Jaahas, kuukausi vaihtui ja kävin pitkästä aikaa katsomassa kävijätilastot (ne oikeat ”ihmiskävijät”, Googlebotit yms. ei lasketa) ja olin positiivisesti yllättynyt. Latausten määrä on melkeinpä jatkuvassa kasvussa, ja pelkästään viime vuoden aikana se on enemmän kuin kolminkertaistunut. Määrät näkyvät tuossa graafisessa tilastossa, ja viime kuun vaihteessa blogiani oli sen olemassaolonsa aikana ladattu 127104 kertaa. :-)
Väsyneen Lanssarin Päiväkirja ei ole osakeyhtiö, joten ei ole joka kuukausi pakko saada parempi tulos kuin edellisessä kuussa. Toisaalta, jos en onnistuisi siinä niin kenelle antaisin kenkää? No, ainahan on olemassa noita eläkejärjestelyitä. ;-) Anyway, taas kerran nöyrä kiitos lukemisesta ja vielä suurempi kiitos niille jotka jaksavat kommentoida ja antaa palautetta (kommenttien tai sähköpostien muodossa). Kirjoittaisin pienemmällekin ”yleisölle”, mutta olen iloinen siitä että tätä blogia seurataan näinkin aktiivisesti. :-)
Näin, huomenna Arcadaan kun vuorossa on ensihoidon johtamiskurssin kuudes moduuli. Kerron siitä kun olen kokenut sen. Arvontakin on tulossa, ja palkintokin on korvien välissä. Nyt pitää vaan jossain vaiheessa saada se sieltä päästä käytäntöön. Mutta siitä enemmän sitten kun asia on ajankohtainen.
Kävin tällä viikolla kahdesti Siuntiossa pikkuveljeni Mossen luona editoimassa tuota sairaankuljetuksen esittely-/valistusvideota. Torstaina oli vuorossa videon viimeistelytyö, johon meni oman aikansa. Tosin yllättävän vähän koska ”koeyleisöni” (näytetäänhän noita kalliimpiakin tuotantoja aina koeyleisöille) ei löytänyt kovin paljon huomauttamista siitä. Joten minulle jäi torstai-iltapäivälle pari tuntia ”vapaata” ennen kuin oli aika hakea Venla hoidosta. Ja koska myös toinen pikkuveljeni Jens oli käymässä Mossen luona, päätettiin pelata jotain lautapeliä. Molemmat pikkuveljeni ovat siis fanaattisia lautapeli-ihmisiä, joilla molemmilla on varsin kunnioitettavat pelikokoelmat. :-)
Koska toimin terveydenhuoltoalalla, veljeni ehdottivat peliä nimeltä Pandemic. Eli suomeksi pandemia, maailmanlaajuiseksi levinnyt epidemia. Tuo termi tuli tutuksi suomalaisille tuossa jonkin aikaa sitten kun lintuinfluenssasta meinasi tulla todella iso ongelma, ja suomessakin ilmoitettiin kuolleista linnuista hätänumeroon.
En nyt sen enempää rupea selostamaan tuota peliä, mutta se kiehtoi minua kolmesta syystä: a) mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe, b) peli on yleisesti mekaniikaltaan ihan toimiva ja hauska ja c) siinä pelaajat tekevät yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen (eli kaikki pelaajat voittavat tai häviävät) ja se on (minulle) uusi tapa pelata lautapelejä. Pelattiin pari peliä, ja hävittiin molemmat. Ensimmäisessä oltiin alusta asti helisemässä Aasiassa eikä meillä ollut mitään mahdollisuuksia pelastaa maailmaa, toisessa voitto oli niin lähellä että otti ihan oikeasti päähän.
Lautapelit ovat nykyään jo vähän muotia, ja Suomesta saa jo muitakin pelejä kuin Monopoli ja Trivial Pursuit. Jos lautapelit kiinnostavat voin hyvin suositella tuota Pandemic-peliä, ainakin terveydenhuollon ammattilaisille. Harjoittelua tositilanteita varten... ;-)
''There is a light at the end of the tunnel... hopefully its not a freight train!'' - Mariah Carey
Lauantaina 31. Tammikuuta 2009 kello 13:22
Nyt tuo meidänkin osuus Turun uudesta moottoritiestä on sitten vihdoin ja viimein avattu. Avaaminen viivästyi viikkotolkulla kun tunneliosuuksien turvalaitteissa (ilmeisesti ainakin puomeissa ja savunpoistojärjestelmissä) oli ongelmia, mutta viime keskiviikkona klo 21.00 tieosuus oli sitten näköjään sellaisessa kunnossa että sitä pystyi avaamaan. Sen verran noloa tuo tekninen ongelma tuntui olevan, että nyt se toinen ”avaamisyritys” tapahtui ilman korkea-arvoisia vieraita ja nauhojen leikkaamista...
