’’12 000 syytä olla onnellinen’’

Tiistaina 6. Tammikuuta 2009 kello 15:44

Olen joskus aikoinaan ostanut tuonnimisen kirjan (kirjoittanut Barbara Ann Kipfer) vaimolleni syntymäpäivälahjaksi. Siinä on 550 sivun edestä (ja siis 12 000 kpl) erilaisia syitä miksi ihminen voisi olla onnellinen, eikä yksikään niistä ole 165 m2 talo järven rannalla ja Audi A8 autotallissa. Muutamia esimerkkejä sieltä täältä poimittuna:

- kehystetyt kartat
- kirsikkavanukkaat
- sähkötyökalut
- mustikkametsä
- kotitekoinen hillo paahtoleivällä
- elokuvateatterit
- puuportaat
- Maamme laulu
- talkoohenki
- Coca-Cola ja spagetti
- syysvieraat
- vanhat rautatieasemat
- lattiatyynyt
- purjeet
- pitkät kiekot

OK, onhan tuo ehkä jollain muotoa hieman naivia ja lapsellista, mutta mitä enemmän ajattelen asiaa niin noinhan sen oikeasti pitääkin olla. Tietenkin ihminen pitää olla onnellinen myös siitä uudesta/vähän käytetystä/paljon käytetystä Audista/Corollasta/Ladasta, mutta ei elämän onnellisuusasetta millään muotoa voi mitata niiden avulla. Nuorena kärsin vakavasta ”piippaavien ja vilkkuvien laitteiden syndroomasta” (eli kotielektroniikkahulluus) ja taisin oikeasti luulla että se luotolla hankittu kallis Dolby-järjestelmä (joka oli joskus aikoinaan aika iso investointi) toisi onnen elämääni. Kunnes huomasin ostospäivän iltana että olin yhtä onnellinen/onneton kuin aikaisemmin, mutta nyt minulla oli Dolby ja kallista velkaa...

Joten etsikäämme onnemme avaimet jostain muustakin paikoista kuin sieltä kotielektroniikkakaupasta. Kannattaa varmasti, varsinkin jos ammatinvalinta ei takaa isoja kuukausiansioita...

Lopuksi laitan tähän pienen kysymyksen. Miksi kirjan ”12 000 syytä olla onnellinen” alkuperäisen teoksen nimi on ”14,000 things to be happy about”? Verottaako tuo suomalainen synkkyystekijä sen 2000 syytä pois???

KOMMENTOI - jo 22 kommenttia

Arvoisat meillä töissä käyvät...

Lauantaina 3. Tammikuuta 2009 kello 18:03

Yksi nykyisen toimenkuvani enemmän epämiellyttävistä hommista on työvuorolistapuutteiden hoitaminen. Eli siinä vaiheessa kun listassa on jo alunperin ollut ”tyhjiä kohtia” tai sairaslomien takia sellaisia on päässyt syntymään, niin ne pitää tietenkin täyttää. Vaihtoehtoja on useita: keikkalaiset, vakituiset, esimiehet itse tai yrittäjät. Joskus hommat menee todella hyvin ja tekijä löytyy hetkessä, joskus kahdeksan tunnin työskentely asian kanssa ei meinaa tuottaa mitään miellyttävää lopputulosta. Ja moinen tilannehan saattaa stressata wanhaa ja väsynyttä sairaankuljetusesimiestä. Joten nyt on jonkinlaisen mainoskampanjan paikka. ;-)

Joten tehdään nyt sitten näin: arvoisa meillä töissä käyvä (työsuhteen laatu mikä tahansa) sairaankuljettaja. Kun saat seuraavan kerran esimiehiltä tai yrittäjiltä puhelinsoiton tai tekstiviestin jossa tiedustellaan halua tulla töihin, niin maalaa tämä mielikuva verkkokalvollesi ennen kuin vastaat. Ja kyllä, tuo on a) ihan oikeasti meidän auto ja b) ihan oikeasti meidän työntekijä. Onko sairaankuljettajan arki sitten tuollainen? Tuskinpa, mutta tämähän oli vaan mainos... ;-)

