Väsyneen Lanssarin Päiväkirja

''Hohdokas'' talviloman avaus

Lauantaina 7. Helmikuuta 2009 kello 19:17

No niin, nyt ollaan siis talvilomalla. Ja uskokaa pois, olen odottanut sitä ja alku on ollut todella hieno. :-) Eilen äitini ja isäpuoleni ottivat lastenhoitovastuun päiväksi, jolloin saimme siis vaimoni kanssa olla pitkästä aikaa vapaalla ilman lapsia. Pia keksi jo keskiviikkona että voisimme mennä keilaamaan Nummelaan juuri avattuun keilahalliin. Pidin idean erinomaisena, ja soitin sinne välittömästi. Sain perjantai-illan viimeisen ratavarauksen, ja se oli vielä sopivaan aikaan (19.00-20.00). Samaan aikaan keksittiin pyytää naapurissa asuva ystäväpariskunta mukaan. Heilläkin molemmat tekevät vuorotyötä, joten emme jaksaneet uskoa että homma sopisi. Mutta joskus Mr. Murphy on ilmeisesti itsekin talvilomalla, ja aikataulu sopi myös heille.

Joten ei muuta kuin keilaamaan. Olen tehnyt sitä kerran aikaisemmin elämäni aikana, vuonna 2004 hyvän ystäväni polttareissa. Muistan kyllä että pidin siitä, ja sen takia olenkin ollut tyytyväinen siihen että Nummelaan avattiin viime vuoden loppupuolella oma keilahalli. Ilta-aikaan siellä on hohtokeilausta, joten sitä sitten harrastamaan. Keilahalli teki vaikutuksen. Todella hieno paikka, ystävällinen ja hyvä palvelu ja hyvä meno päällä. No, miten se keilaaminen sitten meni? Kiitos kysymästä, ihan hyvin. Ensimmäinen peli toi minulle neljä kaatoa ja yhteensä 111 pistettä. Moinen pistemäärä saisi todennäköisesti enemmän keilaamista harrastavan ihmisen raapimaan ranteitaan TUC-keksillä (älkää kysykö mistä tuo tuli), mutta minä olin aika ylpeä. ;-)

Jossain vaiheessa rupesi sitten menemään vähän huonommin, ja palloni tekivät enemmän tuttavuutta rännien kuin keilojen kanssa. Tässä tilanteessa päätin tehdä se ainoa oikea äijäratkaisu, ja pistin enemmän vauhtia sekä voimaa heittoihin. Jonka jälkeen sain olla onnellinen siitä etten kaatanut naapuriratojen keiloja. Vasta kun tajusin vähentää vauhtia ja voimaa rupesi peli taas kulkemaan. Tunti meni aivan liian nopeasti, ja luulen että olisimme ottaneet toisen tunnin perään jos olisi löytynyt vapaata tilaa. Ainakin eilen illalla tuossa Vihti Bowlingissä oli ihan kiitettävästi väkeä, ja toivon että se jatkuu. Pienillä paikkakunnilla kun on aina se riski ettei ihmiset tajua että yritysten palveluita pitää käyttää jos haluaa että ne pysyvät toiminnassa. Me tulemme ainakin käymään siellä jatkossakin.

Keilaamisen jälkeen päätimme mennä syömään, ja valinta osui Nummelan keskustassa sijaitsevaan San Pietroon. Mukavan rauhallinen ruokaravintola jossa ”perusvalikoiman” lisäksi on panostettu intialaiseen ruokaan. Tämä on minun mielestäni hieno asia, koska Nummela on pitkään kärsinyt pienestä ”pizzainflaatiosta”, eli pizza- ja kebabmestoja löytyy joka korttelista kolme, mutta jos haluaa syödä jotain muuta on valikoimaa hieman turhankin suppea. Ruoka oli hyvää ja seura hauskaa, jolloin kellon kulkua ei edes huomannut. Ruokailun (joka taisi loppujen lopuksi venähtää pari-kolme tuntiseksi) jälkeen päätimme mennä vielä ”parille” ravintola Onnenpäiviin, jossa luvassa oli live-esiintyminen. Bändi oli (ymmärtääkseni) Kotkasta kotoisin oleva Paha Susi, ja se oli erittäin myönteinen ”yllätys”. Todella hyvä bändi (suomirokkia), ja se oli myös erittäin hyvä nimenomaan livebändinä. Laulajalla oli todellista lavakarismaa, ja minua suorastaan harmitti että yleisöä oli niin vähän. Kannattaa tutustua kyseiseen bändiin, me ainakin aiomme.

