Perheenlisäys

Sunnuntaina 4. Huhtikuuta 2010 kello 16:34

Olen allergikko. Olen aina ollut. Ja mitä ilmeisemmin tulen aina olemaan. Lapsena halusin jonkun eläimen, mutta perinteiset kissat ja koirat yms. karvaiset elukat eivät siis luonnollisestikaan täyttäneet valintakriteerejä. Käärmeetkään eivät ole ikinä olleet mitenkään suosiossa, ja olenkin niiden osalta vuosien aikana lähinnä käynyt jonkinlaista rajataistelua meidän torpalla. Vähän niin kuin telkkarissa olevat rajavalvontatyöstä kertovat ohjelmat, mutta ilman huumekoiria ja metallinpaljastimia... ;-)

Olin ehkä kahdeksan vanha kun ostin keräämilläni rahoilla akvaarion mallia melko pieni, ja sen sisäpuolelle kaikenlaista tavaraa, kasveja ja miljoonakaloja. Tykkäsin kovasti ja monta vuotta hoidinkin sitä aika itsenäisesti. Joskus teini-iän lähestyessä äitini rooli akvaarion ylläpitotöissä kasvoi, ja siitä taidettiin käydä jonkinlaisia rakentavia (?) keskusteluitakin. ;-) Jossain vaiheessa 80-luvun lopulla akvaario alkoi vuotamaan, ja tämä ei nyt tietenkään ollut mikään hyvä asia kaloille silleen pidemmällä aikavälillä. Oli siis aika päättää mitä kyseisen harrastuksen kanssa piti tehdä, ja lopputuloksena oli yt-neuvottelut ja toiminnan myynti melkeinpä ulkomaille (serkulleni Karjaalle)... ;-)

Nyt vaimoni kummi tarjosi heidän vanhan vajaa 100 litraisen akvaarion varusteineen meille, ja päätettiin ottaa se vastaan. Huomasin että vanha akvaarioharrastusintoni alkoi taas herätä henkiin, ja tartuinkin melko innokkaasti hommaan. Aika paljon siihen piti kyllä uusia, ja loppujen lopuksi olisimme varmasti päässeet halvemmalla ostamalla kaiken uutena pakettiratkaisuna. No, jälkiviisaudelle kannattaa harvoin antaa hirveän paljon tilaa ja kyllähän tuokin ratkaisu toimi ihan hyvin. Akvaarion sisustuksesta huomaa että olen jonkinlainen hylkyhullu joka on saanut viettää aivan liian vähän aikaa pinnan alapuolella kuivapuku päällä viime vuosina. Ehkä tuo lasilaatikko toimiikin jonkinlaisena pienenä lohtuna tai korvikkeena...

Akvaarion oltuna valmiina viikon verran haettiin siihen sitten asukkaat, ja näin olleen perheeseen liittyi yhteensä 13 kalaa (epäonnen numero tiedän mutta niitä kaloja piti oikeasti olla eri määrä, myyjä laski väärin). Yhdeksän neontetraa ja neljä kalaa jotka myytiin nimellä hiekkapyrstö. Virallinen nimi taitaa kyllä olla jokin ihan muu koska esim. Google ei tunne moista nimeä ollenkaan. Ulkonäöllisesti he muistuttavat oransseja miekkapyrstöjä mutta ilman miekkaa...

Hyvin kalat tuntuvat viihtyvän meillä, ja aika usein heitä tuijotetaan niin innokkaasti lasin läpi että heille kehittyy varmasti kohtapuolin jonkinlainen vainoharhaisuus. Joku noista kaloista voisi tehdä omaisuuden ryhtymällä terapeutiksi muille kaloille ja kuunnella aina välillä ”minusta tuntuu että minua tarkkaillaan”-juttuja. ;-)

Asiasta kolmanteen...nuo kolme Väsyneen Lanssarin Päiväkirja-paitaa ovat kyllä tulossa voittajilleen. Ensimmäiset saamani paidat eivät läheskään täyttäneet laatuvaatimuksia ja homma on laitettu uudestaan työn alle toisen yrityksen kanssa. Kärsivällisyys palkitaan. ;-)