''School's a weird thing. I'm not sure it works.'' - Johnny Depp

Keskiviikkona 14. Tammikuuta 2009 kello 00:42

Pari päivää on mennyt taas Helsingin Arabiassa Arcadassa ensihoidon johtamiskurssilla, sekä tietenkin liikenneruuhkissa Vihdin ja Arabian välisellä alueella. Tänään aamulla lähdin kotoa klo 7.50, ja astuin luokkahuoneeseen klo 9.10 (eli about 50 km matkaan meni vaatimattomat tunti ja 20 minuuttia...). 10 minuuttia myöhässä, mutta onnekseni myös luennoitsija oli myöhässä.



On taas tullut vastaan paljon mielenkiintoista, ja olen jopa oppinut jotain. Olen kuitenkin kiinnittänyt huomiota kahteen epäilyttävään tai jopa negatiiviseen asiaan. Ensinnäkin en tajua miten olen ikinä jäänyt henkiin yhdeksän vuoden peruskoulusta, kolmen vuoden lukiosta sekä hoitoalan opinnoista??? Nyt ollaan tosiaankin istuttu pari päivää luokkahuoneessa, ja vaikka a) aihe kiinnostaa ja motivaatio on korkealla ja b) juon paljon energiajuomia ja kahvia niin en meinaa millään pysyä hereillä. Koulupäivän jälkeen joka paikka särkee, ja olo on melkoisen voipunut. Kahdessa päivässä??? On se helvetti totta että ihminen tottuu melkein mihin vain, koska muuten aivoni olisivat varmasti yrittäneet itsemurhaa siinä vaiheessa kun lukiossa oli viisi pitkää koulupäivää putkeen, ja aiheina saattoi olla saksa, matematiikkaa, äidinkieltä ja jotain muuta kivaa. Ihan oikeasti. No, huomenna on onneksi käytännön harjoituksia ja vielä hieman suuremmassa mittakaavassa kuin aikaisemmin. Toivon vain että saan nukkua tämän yön, jotta olisi huomenna edes jossain määrin hereillä. Olen siis yön duunissa, V(ihti)191:ssä...

Toinen asia johon olen kiinnittänyt huomiota on joidenkin ihmisten tarve tehdä melko yksinkertaisista asioista vaikeita. Vaikka suomenkielestä löytyisi lukuisia helppoja sanoja joka kuvastaa jotain tiettyä asiaa, niin odottakaas vaan kun esim. konsultti yrittää opettaa sen saman asian. Tälläkin kurssilla on pari kertaa tullut vastaan tilanne jossa minulta kysytään luennolla jotain, ja joudun myöntämään etten edes tajua koko kysymystä. Ja sitten kun kysyy että ”...saisiko tuon saman ihan sellaisella tyhmien ihmisten kielellä?” joutuu helpomman version kuulemisen jälkeen toteamaan että ”why didn’t you just say so?”. Miksei voi kysyä/keskustella esim. siitä että miten esimies voi varmistua laadun tasosta tai miten hän voi parantaa henkilökuntansa motivaatiotasoa ilman että kuulijat joutuvat pitämään kannettavan tietokoneen, Googlen (jonka kaksi hakua kuluttavat muuten saman verran energiaa kuin teeveden lämmittäminen yhdelle, did you know that?) ja jonkun ilmaisen nettisanakirjan päällä? On riittävän vaikea olla hyvä johtaja ihan selvällä suomenkielellä, eikä mielestäni lisähaasteita juuri tarvita. Kaiken ei tarvitse olla niin helvetin (mukamas) hienoa vain sen takia että joku koulutus saattaa tapahtua korkeakoulupuolella tai sen takia että kouluttaja on 3000 euron päiväpalkasta nauttiva konsultti josta kukaan tavallinen ihminen ei ole koskaan edes kuullut. Eikös koulutuksen tavoite ole kuitenkin se tärkein asia, ei se että joku pääsee luettelemaan muille ihmisille kaikki osaamansa hienot sanat?

Korostan ettei kaikki tämä kritiikki koske vain tätä meneillään olevaa kurssia, vaan olen kiinnittänyt tällaiseen asiaan huomiota jo pitkään. Ja voin kyllä myöntää että ehkä minä olen vaan niin pöljä etten tajua. Mutta sellaista se elämä on. Nyt pää tyynyyn, ja peitto korville. Ja olkaa nyt sitten kiltisti out there että Stende saa nukkua rauhassa.