PS. Tuota kuvaa voi tietenkin muokata vapaasti korvien välissä jos tuntuu siltä... ;-)

KOMMENTOI - jo 265 kommenttia

Me, myself and I

Lauantaina 3. Tammikuuta 2009 kello 14:09

Minä ihan oikeasti vihaan näitä (vaikka olen kyllä joskus aikaisemmin sortunut näihin ja jopa haastanut muita), mutta kun oma vaimo haastaa niin ei kai tässä mitään muuta voi kun tarttua kynään. Tai Maciin.

OLEN: Mats/Stende, 34 vuotias, suomenruotsalainen, (Turussa syntynyt) vihtiläinen, aviomies, isä, veronmaksaja…

TEEN: Toimin hoitotason sairaankuljettajana ja sairaankuljetusesimiehenä Vihdin Sairaankuljetuksessa jossa olen ollut töissäduunissa jo vuodesta 2000. Alalla vielä muutamia vuosia pidempään. Kotona yritän parhaani mukaan tehdä kotihommia, olla hyvä aviomies ja isä. Vaihtelevalla menestyksellä… ;-)

OSAAN: Minä teen aina parhaani, muut ottakoot muut kantaa siihen miten hyvin osaan jotain.

KYTTÄÄN: En kyttää mitään, mutta pidän huolta perheestäni, työkavereistani, työparistani ja ystävistäni

SALAILEN: Yritän usein kantaa yksin huolet/stressin aiheet, jotta lähipiiri pääsisi jotenkin helpommalla.

KÄYTÄN: Kahvia ja muita kofeiinipitoisia juomia. Alkoholia sillointällöin, lähinnä viinimuodossa…

OLEN HAKA: “Vähän haka” varmasti monessa asiassa, “tosi haka” I don’t know.

OLEN SURKEA: Jaahas, varmasti monessa asiassa. Joksus tuntuu että vähän joka asiassa, mutta se taitaa johtua enemmänkin silloin vallitsevasta mielialasta.

OLEN PARHAIMMILLANI: Joudun työni takia olemaan parhaimmillani välillä 24/7/365, joten ihan sama. Mutta jos pystyn vaikuttamaan niin kahdeksan tuntia unta, kaksi kuppia hyvää kahvia ja miellyttävää seuraa kiitos. :-)

TOIVEAMMATTINI: Koko lapsuuteni ja nuoruuteni halusin seurata edesmenneen isäni jalanjälkiä ja ryhtyä toimittajaksi. Jostain syystä se sai väistyä joskus aikuisuuden kynnyksellä. 13 vuoden kokemuksella voin kyllä rehellisesti vastata että olen toiveammatissani. Siis sairaankuljettaja, ei tuo esimieshomma nyt niiiin hauskaa ole…

MIKÄ VIHANNES OLISIN: Lenkkimakkara…

EKA KERTA: Myöhemmin kuin valtaväestöllä. Tai sitten valtaosa jauhaa paskaa…

MINNE ET HALUAISI JOUTUA: Suljettuun tilaan käärmeen kanssa.

MINNE HALUAISIT JOUTUA: Samapa tuo kunhan minulla on perheeni lähellä.

MINKÄ MAALAISEKSI SINUA LUULLAAN ULKOMAILLA: En ole kuullut mitään kommentteja asiasta.

MIKÄ OLIT EDELLISESSÄ ELÄMÄSSÄSI: Todennäköisesti käärmeen ruuaksi päätynyt hiiri Sri Lankassa…

MITEN HOROSKOOPPISI IHMISKUVAUS OSUU KOHDALLASI OIKEAAN: Joskus hyvin, joskus huonosti ja joskus hyvin huonosti riippuen siitä kuinka hyvin horoskoopin laatija on ollut arvaamaan…

IHANNEMIEHESI/NAISESI: Kaunis vaimoni jonka blogimaailma tuntee nimellä Verna. :-)

ENTÄ MITÄPÄ TEET SEURAAVAKSI: Autan vaimoani kotitöissä. Tai yritän pysyä poissa jaloista. Katsotaan nyt mitä tuo itsesuojeluvaisto sanoo… ;-)

MISSÄ MENEE RAJA: Minulla on todella tiukka omatunto joten jos pystyn katsomaan itseäni peilistä on kaikki sillä rintamalla OK.

