Luulisi nyt että ihan tavallisen kansalaisen elämä pysyisi jotenkin hallinnassa näinkin hienon ohjeen avulla. Joten älkää sitten tulko väittämään etteikö tämä olisi (ehkä joskus jopa) ihan hyödyllinen blogi... ;-)
Moni todella pöljä keikka olisi ollut vältettävissä jos vain kansa kuuntelisi minua. ;-)
''Ajattele isi kuinka hauskaa olisi olla tuolla takana matkan aikana...''
Tiistaina 3. Maaliskuuta 2009 kello 21:57
Onko teillä tietoa kuka on lausunut tuon todella viisaan lauseen? No, tuskin nyt kenelläkään on tietoa koska en muista kertoneeni siitä kenellekään, ja isäni kuoli jo kohta 15 vuotta sitten. Mutta viime yönä duunissa käväisin pikaisesti ”kontissa” paluumatkan aikana, ja silloin tuo vanha muisti nousi jostain syystä pintaan.
No, aloitetaan alusta. Edesmennyt isäni Bo oli 70- ja 80-luvulla Åbo Underrättelser-nimisen päivälehden päätoimittaja (ja ennen kuolemansa Hufvudstadsbladetin). Moni ei varmasti ole kuulut siitä, mutta se on oikeasti Suomen vanhin päivälehti. Enivej, heillä oli jossain vaiheessa käytössä vihreitä Toyota Hiace-merkkisia pakettiautoja, ja muistan että meillä oli joskus sellainen lainassa kun piti kuljettaa jotain isompaa. Muistan miten me (luultavasti 80-luvun alussa) lähdettiin isäni kanssa moisella Hiacella hänen synnyinseudulle Snappertunaan viemään jotain isompaa huonekalua isovanhempieni luokse. Mielestäni oli aivan sairaan hienoa olla pakettiauton kyydissä, koska sain a) istua edessä (olin ehkä 8-vuotias) ja b) pakettiautossa istuttiin korkealla. Ohjaamon takaseinässä oli pieni ikkuna josta pystyi kurkistamaan tavaratilaan, ja muistan että puhuin intoa täynnä siitä kuinka järkyttävän ja mielettömän upeaa olisi olla tuossa takana matkan aikana. Siinähän voisi touhuta vaikka mitä. :-)
En tiedä oliko DNA-ketjuna tabismutaatio tapahtunut jo tuossa vaiheessa, mutta muistan ajatelleeni viime yönä että ”no, ei tämä nyt niiiiin siistiä ole...”. Mutta oli kieltämättä erittäin mukava muisto. :-)
PS. Tiedän että tuo kuvan auto ei ole vihreä, eli en ole värisokea. Mutta en jaksanut etsiä kuvaa vanhasta Hiacesta joka on vielä kaiken lisäksi oikean värinen. So shoot me... ;-)
''We shouldn't teach great books, we should teach a love of reading'' - B. F. Skinner
Tiistaina 3. Maaliskuuta 2009 kello 21:09
Tämä ei ole mikään kiertojuttu, tai jos on niin tästä se sitten lähtee. Oli miten oli, tänään oli Ilta-Sanomien nettiliitteessä juttu jossa oli listattu 100 sellaista kirjaa jotka pienen ihmisen pitäisi lukea elämänsä aikana. Alkuperäinen lista on BBC:n tekemä, mutta sitten sitä on Suomessa hieman muokattu meidän olosuhteisiin sopivaksi..
Minä olen aina ollut suuri kirjojen ystävä, ja vaikka en viime aikoina ole juurikaan ehtinyt lukea mitään niin moni kirja on tullut tutuksi elämäni aikana. Joten varmasti pitää nyt sitten käydä läpi tuo lista, ja katsoa mitten hyvin olen sivistänyt itseäni. Here goes…
Tuossahan oli jo hieman loppukirin makua, mutta ei kyllä ihan riittänyt. 15/100 joka siis tarkoittaa 15%. Ei siis puhuta enää kirjoista. Mutta pari asiaa pitää kyllä ottaa esille: missä helvetissä on esim. Jules Verne ja Juha Vuorisen Juoppohullun Päiväkirja???
Voipi olla että tuli pieni notkahdus asiakastyytyväisyyskäyrään. Ja esimies varmasti kiitteli kun keikka meni ihan noin hyvin. Ja pääsiväthän pojat ihan telkkariinkin... ;-)
Homssu laittoi minulle sähköpostin jossa oli runsaasti uusia hauskoja keksintöjä, osa jopa ihan käyttökelpoisia. Paljon kahvia juovana sairaankuljettajana kiinnitin luonnollisesti heti huomiota tähän upeaan kahvikuppiin. Olisi epäilemättä mahtavaa istua sakuaseman pihassa (jos joskus olisi jopa lämmintä ja pouta) tai sohvalla kahvikuppi kädessä, ja aina välillä voisi sitten antaa käden vaeltaa ”sinne alas” josta löytyisi mukavasti herkkuja. ;-)
Mistä näitä saisi ostaa, onko mitään havaintoa? Eikä vain se kahvikuppi, mutta sitten siihen voisi vielä painattaa kupin kylkeen palveluntuottajan logon ja vaikkapa vakanssinumeron. Muutenhan on olemassa riski että keksit menevät sekaisin, ja tällähän voisi olla kohtalokkaita seurauksia (ainakin henkisellä puolella). Kuvitelkaa nyt vaikka itse tilanne jossa Maria- ja Jaffa-keksit menevät sekaisin. Oh my God... ;-)
No, aloitetaan alusta. Edesmennyt isäni Bo oli 70- ja 80-luvulla Åbo Underrättelser-nimisen päivälehden päätoimittaja (ja ennen kuolemansa Hufvudstadsbladetin). Moni ei varmasti ole kuulut siitä, mutta se on oikeasti Suomen vanhin päivälehti. Enivej, heillä oli jossain vaiheessa käytössä vihreitä Toyota Hiace-merkkisia pakettiautoja, ja muistan että meillä oli joskus sellainen lainassa kun piti kuljettaa jotain isompaa. Muistan miten me (luultavasti 80-luvun alussa) lähdettiin isäni kanssa moisella Hiacella hänen synnyinseudulle Snappertunaan viemään jotain isompaa huonekalua isovanhempieni luokse. Mielestäni oli aivan sairaan hienoa olla pakettiauton kyydissä, koska sain a) istua edessä (olin ehkä 8-vuotias) ja b) pakettiautossa istuttiin korkealla. Ohjaamon takaseinässä oli pieni ikkuna josta pystyi kurkistamaan tavaratilaan, ja muistan että puhuin intoa täynnä siitä kuinka järkyttävän ja mielettömän upeaa olisi olla tuossa takana matkan aikana. Siinähän voisi touhuta vaikka mitä. :-)
Homssu laittoi minulle sähköpostin jossa oli runsaasti uusia hauskoja keksintöjä, osa jopa ihan käyttökelpoisia. Paljon kahvia juovana sairaankuljettajana kiinnitin luonnollisesti heti huomiota tähän upeaan kahvikuppiin. Olisi epäilemättä mahtavaa istua sakuaseman pihassa (jos joskus olisi jopa lämmintä ja pouta) tai sohvalla kahvikuppi kädessä, ja aina välillä voisi sitten antaa käden vaeltaa ”sinne alas” josta löytyisi mukavasti herkkuja. ;-)