PS. Ai niin joo, tämä on muuten tämän blogin 500. postaus, ja sattumoisin kommenttejakin on muutama hassu vajaa 5000 kappaletta. Suuret kiitokset vilkkaasta keskustelusta! :-)

KOMMENTOI - jo 9 kommenttia

Millainenkohan on Zimbabwelaisen lanssarin kuukausipalkka?

Sunnuntaina 11. Tammikuuta 2009 kello 23:38

Eihän tämä ole mikään naurun asia, mutta pakko myöntää että repesin tätä lukiessa (so shoot me, I’m an ass). Zimbabwen keskuspankki on viime aikoina taistellut kiihtyvän inflaation (viime vuonna vaatimattomat reilut kaksi miljoonaa prosenttia) kanssa, ja tässä taistelussa se on ottanut käyttöön vanhan ja (ymmärtääkseni) huonosti toimivan menetelmän. Eli isot setelit. Tai itse asiassa suorastaan naurettavan isot setelit, ainakin nollien määrän perusteella.

Nyt ei enää riitä 10 ja 20 miljardin zimbabwen dollarin setelit, vaan on otettu käyttöön 50 ja 100 miljardin dollarin setelit. Saattaa kuulostaa isolta summalta, mutta Kauppalehden mukaan sillä suurimmalla setelillä saa ihan kokonaiset neljä appelsiinia... Ensin ajattelin ihan hyvin vuoksi laskea monta ziljardia dollaria oma peruspalkkani oli jos se maksettaiiin zimbabwelaisissa dollareissa, mutta en kyllä jaksanut ryhtyä siihen. Mutta olisi kyllä aika komean näköinen palkkakuitti... ;-)

KOMMENTOI - jo 12 kommenttia

Kuusi asiaa Stendestä...

Sunnuntaina 11. Tammikuuta 2009 kello 19:35

Äitee haastoi minut ottamaan osaa tällaiseen, joten täältä pesee. Kuusi asiaa minusta, joista osa ovat kenties uusia asioita. Ainakin osalle teistä...

Ensin säännöt:

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut
2. Kirjoita säännöt blogiisi
3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi
4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät
5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa
6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Ja sitten nuo kuusi asiaa...

1. Vihaan pyhästi sitä kun joku muu autoilija v*ttuilee liikenteessä provosoimalla ohittamaan, ja sitten nostaa omaa nopeutta. Eli hidastelee kunnes joku lähtee ohittamaan, ja sitten kun joku yrittää ohi painetaan kaasua. Silloin näen punaista, ja lähtökohta on se että ohi pitää päästä vaikka seurauksena olisi sakko tai kortin menetys. Jos voisin ampuisin...

2. Olen hyvin isänmaallinen, ja Finlandia-hymni saa kylmät väreet liikkumaan selkärangan alueella. Arvostan suuresti veteraaniemme ponnistuksia ja uhrauksia, ja minua suututtaa kun peruskoulun käynyt aikuinen ihminen paljastaa TV:ssä että luulee talvisodan olleen 1870-luvulla. Varsinkin kun tiedän ettei hän ole ainoa, vaan sattumoisin ainoa joka on päässyt loistamaan asian kanssa telkkariin.

3. Vihaan ohjelmia mallia Duudsonit. Katseltiin tuossa viime vuorossa tämän TV-sarjan uusimman tuotantokauden jaksoa, ja pakko myöntää että sihisin raivosta. Saahan sitä helvetti teloa, rikkoa ja tappaa itsensä jos haluaa, mutta nuo ohjelmat v*tuttaa koska a) saapahan nuoret taas todella upeita roolimalleja ja b) toivon todellakin hartaasti että noiden ******* paikkaamisen ei mene senttiäkään verorahoja.

4. Olen trekkie. Katsoin edesmenneen isäni kanssa aikoinaan alkuperäistä Star Trek-sarjaa, ja olen siitä lähtien rakastanut sitä. Suosikkini monen Star Trek-sarjan valikoimasta on The Next Generation, mutta muutkin käyvät kyllä (mukaan lukien elokuvat tietenkin).

