivällä käytiin siis Vihdin kirkossa lapsiperheille suunnatussa ”enkelikirkossa”, jossa suurin osa lapsista ovat pukeutuneet enkeliksi. Viime vuodesta viisastuneina tiesimme tulla ajoissa koska viime vuonne me jäimme ilman istumapaikkaa. Tai se taisi kyllä olla toissavuonna koska olimme viime vuonna joulun töissä. Oli miten oli, tänäkin vuonna kirkko tuli ihan täyteen. Itse asiassa ylitäyteen... Jossain vaiheessa kaikki ”pikku enkelit” saivat mennä kirkon etuosaan laulamaan kuorona. Olin melko varma siitä ettei Venla haluaisi mennä sinne, mutta nuori neiti ilmoitti päättäväisesti menevänsä sinne. Pieni epävarmuus meinasi selvästi iskeä ensin hänen jäätyään ”yksin” sinne, mutta huomattuaan että minä jäin sopivan lähelle ja että äiti ja isoveli näkyi oli kaikki taas hyvin. Ei Venla osannut niitä lauluja mitä kirkossa laulettiin, mutta otti malli muilta ja johan rupesi suu käymään. Hän kyllä lauloi jotain ihan ”soopaa”, mutta väliäkö sillä. Kirkon jälkeen laitettiin vielä kynttilä muilla hautausmailla lepäävien muistoksi.
Päästyämme takaisin autolle meinasi oikeasti tulla itku, kun auto ei suostunut käynnistymään. Sähköä riitti, mutta ilmeisesti ajoesto ei suostunut menemään pois päältä. Pari minuuttia myöhemmin sain sen kyllä käyntiin eikä se ole sen jälkeen temppuillut, mutta henkilöauton lisääminen tässä kuussa rikkoutuneiden laitteiden listalle (kuivausrumpu, tallentava digiboksi, auton CD-soitin ja digikamera) alkoi olla aika murhaava tilanne. Eihän siinä olisi mitään hätää jos työnantajani maksaisi minulle yhtä paljon ajamisesta kuin Ferrari maksaa Kimi Räikköselle, mutta kun meidän liksoja ei oikein voi verrata vakavalla naamalla. Tai onhan se itkun vääntäminen aika vakavaa touhua... ;-)
Kotona ryhdyttiin sitten laittamaan jouluruokia, ja viiden maissa päästiin herkkujen kimppuun. Lapset nyt söivät lähinnä perunamuusia ja lohta eri muodoissa, Pia ja minä söimme tietenkin tuota juhla-ateriaa hieman laajemmalla taktiikalla. Olen aina ollut sitä mieltä että ruokapuoli on yksi joulun parhaimmista asioista, ja tänäkin vuonna se oli todella erinomaista. Itse asiassa ehdotin että perheessämme voisimme syödä jouluruokia juhannuksenakin, mutta se ei ikävä kyllä saanut mitään merkittävää kannatusta. Pakko myöntää että jouluruokien loppumisen yhteydessä eilen tunsin itseäni hieman synkäksi, ja tänään kaupassa oli pakko ostaa vielä hieman noita laatikoita. Eihän ne tietenkään ole yhtä hyviä kuin vaimoni tekemät, mutta saavat luvan kelvata. Ja tänäkin vuonna tuli sitten tietenkin syötyä aivan liikaa...
Ruuan jälkeen joulupukki tuli käymään, ja mukana hänellä oli pelottavan paljon lahjoja. Lapset kävivät tietenkin 110% ylikierroksilla ja lahjat tuntuivat olevat mieluisia. Venlalla varsinkin Muumilaiva, Barbie ja hevosvaunut sekä vaaleanpunainen oma CD-soitin tuntuivat uppoavan, Veetilla vastaavat lahjat koostuivat 137478 (arvio) uudesta LEGO-palasta (Castle- ja Indiana Jones-sarjoihin kuuluvia) ja uudesta PlayStation-pelistä. Ja saivat ne tietenkin myös paljon muita hyviä lahjoja. Niiden kanssa leikkiessä ilta menikin sitten mukavasti. Veeti sai itse asiassa niin paljon LEGO:ja että osa on vieläkin rakentamatta, vaikka minäkin olen ollut muutaman tunnin polvillani hänen huoneensa lattialla. Olin minäkin näköjään ollut ihan kiltti, koska pukki muisti minuakin muutamalla mieluisalla lahjalla. :-) Myöhemmin illalla kävin sitten tuossa ystäväperheen luona kyläilemässä, vähän silleen pukkia auttamassa. En minä haluaisi tehdä aattona enemmän noita käyntejä, mutta se yksi käynti on ihan omiaan vahvistamaan tuota joulutunnelmaa. Ja se lasten ilo on niin mukava nähdä. :-)
Sivu:
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126