Tuo uusi moottoritie laittaa monta asiaa täällä uusiksi, ja asettaa ihan uusia haasteita niin ensihoitohenkilökunnalle kuin vuorossa oleville esimiehille. Tämän takia pakkasin torstaina lapset oman auton kyytiin, ja lähdin harrastamaan ihan sellaista perinteistä ”katukoulua”. Se on muuten yksi tapa jolla usein erottaa vanhan ja tuoreen sairaankuljettajan, eli tuoreempi luottaa enemmän navigaattoreihin ja vanha luottaa mieluummin omaan tietoon (ja paperikarttoihin). Ei nyt saa vetää hernettä nenään jos joku kokee kunniansa loukatuksi (ja poikkeuksia löytyy tietenkin aina), mutta moni ”wanha” minunkin lisäksi on kiinnittänyt huomiota tähän ilmiöön. Suosittelen lämpimästi kaikille tuota katukoulun harrastamista etukäteen, ainakin silloin kun tulee uusia asuinalueita/tieosuuksia omalle toimialueelle. Kannattaa varmasti, koska A/B-kyydilä on ikävä ruveta ottamaan selvää ajoreiteistä. Ja siinä vaiheessa kun navigaattorin ja paperikartan mukaan mennään peltoa pitkin, eikä päässä oleva kartta kerro senkään verta, voi tulla ”äitiä ikävä”.
Joten siis moottoritie-/tunnelikoulua minulle (eikä navigaattorit edes tiedä uuden tien olemassaolosta vielä) kiitos, ja pakko myöntää että olisi voinut olla orpo olo tänä yönä Hiiden L4:na jos en olisi käynyt vähän ajelemassa. Elämäni ensimmäistä tunnelikeikkaa odotellessa...
Jenkeissä olet syntynyt, läntisessä maassa myös tuunattu. Niin vaelsit pitkän matkan tälle puolelle maapalloa, ehkä jonkun valtameripaatin uumenissa. Sillä, olet palvellut Euroopassa, Hollannin maaperällä. Jo parhaimat terät luovuttaneena jatkoit uskollisesti elämää Raaseporin ent. Tammisaaren kaupungissa, iso D:n komennon aikana. Olet auttanut niin asiakkaita kuin jokaista ammattiveljeä ja sisarta, hörhöjä unohtamatta, savuttaaksen sen tyydytyksen, mikä tällä palvelualalla on ollut tarpeen.
Nyt olet saavuttanut tärkeän virstanpylvään, mikä vie sinut viimeiselle taipaleelle. Sillä on vallalla palkanmaksajan käsky, että aikasi yleisönpalvelijana on ohitse. Olet ollut yhtiömme tukena näinä ankeina odotusaikoina, meidän kaikkien odottaessa uuden uutukaisia ihania kiiltäviä kulkupelejä, joiden synnytystuskat ovat viivyttäneet sinun eläkeellepääsyä. Toisaalta myös jouduttanut sitä samaa joiltakin ihmiseltä.
Ahtautesi oli kuitenkin meille kaikille mieliinpainuva, niin pienille kuin isoille, kaikki kuhmuni päässäni ovat jo rauhoittuneet. Saatoit piilottaa artifaktaa mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Ja yllättäen löydettiin monta hukkunutta tavaraa ihan mistä vaan. Et kuitenkaan ollut ahdasmielinen, sillä kesäällä sinä olit lämmin ja talvella tyyneen viileä. Säästä huolimatta jaksoit kuitenkin hyvin antaa ulkosäätilan vaikuttaa, varsinkin ohjaamossa saattoi olla pientä tihkusadetta aurinkoisenakin päivänä.
Sinua synnyttäneen insinöörin ajatuksessa viljellä monta omituista katkaisijaa, ohjainta ja valitsinta moniin hyviin paikkoihin, on ollut hyvin luovaa, sillä on luotu viisas ja tekninen tunnelma.
Niin on sinua vihattu ja rakastettu, haukuttu ja ylistetty, melkein kukitettu. Tai vihreäksi maalattu. Jaksoit silti kulkea lujalla sisulla, valitsemaasi tietä tekniikasta huolimatta. Vaikka nivelesi kankeus ja ruoste aiheutti sinua palvelleille ihmisille päänsärkyä ja ahdistusta, jaksoit jopa vajaakuntoisena liikkua, edes hiljakseen, joskus aivan ylimieliseen vauhtiin. Ruokahalua sinulla riitti kuitenkin viimeiseen asti, käytit sitä ihan hyvin sydämin, kaikilla kahdeksalla, sikäli mikäli ne kaikki toimivat, jääköön arvaukseksi. Matkaasi on arvosteltu niin sanoin kuin kuvin ja julkisin blogitekstein, jotka ovat ikuisesti tallessa kuin egyptin kivikirjoitukset.