5. Kolme tärkeintä asiaa elämässäni on perhe, isänmaa ja työ, ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Voisin tarvittaessa elää kadunlakaisijana Sri Lankalla jos minulla olisi vaimoni ja lapseni lähellä, mutta en voisi elää sairaankuljettajana Suomessa ilman heitä.

6. Vien vaimolleni kukkia (yleensä pitkiä punaisia ruusuja) about pari kertaa kuukaudessa. Minulla ei ole mitään erityistä ”kukkientoimituspäivää”, vaan vien niitä aina välillä. Olen tehnyt tätä koko meidän yhdessäolon aikana, ja tulen (joidenkin muiden ihmisten suunsoitosta huolimatta) tekemään sitä tästä eteenpäinkin. En velvollisuudentunteesta, vaan sen takia että haluan tehdä sitä.

Sen verran ajattelin kyllä poiketa noista säännöistä etten haasta niitä kuutta muuta ihmistä ottamaan osaa tähän. Tehkää jos a) haluatte sen takia että tykkäätte tai b) sen takia että vihaatte näitä ja haluatte tuntea olevanne elossa... ;-)

KOMMENTOI - jo 13 kommenttia

Avoin kirje Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan kirjoittajalle ja lukijoille

Lauantaina 10. Tammikuuta 2009 kello 16:22

Oy SpamKillers Ab
Osasto VLP

Olemme huolestuneina kiinnittäneet viime aikoina huomiota siihen, että meidän spammitappajien raskasta työtä ei ilmeisesti oikein arvosteta tämän blogin lukijoiden keskuudessa. Päinvastoin olemme saaneet lukea (huomioikaa että kaikki blogiin jätetyt kommentit kulkevat meidän kautta) suoranaista ilkeilyä ja haukkumista, ja tämä ilmiö ei ole saanut mitään hyvää aikaiseksi täällä meidän työyhteisössä.

Spammitappajan työ on huonosti palkattua ja työajat ovat surkeat. Tämän lisäksi uramahdollisuuksia ei juuri ole, eikä oman työn sisältöön juuri pysty vaikuttamaan. Tälle osastolle määrätyt työntekijät ja esimiehet joutuvat käsittelemään juuri sellaista materiaalia (huomioikaa että haluamme pysyä asiallisella ja rakentavalla linjalla) jota eräs henkilö ja hänen lukijansa tuottavat. Mutta tämä on kutsumusammatti, joten väki on yleisesti pysynyt aika hyvin eikä sairaslomienkaan määrä ole ollut kovin suuri siitä huolimatta että altistumme jatkuvasti mm. erilaisille viruksille. Mutta viimeaikaiset kommentit meistä ovat selvästi vaikuttaneet meidän työyhteisöön, ja juuri tehty työtyytyväisyyskysely ei ollut mukavaa luettavaa. Voisi sanoa että trendi on ”hieman negatiivinen”.

Koemme että tällä blogilla käytössä oleva spammitorjuntajärjestelmä on erittäin helppokäyttöinen ja käyttäjäystävällinen. Siinä ei ole mitään hassuja kirjaimia tai numeroita, ja vielä vähemmän matemaattisia laskutoimituksia malliin ”3+4=?”. ”Laita tämä numero tähän ruutuun” on mielestämme pitkälle tehdyn tuotekehitystyön tulos josta olemme hyvin ylpeitä.

Mutta koska tämä nyt tuntuu tuottavan niin paljon ongelmia päätimme tehdä asialle jotain. Ostimme konsultti Mosse ”The Gentle Touch” Stenströmiltä vihanhallinta- ja asiakaspalvelukurssin johon upposi seuraavan neljän vuoden pikkujoulu- ja kesäjuhlarahat, ja tuo torjuntajärjestelmä on nyt päivitetty niin ettei teidän ”tuotokset” häviä mihinkään vaikka tuo spammitappaja olisikin liian hankala käyttää.

Toivomme hartaasti että tämä parannus (versio 2.0) otetaan ilolla vastaan, ja että osaisitte viimeistään tämän jälkeen arvostaa meidän työtä hieman paremmin. Ja mikäli huomaamme että tämä sama vihamielinen käytös jatkuu, tulemme harkitsemaan työtaistelutoimenpiteitä jotka tulevat vaikuttamaan hyvinkin ikävällä tavalla tämän blogin toimintaan.