INTOHIMOSI: Vaimoni.

OVATKO MATTI&MERVI YHDESSÄ JUURI NYT: V*ttu ei oikeasti voisi vähempää kiinnostaa…

MAINITSE KOLME SUOMEN PARASTA PAIKKAA: Koti, Pyhtään torppa ja suomalainen luonto.

ERIKOISIN PAIKKA MISSÄ OLET NUKKUNUT: Intissä tuli nukuttua ties missä, mutta voiton vie varmasti sen että olen todistetusti nukkunut ja hiihtänyt pari kilmometriä yhtä aikaa.

OLETKO KOSKAAN OLLUT ”HIRVEESSÄ JIIRISSÄ”: Stende ei tajua kysymystä…

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT PULAAN: Paljon ja pahoissa paikoissa. Hengissä vieläkin…

OLETKO ITSE TYYPILLINEN ALASI EDUSTAJA: En tiedä olenko, millainen on typillinen sairaankuljettaja?

OLETKO TILANNUT MITÄÄN TV-SHOPISTA: En muistaakseni.

KUULUISIN/SUURIN JULKKIS JONKA OLET TAVANNUT: Minun “julkkismittapuun” mukaan en ole vissin tavannut yhtään todella suurta julkkista.

TYPERIN ASIA JOSTA OLET KILPAILLUT: Ei tule mitään mieleen, mutta se johtuu varmasti enemmänkin huonosta muistista kuin siitä etten ole keksinyt mitään typerää esim. kännissä…

PISIN MATKA JONKA OLET KÄVELLYT: Vihreän baretin marssi aikoinaan rannikkojääkäreissä (vanhoina hyvinä aikoina ennen kuin Suomessa ruvettiin jakaamaan baretteja joka helvetin suuntaan) oli hieman yli 100 km ja aikaa reilu vuorokausi.

MIHIN KUNINGASPERHEESEEN HALUAISIT KUULUA: No, jos vaimoni on Kuningatar ja lapseni prinssi ja prinsessa (nukkuessa) niin sitten tähän. Jos kyse on aidoista kuninkaalisista niin en mihinkään…

TYPERIMMÄN NÄKÖINEN TRENDIVILLITYS, JONKA MUISTAT: Stende + “trendivillitys” = syntax error…

KUINKA SYVÄLLÄ/ALHAALLA OLET KÄYNYT: Jos kyse on mielentilasta niin ihan helvetin syvällä, ja jos kyse on vedestä niin 40 metriä…

KOSKA KÄVIT VIIMEKSI LENKILLÄ: Torstaina kävelylenkillä perheen kanssa. Käytiin irtokarkkiostoksilla mutta älä kerro kenellekään… ;-)

MITÄ ASENNEVAMMOJA SINULLA ON: Joskus liiankin pedantti joissakin asioissa…

KEIHIN SUHTAUDUT ENNAKKOLUULOISESTI: Yritän pitää mieleni vapaana moisesta. Onnistun usein melko hyvin.

ONKO TV-LUPA MAKSETTU: Kyllä, mutta tietenkin myöhässä. Tahallaan, pienen ihmisen protesti.

MINKÄ MERKKISILLÄ AUTOILLA OLET AJANUT: Olen ajanut autoa vuodesta 1992. Koko ajan olen ajanut autoa ammatikseni ja koko ajan on ollut oma auto. En todellakaan ryhdy nyt muistelemaan kaikkia, mutta niitä löytyy. Erikokoisia, erivärisiä, erimaalaisia ja monissa on ollut sinisiä vilkkuja katolla. Tällä hetkellä omana autona toimii Nissan Primera farmari.