Väritykseltään olit mieleenpainuva, ikäänkuin Destia, Itella, VR, Cargo, eikä vähempää kuin sairaankuljetusyksikön EU-direktiivejä halveksuva kokonaisuus. Tahdoit loistaa neoneissa ja raidoissa, monivärisyys oli sinulle imago, tietysti monivärisyys on nykyään myös aika muotia niin asusteissa kuin hiuksissa. Tässä olit jälleen aikaasi edellä.
Olet natissut ja nitissyt, itkua vääntänyt, äänesi ja silmäsi olivat pitkään jo heikentyneet ja käheät, lopulta et enään jaksanut edes vingahtaa. Silmiesi kyyneleet oli kuivuneet loppuun. Ei tullut sitä katsetta avartavaa vesisuihkua kuin nuoruusvuosina. Äänesi sammui savun hälvettyä. Niin lopulta inf.karburaattor on nyt jättänyt sinut vielä tyhjään huoneeseen odottamaan noutajia.
RIP ( ruostu rauhassa) ehkä sinusta vielä joku päivä sulatetaan ja tehdään Rolssi.
-----
Kiitos BigR että sain julkaista tämän aivan loistavan tekstin. Ja minunkin puolestani suuri kiitos meidän rakkaalle Chevylle hyvistä kyydeistä.
Vihdin Sairaankuljetus, Hiiden Alueen Ensihoito ja Sairaankuljetus
Torstaina 29. Tammikuuta 2009 kello 15:58
Tässä se nyt sitten olisi, eli tuo minun ”salainen” (vaikka ei se nyt oikeasti ollut kovin salainen) projektini. Olen ahkeroinut veljeni Mossen suurella avustuksella Vihdin Sairaankuljetukselle sopivan pituista esittely- ja valistusvideota, jota olisi tarkoitus esittää aina kun moiselle on tilaisuus/paikka/tarvetta. Tiukka aikataulu johtui nyt siitä että halusimme saada sen valmiiksi ennen lähestyvää 112-päivää, ja vieläpä mielellään niin että sitä ei tarvitsisi ”vääntää” silmät ristissä edeltävänä iltana. Nyt jäi ihan mukavasti noita päiviä väliin, jolloin stressitaso tästä projektista pysyi ihan hyvällä tasolla.
En ole aikaisemmin tehnyt mitään tämänkaltaista (eikä vissin Mossekaan), mutta olen henkilökohtaisesti ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tuo pätkä kestää 4 minuuttia ja 20 sekuntia, eikä se tietenkään anna kaikki tarvittava tieto. Oikeastaan voisi sanoa että se antaa jonkin verran tietoa, mutta sen idea on enemmänkin siinä että se herättäisi kysymyksiä ja mielenkiintoa. Ja esim. 112-päivänähän vieressä seisoo sitten X-määrä ambulansseja ja X*2-määrä sairaankuljettajia, joiden kanssa voi keskustella asioista enemmän.
Valitettavasti tuo YouTube-version tarkkuus ei salli että se katsotaan kovin suurella näytöllä, mutta meillä on tietenkin käytössä huomattavasti tarkemmat ja paremmat versiot. Joten on selvää että jotkut tekstit näyttävät netissä pieniltä. Mutta vaikka internet on tietenkin tänä päivänä hyvin luonnollinen tiedonlevityskanava, niin se ei kuitenkaan ole päätarkoitus tuon videon suhteen. Tiedonlevityksestä tulikin mieleen että taitaa tärkeimmät tiedonhakumenetelmät tänä päivänä (myös ”ei tietokonemalliset” mukaan lukien) olla Google, Wikipedia ja YouTube. Ja meidän pitää tietenkin olla ajan tasalla.
Mutta ilman sen suurempaa puhetta (tai olihan sitä jo tuossa jonkin verran) niin tässä se nyt sitten on, maailman ensi-ilta Väsyneen Lanssarin Päiväkirjan lukijoille. ;-) Vihdin Sairaankuljetuksen esittely- ja valistusvideo. Olkaapa hyvät. :-)
Ja kaikenlainen (asiallinen) palaute on tietenkin tervetullut. :-)
---
Lisäys 31.1.2009 klo 00.52
Koska kaikki eivät välttämättä lue kommentteja ja niin laitan nyt tähänkin että jos haluatte katsoa tuon videon hyvälaatuisena, niin klikatkaa tätä linkkiä ja valitkaa "Watch in high quality" videoruutun alapuolelta. Ero on valtava...