Tänään aamulla kävin Nummelan paloasemalla laittamassa tuon vastavalmistuneen Vihdin Sairaankuljetuksen esittely- ja valistusvideon pyörimään. Nummelassa 112-päivää vietettiin tänään, koska paloaseman lähellä olevalla Nummelan lentokentällä oli yhtä aikaa Yhteisvastuukeräyksen tempaus. Näin oli väki mukavasti liikenteessä muutenkin. Työvuoro jäi esittelemään ”vehkeitään”, minä jatkoin talvilomaani ja seuraavaksi vuorossa oli lastenhakukäynti Siuntiossa. Takaisin Nummelassa mentiin sitten itse ottamaan osaa päivän teemoihin, ja ensin vuorossa oli lentokenttä ja Yhteisvastuukeräystempaus. Suurin syy sinne menemiseen oli ohjelmassa oleva hevosajelu, ja kuten olen ottanut esille aikaisemminkin on tuo meidän Venla kovan kaliperin hevoshullu. Lentokentältä löytyi kaksi sympaattista hevosta, toisen perässä kärryt ja toisen perässä reki. Sen verran suosittu tuo hevosajelu oli että meidän piti odottaa 10 minuuttia vuoroamme, mutta kun päästiin kyytiin oli tyttö seitsemännessä taivaassa. Ja kun pääsi vielä ajelun jälkeen taputtamaan ja syöttämään heppoja, oli meikäläisellä kova työ saada tyttö ymmärtämään että mennään seuraavaksi paloasemalle katsomaan ”piipaa-autoja”. Toisaalta, hän on kyllä nähnyt niitä aika paljon viimeisten kohta neljän vuoden aikana.

Paloasemalla oli jo aika rauhallista koska kello lähestyi kolmea, ja tilaisuus alkoi olla loppu. Mutta tyttö pääsi kuitenkin tutustumaan ambulanssiin (josta siis jännitysmomentti loisti poissaolollaan), vähän paloautoihin, sammuttamaan sankoruiskulla (isi auttoi vähän) sekä kauan odotettu keksi ja mehutauko. Neiti oli jostain saanut päähänsä että hän saisi paloasemalta ilmapalloja, ja oli hyvin pettynyt kun niitä ei löytynytkään. Otin oman kannettavan tietokoneen mukaan sieltä, ja viiden tunnin esittelyvideosessio oli päättynyt. Kyselin paikalla olleilta Nummelan VPK:n väeltä miten videota oli otettu vastaan, ja sekä katsojamäärä että palaute oli mukavaa kuunneltavaa. :-)

Näin, loma jatkuu rauhallisissa merkeissä. Kohta laitetaan sauna lämpiämään, ja siitä se lauantai-ilta sitten lähtee. :-)

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 14 kommenttia

''Vacation is what you take when you can't take what you've been taking any longer''

Perjantaina 6. Helmikuuta 2009 kello 18:28



Lopetin aamulla työt. Normaalisti sitä hetkeä seuraa X-määrä vapaavuorossa vietettyjä tunteja. Tällä kertaa niitä tunteja on hieman enemmän, koska aloitan tässä pikkuhiljaa talvilomani. Pari ihan mielenkiintoista työhön liittyvää asiaa pitää hoitaa loman aikana (ihan siviilivaatteissa), mutta se ei hirveästi haittaa koska emme ole menossa minnekään loman aikana.