OLETKO KOSKAAN JOUTUNUT TOSITILANTEESEEN JA JOS NIIN MISSÄ: Minua on ajettu takaa kirveillä ja veitsillä ja minua on lyöty ja potkittu. Niitä tulee vastaan aivan liian usein vaikka on kuinka varovainen. Siis töissä…

MITÄ HALUAISIT TUNNUSTAA MUILLE TÄSSÄ JA NYT: En mitään mitä ei blogini lukijat jo tiedä.

Haastan edelleen…noh, en haasta ketään. Tehkää jos tuntuu siltä. Itsesuojeluvaisto sanoo että tämä on hyvä ratkaisu… ;-)

KOMMENTOI - jo 2 kommenttia

''The two most common elements in the universe are hydrogen and stupidity'' - Harlan Ellison

Perjantaina 2. Tammikuuta 2009 kello 15:20

Ette koskaan arvaa mitä tein eilen illalla sen jälkeen kun sain lapset sänkyyn. Tai itse asiassa jos kuulut "Facebook-ystäväpiiriiini" tiedät, mutta silloinkaan kyse ei ole arvauksesta. Anyway, kasasin maitokärryjä. Ja tota... ;-)

Tehdäkseni pitkähkö tarina lyhyeksi niin kyse on vaimoni työkaverista joka täyttää silleen niitä vähän tärkeämpiä vuosia. Hän oli kertonut että haluaisi kotipihaansa maitokärryt joihin hän sitten laittaisi kukkia. Tämä toimeksianto löysi jostain ihme syystä itsensä minun harteilta, ja ryhdyin etsimään. Luovuin äkkiä ajatuksesta ostaa ja kunnostaa vanha, varsinkin sen jälkeen kun löysin eräästä rautakaupasta ihan uudet. Vanhaa ”disainia”, mutta uudet. Hintakin oli kimppalahjalle ihan sopiva, joten kävin alkuviikosta hakemassa ne. Oli muuten hieman hankala pitää pokkaa kun kävin maksamassa ne duunivaatteet päällä. Totesin jotain että kun diesel on niin pirun kallista nykyään, niin pitää miettiä vaihtoehtoja... ;-)

No, eilen laitoin ne sitten kasaan koska ne tulivat IKEA-tyylisesti (melko) litteässä paketissa. Ja silloin alkoivat ongelmat. Ei pahat, mutta niin suuret että minulla meni herne nenään. Ai mistäköhän syystä? Ilmeisesti kaikki muut ihmiset maailmassa osaavat kasata maitokärryjä, tai sitten minä olen vaan niiiiiiin helvetin tyhmä verrattuna kaikkiin muihin. Eli ei mitään rakennusohjeita! :-( Voisin jotenkin ymmärtää jos kyse olisi kapistuksesta jota ei voisi millään kasata väärin, mutta kun nyt ei ole kyse siitä. Ihan oikeasti, jos maksan 115 euroa maitokärrystä niin silloin maahantuoja/valmistaja/myyjä voi laatia jonkinlaisen yksinkertaisen kokoamisohjeen ja työntää sen kopiokoneeseen.

Taas yksi asia lisää tässä maailmassa mitä Stende ei ymmärrä...

PS. Tuo kuva on otettu rautakaupan pihassa eikä siis ole minun kasaama.

KOMMENTOI - jo 5 kommenttia

''An optimist stays up until midnight to see the new year in...''