Lopuksi viesti tämän blogin ylläpitäjälle: Me spammitappajat haluamme lisää palkkaa, ja olemme päätyneet siihen samaan 10% minkä te kaikki muutkin saitte tuossa jonkin aikaa sitten. Inflaatiosta viis, me emme syö ruokaa emmekä osta polttoainetta.

Ystävällisin terveisin,

VLP-osaston päällikkö

Frank S. Pammi

KOMMENTOI - jo 32 kommenttia

Herra vastuulääkäri, tämä saattaa edellyttää jonkinlaisen hoito-ohjeen...

Perjantaina 9. Tammikuuta 2009 kello 00:48

Eräs kaveri ja lukija (puhutaan siis samasta henkilöstä, saa tunnustaa jos haluaa) lähestyi minua sähköpostitse mielenkiintoisen liitetiedoston kanssa. Hän arveli että siitä saattaisi löytyä blogijutun siemen, enkä minä ehtinyt lukea tuota lehtijuttua kuin muutaman rivin kun mielikuvitus rupesi laukkamaan... ;-)



Anyway, tuo lehtijuttu on Koillis-Helsingin LähiSanomista ja on niinkin tuore kuin 11.2.2004. Siinä energiahoitaja Sinikka Vasava kertoo että ”sekä töpseleissä että pistorasioissa on kaksi osaa, toinen nolla- ja toinen vaihtovirta. Jos nämä ovat kytketty väärinpäin ristiin niin tilaan syntyy sähkömagneettisia kenttiä”. Nämä kentät voivat aiheuttaa meille ihmisille melkoisen paljon erilaisia oireita, mm. sydämentykytystä, hikoilua, raajojen puutumista, erilaisia kramppeja, särkyjä sekä huimausta.

No hitto, tuohan kattaa 63,6% meidän kaikista työtehtävistä... Tässä on nyt sitten kaksi vaihtoehtoa hoitaa tämä uusi tieto (?): a) sairaanhoitopiiri kouluttaa (ja tietenkin testaa teoria- ja näyttökokeilla) sairaankuljettajia tarkastamaan töpseleitä ja pistorasioita (joka tuon lehtijutun mukaan onnistuu helpoiten laittamalla metallirengas roikkumaan narussa pistorasian edessä ja jos se heiluu on töpseli väärin päin) tai sitten pidetään tuota enemmän tai vähemmän huuhaana.

Mutta vaikka päätyisimmekin tuohon huuhaa-hommaan voi tästä ottaa jotain hyötyä irti. Meinaan vaan että tämähän on suorastaan ilmiömäinen tapa ”äksätä” (eli jättää kuljettamatta). Kuvitelkaa, ihminen soittaa ambulanssin klo 2.49 yöllä ja valittaa pitkään jatkuneita epämääräisiä särkyjä ja huimausta. Jos perustutkimus ei anna syytä kuljettaa yöllä päivystykseen eikä potilas tätä niele, niin sitten voi kaivaa vaikkapa kapnometrin esille ja kiertää pari minuuttia potilaan asuntoa piippaavan ja surisevan laitteen kanssa. Aina välillä voi sitten todeta jotain viisasta tyyliin ”hmmm, tämä näyttää vaativan jonkinlaisia toimenpiteitä” jonka jälkeen voi kääntää potilaan vedenkeittimen töpselin toisin päin. Samalla työpari kertoo asiantuntevasti asiakkaalle näistä sähkömagneettisista kentistä jotka vaikuttavat häneen tällä tavalla. Lopuksi todetaan että ”nyt nukkumaan, ja jos oireet ovat vielä läsnä aamulla niin omalle ta:lle”. Sitten takaisin asemalle ”winwin”-tilanteen vallitessa. Miksi ”winwin”? No jos tuo töpseliajatus on huuhaata on kyseinen asiakas kuitenkin seuraavan vuoron ongelma (mutta sentään päiväsaikaan), ja jos tuo teoria pitää paikkaansa on asiakas kohta elämänsä kunnossa ja tilaa seuraavana päivänä pitkän matkan Kanariansaarille paikallisten lanssareiden riesaksi. ;-)

KOMMENTOI - jo 7 kommenttia