Tänään on rouvan kanssa laatuaikaa (lapset hoidossa siis), ja lähdemme kohta ystäväpariskunnan kanssa keilaamaan. Sen jälkeen on ohjelma auki, mutta katsellaan mitä keksitään. Olen odottanut tätä, ja olen hyvin onnellinen. Joten Väsynyt Lanssari ottaa nyt puolitoista viikkoa vähän rennommin, eikä tarvitse herätä öisin ”tidittiditti”-tyyppiseen ääneen. Kyllä kelpaa, kiitos vain. :-)

Sillä aikaa kollegani jatkavat ikuista taistelua sairauksia ja kuolemaa vastaan (kuva). Onnea ja menestystä, lupaan ajatella teitä...aina silloin tällöin... ;-)

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 6 kommenttia

''Energy and persistence conquer all things'' - Benjamin Franklin

Keskiviikkona 4. Helmikuuta 2009 kello 13:08

Olvi on laajentanut TEHO-tuoteperheensä, ja nyt tuota energiajuomaa saa sitten myös poretablettina. Virallisesti homma menee siis niin että laitetaan pari desiä vettä lasiin, poretabletti perään, odotetaan että se liukenee ja sitten vaan energiaa kurkusta alas. Ihan kiva, mutta miten se homma menee esim. lanssissa jossa ei aina ole sitä juomavettä? Voiko tuon nielaista sellaisenaan? No, miten minusta tuntuu että voisi tulla aika pönäkkä olotila ja ehkäpä melkoisen mielenkiintoisia ilmavaivoja... ;-)

Toisaalta, ainahan voi ottaa hoitotilan kaapista esim. litran pullon steriiliä vettä (mukista voi olla haastavaa juoda tien päällä), kaataa sinne kaikki pötköstä löytyvät kuusi poretablettia ja juoda pois. Se on siitä hirveän kiva vaihtoehto että löytyy työparille kanssa. ;-) No, oli miten oli niin ihan hauska uutuus. Ja hintakin on ihan OK, koska yhdelle poretabletille tulee hinnaksi alle euron. Nyt pitää vaan toivoa että muutkin energiajuomavalmistajat tarttuvat tähän ja että saadaan kohta nauttia Ed Green Lightista tablettimuodossa... ;-)

Vielä kun nuo tehoaisi...

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 11 kommenttia

Tämän viikon luontohavainto...

Tiistaina 3. Helmikuuta 2009 kello 17:08

Mitäköhän tuolla oikealla oikein on? Ensihoidon kenttäjohtajien (”uuden tulevassa kansanterveyslaissa” mainittu termi) ja lääkintäesimiesten Mekka? Paikka johon jokainen L4-hommia tekevä sairaankuljettaja pitää pyhinvaeltaa ainakin kerran elämänsä aikana? Paikka jossa näemme Pyhän Valon ja näin saavutamme EnsihoitoJohtamisen Suuren Ymmärryksen ja Osaamisen? Jonka jälkeen bussien ulosajokeikat hoituvat kuin ”pala kakkua” vain... ;-)

No, minä olen tässä vajaan kymmenen vuoden aikana käynyt aika monta kertaa ”tuolla suunnalla”, enkä ole koskaan nähnyt muita valoja kuin aurinko, kuu ja vastaantulevien autojen ja traktoreiden ajovaloja. Eikä mikään niistä ole tuottanut minulle mitään Ihanaa Sisäistä Lämpöä, vaan Wäsymys on ollut ja pysynyt. Joten ehkä tuo ei oikeastaan ole mikään lääkintäjohtajien Mekka, vaan joten huomattavasti arkisempaa. Mutta ihan hauska kyltti, vaikka onkin vahvasti ”inside-tyyppinen” homma. ;-)

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 32 kommenttia

The last line of defence...

Maanantaina 2. Helmikuuta 2009 kello 21:46

Kuinka moni on kuullut mestasta nimeltä Huoltovarmuuskeskus? OK, jos olet kuullut niin tiedätkö mikä paikka se on? Pakko myöntää että kun heräsin aamulla en tiennyt asiasta juurikaan mitään, mutta nyt tiedän kiitos hyvin mielenkiintoisen luennon johtamiskurssilla Arcadassa. Luento oli siis erittäin antoisa, ja se herätti niin positiivisia kuin negatiivisia ajatuksia.