Kävin tällä viikolla kahdesti Siuntiossa pikkuveljeni Mossen luona editoimassa tuota sairaankuljetuksen esittely-/valistusvideota. Torstaina oli vuorossa videon viimeistelytyö, johon meni oman aikansa. Tosin yllättävän vähän koska ”koeyleisöni” (näytetäänhän noita kalliimpiakin tuotantoja aina koeyleisöille) ei löytänyt kovin paljon huomauttamista siitä. Joten minulle jäi torstai-iltapäivälle pari tuntia ”vapaata” ennen kuin oli aika hakea Venla hoidosta. Ja koska myös toinen pikkuveljeni Jens oli käymässä Mossen luona, päätettiin pelata jotain lautapeliä. Molemmat pikkuveljeni ovat siis fanaattisia lautapeli-ihmisiä, joilla molemmilla on varsin kunnioitettavat pelikokoelmat. :-)
En nyt sen enempää rupea selostamaan tuota peliä, mutta se kiehtoi minua kolmesta syystä: a) mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe, b) peli on yleisesti mekaniikaltaan ihan toimiva ja hauska ja c) siinä pelaajat tekevät yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen (eli kaikki pelaajat voittavat tai häviävät) ja se on (minulle) uusi tapa pelata lautapelejä. Pelattiin pari peliä, ja hävittiin molemmat. Ensimmäisessä oltiin alusta asti helisemässä Aasiassa eikä meillä ollut mitään mahdollisuuksia pelastaa maailmaa, toisessa voitto oli niin lähellä että otti ihan oikeasti päähän.
Tuo uusi moottoritie laittaa monta asiaa täällä uusiksi, ja asettaa ihan uusia haasteita niin ensihoitohenkilökunnalle kuin vuorossa oleville esimiehille. Tämän takia pakkasin torstaina lapset oman auton kyytiin, ja lähdin harrastamaan ihan sellaista perinteistä ”katukoulua”. Se on muuten yksi tapa jolla usein erottaa vanhan ja tuoreen sairaankuljettajan, eli tuoreempi luottaa enemmän navigaattoreihin ja vanha luottaa mieluummin omaan tietoon (ja paperikarttoihin). Ei nyt saa vetää hernettä nenään jos joku kokee kunniansa loukatuksi (ja poikkeuksia löytyy tietenkin aina), mutta moni ”wanha” minunkin lisäksi on kiinnittänyt huomiota tähän ilmiöön. Suosittelen lämpimästi kaikille tuota katukoulun harrastamista etukäteen, ainakin silloin kun tulee uusia asuinalueita/tieosuuksia omalle toimialueelle. Kannattaa varmasti, koska A/B-kyydilä on ikävä ruveta ottamaan selvää ajoreiteistä. Ja siinä vaiheessa kun navigaattorin ja paperikartan mukaan mennään peltoa pitkin, eikä päässä oleva kartta kerro senkään verta, voi tulla ”äitiä ikävä”.
Nyt olet saavuttanut tärkeän virstanpylvään, mikä vie sinut viimeiselle taipaleelle. Sillä on vallalla palkanmaksajan käsky, että aikasi yleisönpalvelijana on ohitse. Olet ollut yhtiömme tukena näinä ankeina odotusaikoina, meidän kaikkien odottaessa uuden uutukaisia ihania kiiltäviä kulkupelejä, joiden synnytystuskat ovat viivyttäneet sinun eläkeellepääsyä. Toisaalta myös jouduttanut sitä samaa joiltakin ihmiseltä.
Niin on sinua vihattu ja rakastettu, haukuttu ja ylistetty, melkein kukitettu. Tai vihreäksi maalattu. Jaksoit silti kulkea lujalla sisulla, valitsemaasi tietä tekniikasta huolimatta. Vaikka nivelesi kankeus ja ruoste aiheutti sinua palvelleille ihmisille päänsärkyä ja ahdistusta, jaksoit jopa vajaakuntoisena liikkua, edes hiljakseen, joskus aivan ylimieliseen vauhtiin. Ruokahalua sinulla riitti kuitenkin viimeiseen asti, käytit sitä ihan hyvin sydämin, kaikilla kahdeksalla, sikäli mikäli ne kaikki toimivat, jääköön arvaukseksi. Matkaasi on arvosteltu niin sanoin kuin kuvin ja julkisin blogitekstein, jotka ovat ikuisesti tallessa kuin egyptin kivikirjoitukset.