Perjantaina 2. Tammikuuta 2009 kello 01:14

"...a pessimist stays up to make sure the old year leaves." - Bill Vaughn

Ja niin se vuosi otti ja vaihtui, ja tällä kertaa olimme Pian kanssa molemmat vapaalla. Flunssa on tehokkaasti hyökännyt meidän melkein meidän kaikkien kimppuun, ainoastaan Veeti on (toistaiseksi) säästynyt. No, tämähän saattaa olla hidaste mutta ei este. Flunssan takia vietimme tämän uudenvuodenaaton rauhallisissa merkeissä perheen kesken ja aika pitkälti lasten ehdoilla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Eli hyvää ruokaa (joka lapsilla tarkoitti lähinnä ranskalaisia, nakkeja ja broileripyöryköitä), karkkia, sipsejä (jota Venla jostain ihme syystä jääräpäisesti kutsuu nimellä ”pepsi”), PlayStationia, leffoja, saunassa käynti. Ja tietenkin raketteja. Olin sijoittanut ilotulitteisiin about 60 euroa, joka on minun mittapuun mukaan aika paljon. Suurin osa oli raketteja, mutta oli siinä mukana myös repullinen muuta kivaa. Iltakymmenen jälkeen varsinkin Venla rupesi osoittamaan väsymisen merkkejä, joten siirryimme pihan puolelle ”ammuskelemaan”. Olin aiemmin päivällä rakentanut laukaisualustan käyttäen limupullokorin, neljä 1,5 l limupulloa ja runsaasti ruskeaa tabisteippiä. Siitä tuli todella hyvä, toimiva ja ennen kaikkea komea härveli. ;-)

Äkkiä nuo 60 euroa oli muuttanut olomuotoaan jostain kiinteästä joksikin vähemmän kiinteään, mutta lapset tuntuivat arvostavan tuota ”showta”. Venla tosin ei ilmeisesti oikein osannut päättää pitäisikö noita ilotulitteita pelätä, vai pitäisikö olla suorastaan vaarallisen utelias. Anyway, kun me myöhemmin yöllä katsottiin joidenkin naapureiden rakettien määrää ja kokoa jouduin toteamaan että lapsillamme on köyhät ja/tai pihit vanhemmat. Minusta nimittäin tuntui siltä että osa meidän asuinalueen muiden asukkaiden rakettien kappalehinta ylitti helposti koko minun ilotulitebudjettia. No, yksikään niistä ei taida olla sairaankuljettaja...

Uudenvuodentinojen jälkeen alkoi olla aika siirtää jälkikasvu sänkyyn. Vaimoni ja minä siirryttiin kuohuviinipullon kanssa sohvalle ja ryhdyttiin katsomaan ”The Bucket List”-elokuvaa (suomeksi ”Nyt tai ei koskaan”) vuodelta 2007 jonka Pia oli ostanut minulle joululahjaksi. Elokuvan lähtökohdat olivat ainakin loistavat. Kiehtova tarina kahden kuolevan miehen viimeisistä kuukausista ja listasta kaikesta mitä ne haluavat vielä ehtiä tehdä elämänsä aikana, sekä ilmiömäiset näyttelijät Jack Nicholson ja Morgan Freeman. Ja kävihän siinä sitten niin että tuota elokuvaa on ihan pakko suositella. Raskaasta aiheesta huolimatta se on yllättävän hauska, ollakseen kuitenkaan mauton. Ja näyttelijäsuoritukset todella erinomaiset. :-)

Tänään ollaan sitten vaan otettu rennosti. Käytiin koko perhe kävelyllä kirpeässä pakkassäässä kylän Filmtowniin karkkiostoksille, ja sitten kotiin katsomaan tuo WALL-E. Sen jälkeen katselin vielä Veetin kanssa Journey to the center of the Earth (3D-versio tietenkin), ja vaikka leffa ei edelleenkään vakuuttanut muuten oli tuo 3D-tehoste ihan oikeasti vielä paremmin toimiva nyt kun olin hieman vähemmän väsynyt. ;-)

Ei muuta kuin hyvää vuoden 2009 jatkoa teille kaikille. Ja koska se taisi jäädä pois tuosta edellisesti uudenvuodenjutusta, niin haluan esittää suuret kiitokset teille kaikille lukijoille vuodesta 2008. :-)

KOMMENTOI - jo 3 kommenttia