Lyhyesti sanottuna niin Huoltovarmuuskeskus on instanssi joka pyrkii varmistamaan yhteiskunnan keskeisiä toimintoja kriisi- ja poikkeusoloissa. Näitä toimintoja ovat mm. terveydenhuolto, energiajakelu, polttoainejakelu, elintarviketeollisuus, kuljetus, rahaliikenne, Suomen puolustuskyky (lähennä tarvikkeiden osalta) jne. En tiennyt että kun tankkaan autooni litran bensaa niin siitä menee reilu puoli senttiä em. instanssille joka näillä rahoilla ylläpitää mm. suuria polttoaine-, vilja-, lääke- ja hoitovälinevarastoja. En tiennyt että heillä on melko tuntuva ”luottokortti” jolla ne pystyy tarvittaessa hyvin nopeasti tekemään tarvittavia hankintoja ja sopimuksia eri asioista. Tiesin että Suomi on hankkinut suuria määriä rokotteita skenaariota varten jossa lintuinfluenssa muuttuu pandemiaksi, mutta en tiennyt kuka koko sen homman on hoitanut. Nyt tiedän, ja niin tiedätte tekin.

Tämä on siis hyvä homma. Näitä asioita on ajateltu, ne on pistetty keskitetysti järjestykseen ja sain sellaisen kuvan että homma on hyvissä käsissä. Mutta selvisi muutama ikäväkin asia, jota en ollut aikaisemmin ajatellut. Esimerkkejä...

- Kun 20 vuotta sitten joka toinen Suomessa myyty lääke oli tehty Suomessa, ollaan tänä päivänä tilanteessa jossa normaaliolosuhteissa ei ole juurikaan lääketuotantoa. Samaa koskee mm. rokotteita ja infuusionesteitä. Jonkin verran tehdään kertakäyttöisiä hoitovälinteitä, mutta aika vähän.

- Suomessa ei myöskään tehdä enää juurikaan mm. akkuja, pattereita, työkaluja, vaatteita, lamppuja, teknisten laitteiden varaosia sekä niinkin pieni ja kriittinen asia kuin tulitikkuja. Nämä kaikki pitää ostaa ulkomailta.

Sillä ei oikeastaan ole väliä kuka omistaa yrityksen tai tehtaan, kunhan se toimii suomalaisella maaperällä. Jos ”paska osuu tuulettimeen” antaa poikkeusolojen lainsäädäntö valtiolle suuria oikeuksia jolla varmistetaan yhteiskunnan keskeisiä toimintoja. Mutta nyt nämä tuotteet pitää siis ostaa ulkomailta, ja jotkut maapallon toiselta puolelta. Saahan niitä tällä hetkellä, sitä en epäile hetkeäkään. Mutta mitäs jos tulee esim. jonkin taudin suhteen pandemia? Tai merkittävä ilmastonmuutos (katsottiin vaimoni kanssa eilen The Day After Tomorrow–elokuvaa videotykillä)? Luuleeko joku ihan oikeasti että ”maa X” myy Suomelle kaikki rokotteensa ja lämpöpatterinsa, ihan vaan sen takia että meiltä on aamulla tullut sähköposti jossa tilataan 5 miljoonaa rokotetta ja miljoona ”v*tutuksella toimivaa siirrettävää lämpöpatteria”? Ja maan X:n hallitus pitää miettiä että myykö se nuo em. kamat Suomeen vai antaako omalle kansalle...

Joten kyse ei vain ole työpaikoista, veroista ja tunnearvoista kun jokin tehdas lyödään kiinni ja tuotanto siirretään halvempiin maihin, siinä kärsii myös meidän omavaraisuus kriisitilanteissa. Tuo luento oli kyllä rauhoittava, koska kuten kirjoitin jo aiemmin on hommat selvästi osaavissa käsissä. Ja jonkin lyhyempikestoisen kriisin iskiessä, on Suomi varmasti varautunut. Mutta miten sitten jos tulee esim. merkittävä pitkäkestoisempi ilmastonmuutos?

FacebookTwitter
KOMMENTOI - jo 10 kommenttia

Sivu: 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20
21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40
41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60
61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80
81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100
101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114 115 116 117 118 119 120
121 122 123 124 125 126

Lisää